Tulee miehenä aina ilmaisu "maskuliininen mies"
tunne kuin vain joissakin miehissä olisi
maskuliinisuutta.
Onko maskuliinisuus miehessä joku silmiin
pistävä erityispiirre?Vai tuleeko se esiin silloin kun tarvetta on?
Minusta sellainen yletön miesuho ja
maskuliinisuus on kaksi eri asiaa.Paremminkin
maskuliinisuus on miehen älyllinen tapa ilmaista itseään miehenä.
Jos joka kulmauksessa rymistelee mies potenttiaaliaan,tulee mieleen epävarmuus,Jos
on asiastaan varma,ei sitä yleensä erityisesti
ole tarvetta tehostaa.
Ja mikä estää miestä olemasta sukupuolten suhteen tasapuolinen,mutta tapeen tulle maskuliininen?
Eikö se ole osa miehen sivistystä kyky elää suhteessa ympäristöön, tilanteen mukaan?
Ja sellaisenaan ole myös uskottavampi?
Palsta on suhteessa naisvaltainen ja miehenä
tulee mieleen,että hyvä olisi mies asiaa käsitellä keskustellen ilman vastakkain asettelua.
Monelle miehelle kun naisen näkökanta on hyvä lukea.Ja toisten miesten näkemykset.
tunne kuin vain joissakin miehissä olisi
maskuliinisuutta.
Onko maskuliinisuus miehessä joku silmiin
pistävä erityispiirre?Vai tuleeko se esiin silloin kun tarvetta on?
Minusta sellainen yletön miesuho ja
maskuliinisuus on kaksi eri asiaa.Paremminkin
maskuliinisuus on miehen älyllinen tapa ilmaista itseään miehenä.
Jos joka kulmauksessa rymistelee mies potenttiaaliaan,tulee mieleen epävarmuus,Jos
on asiastaan varma,ei sitä yleensä erityisesti
ole tarvetta tehostaa.
Ja mikä estää miestä olemasta sukupuolten suhteen tasapuolinen,mutta tapeen tulle maskuliininen?
Eikö se ole osa miehen sivistystä kyky elää suhteessa ympäristöön, tilanteen mukaan?
Ja sellaisenaan ole myös uskottavampi?
Palsta on suhteessa naisvaltainen ja miehenä
tulee mieleen,että hyvä olisi mies asiaa käsitellä keskustellen ilman vastakkain asettelua.
Monelle miehelle kun naisen näkökanta on hyvä lukea.Ja toisten miesten näkemykset.
Vastaukset 45
Vanhimmat
maskuliinisuudesta älyn kautta ?esimerkkejä kiitos.
Otan esimerkin mahdollisimman läheltä.Olen yksin kahta murrosikäistä lasta kasvattava isä.
Eli joudun olemaan isä ja toisaalta mies.Eli joudun ihan konkreettisesti ottamaan ja
älyllistämään tietyllä tavalla nämä kaksi roolia.
Toisaalta olemaan lapsille rakastava isä.
Mutta tarpeen tullen mies.Toimimaan siis
älyn kautta ja suhteuttamaan tekemiseni myös.
Näin ainakin siis itse koen.Ei tämä fakta ole vaan oma ajatus.
ei siis mielestäsi ole mies? Kumpaa sukupuolta hän sitten on?
Isänä oleminen minulle on ollut valtava kasvunpaikka miehenä.On oppinut sosiaalisia taitoja juuri siinä mielessä,että pystyy tarpeen tullen olemaan isä lapsille ja rakastava isä.
Mutta jos niikseen on,ilmaista itseään miehenä.
Minusta maskuliinisuus ei ole itseisarvo,jota oliti tarve kaiken aikaa esitellä.Vaan se tulee esiin,kun on sen sija.
Vai oletko kovinkin feminiininen?
isyyteen riittää ne pari sekuntia;D
Kun on kahdestaan kahden murrosikäisen kanssa päivästä toiseen,joutuu tekemään ns naisten töitä ja tehtäviä.
Siten siis sosiaaliset taidot sopeutua miehenä
ja ihmisenä kasvaa.Maskuliinisuus siis saa uutta muotoa ja miten sitä ajattelee.
Ei enään roiku tiiviisti kiinni siinä miehen
roolissa vaan oivaltaa,että ihmisestä on moneksi.
Ja toki samalla oppii näkemään asioita äidin
kautta ja ymmärtämään äitinä olemista uudella
tavalla.
Mies joka ei tätä kaikkea käy läpi,hän ei sitä ihan täysin oivalla.Mikä on loogista toki.
Yhtä loogista kuin olla yksinhuoltajaäiti joka myös tekee ihan nuo samat ja lisäksi seisoo "isänä" fudiskentän laidalla,vie auton huoltoon ja korjaa lämpöpannun,kumma vain että yksinhuoltajaisä aina on "sankari" mutta äidin äitiys on hänen velvollisuutensa:))
Ihan samoin yh äiti ymmärtää miestä,isää,uudella ja eri tavalla.Ja varmaan monet vanhat käsitykset muuttuu.Eli kasvvua ihmisenä tapahtuu paljon.
Tapahtuu tai ei on 85% yksinhuoltajista edelleenkin naisia eikä aina välttämättä omasta tahdostaan:)
Kasvussa ainakin isoissa kaupungeissa on yh äitien määrä.Ja minä olen tämän oman "virkani" kautta kyllä laittanut merkille sen asenteen,mikä yh äitieihin on.
Mutta tuon virkani kautta minulla on uskoakseni terveempi asenne.
Elävästi jäi mieleen joltakin palstalta,kun mies etsi naisseuraa.Ilmoitus oli jotenkin että: etsitään kaunista naista taikka yh äitiä,
tositarkoituksella.
Paljon ilmaiseva ilmoitus asenteista ylipäätään.
Mies etsii yh-äitiä juuri koska tämä ei lasten takia voi pahemmin seikkailla kodin ulkopuolella,lisäksi nainen jolla on lapset kotona on myös tottunut ruokalan emännän rooliin:)
maskuliinisuutta luonnostaan. Sen huomaa siitä, kun he puhuvat, muut kuuntelee. Toiset yrittävät olla maskuliinisia, heille hymähdellään. Näin minä sen käsitän.
Onneksi naisia on monenlaisia - toiset viehättyvät miehen älystä ja toiset lihaksista...paksusta lompakosta jne.
Itselleni maskuliinisuutta edustavat empaattisuus, tasapainoinen käytös, rehellisyys sekä kyky huolehtia itsestään ja raha-asioistaan - siis turvallisuus.
Lisämausteina älyllinen nokkeluus ja pitkä, vankka olemus (ei bodari) ovatkin sitten KHRM! .. ;DDD
PS. Miesmaku voi muuttua vuosikymmenten kuluessa.
En ole nainen,joten voin olla väärässä kovasti.Mutta ajattelen että pettymykset,
elämänkokemukset varmaan muuttaa naisen miesdmakua.
Ja painoitteita,mitä miehessä arvostaa.
Ja ajattelen että aikuisena nainen varmaan arvostaan juuri aitoa maskuliinisuutta,joka
ilmenee käytöksessä.Ehkä sellainen mies antaa naiselle sen turvallisuuden ja luotettavuuden
tunteen.
Eli se maskuliinisuus ei ole pinnallista uhoa vaan sillä on aitoa syvyyttä.
Nuorena arvostaa maskuliinisuutta,kokeneempana miehessäkin tunteellisuutta ja empaattisuutta enemmän kuin lihaksia:))
Nuorena "ulkonäköpainotteinen" kiinnostavuus oli se juttu...
Uhoavia herroja en ole koskaan voinut sietää...
Se on lapsellista touhua, joka peittää alleen ongelmaisen henkilön.
Tosi mies saa myös itkeä ja myöntää virheensä!
Kyllä minusta virheiden ja heikkojen hetkien myöntäminen on osa miehenä olemista.Luotettavuus ja luottamus syntyy sitä kautta.Nainen vaistoaa,
että tuo mies on avoin ja rehti.Miehen vahvuus on rohkeudessa olla myös heikko.
Se että esittää täydellistä ja vahvaa,ei mitenkään anna kenellekkään turvallisuutta.Kyllä siinä
on kuin vappupallon kanssa ja pelkää,milloin se räjähtää rikki.
Varmaan iäkkäämpänä se kauneuden tunne tulee hyvän yhdessäolon kautta.Kun on kivaa yhdessä niin toinen näyttääkin kauniilta.
Varmaan uskallus ilmaista tunteet ja uskallus ajatella muitakin,kun omaa napaa,on osa sitä
mistä nainen saa luottamuksen tunteen ja että mies on luotettava,turvallinen.
Samoin se tpoimii päin vastoin.
*nyökyttelee* - hyvää päivänjatkoa Sinulle!
Naisethan yleensä jo pienestä pitäen SAAVAT näyttää tunteita,meidän ikäluokan miehet (aikoinaan pojat) eivät itkeneet vaikka itketti,se oli nais/raukkamaista ja heikkoutta osoittavaa:))
Oma isäni oli ihana,muistan aina kun hänen kyyneleensä valuivat Lassie-elokuvakatsomossa eikä hän sitä hävennyt♥
Aamutuimaan ainakin aattelen,ettei sen miehen ulkonäkö vaan se miltä tuntuu arjessa ja juhlassa.
Maskuliisuus äärimmällään on jopa pelottavaa.
Mies,joka saa nauramaan ja joka osaa puhua ja pussata on MIES.
Tarkoititkohan että mies joka uskaltaa ja osaa ilmaista itseään aidosti ja avoimesti.Jolla
vielä on tervettä itsekritiikkiä ja huumorintajua.Hän herättää naisessa sen jonkun liekin?
Kemiat kun kohtaa niin oikeastaan juttuhan varmaan tulee luonnostaan.Samoin kun se pussaaminen.
Minulla myös isä itki kun esimerkiksi piti pikkusiskoani sylissä ja halasi.Vaistosin poikasenakin isän rakkauden lapsiinsa ja
kyllä se antoi valtaisan turvallisuuden tunteen.
Ei kyllä yhtään isän miehisyys minun silmissä
karissut.Päin vastoin.
Meillä äiti oli ankara eikä tunteellinen...
Kumma juttu muuten että pojille edelleenkin ostetaan jo pienestä pitäen lahjoiksi autoja ja tytöille nukkeja ja pehmoleluja joita voi helliä:)
Kyllä se varhaislapsuudessa se jokin jako tehdään ja suhtautuminen sukupuoliin.
Minä itse olen pikkuisista asti lapsiani kannustanut ilmaisemaan omaa persoonaa.
Sellainen ihminen on aina itsevarmempi,mitä enemmän
hän uskaltaa olla vaan oma itsensä.
Ovet välillä paukkuu ja tavara lentää,mutta pärjäävät isona paremmin.
Kuinkahan moni lapsi piiskataan vieläkin nöyräksi ja isona ollaan sitten H Moilasia?
Hyvän lapsuudenystäväni isä oli opettaja ja vativa ja kiivas mies,lapset olivat kotona koko ajan "kusi sukassa" ja varsinkin pala kurkussa jos kokeista sattuivat saamaan huonomman kuin seiskan tai jopa ala-arvoisen,risua tuli että rapisi! Taiteellisena opettelin jo vähän yli kymmenvuotiaana tämän isän nimikirjoituksen ja ystäväni säästyi monelta selkäsaunalta;D
Niin,en halua uskoa, että sen kummempaa vaaditaan mieheltä kuin naiseltakaan.
Kun se natsaa ei siinä paljon kyseenalaisteta.
Sä oot varmaan kovin kriittinen, mutta kelpaat sellaisena kuin olet.
Hienoa, että olet lastesi isä - on varmaan antoissaa eloa murkkuikäisten kanssa.
Kaiholla aikaa muistelen,mutta sehän on niin klisee.
Itselläni oli kolme murkkua,mutta nyt jo lähes kolmekymppisiä .
Nykyään ei tarvi kelvata kuin itselle ja ikuisen murkun itestään löytää vai oisko nää nyt ne vaihde... ei kyllä tää on luonnevika .
ole lastensa isä;D Aisankannattaja vai;D
vuosien saatossa.
Vanhempana arvostaa erilaisia ominaisuuksia kuten luotettavuus, turvallisuus, huumorintaju ja yleensä suvaitsevaisuus ympäristöön nähden.
Miehen täytyy kuitenkin olla päättäväinen ja lujatahtoinen ja todella saa itkeä eikä yhtään vähennä imagoa päinvastoin näkee että "sydän on kotona".
Minä olen käyttänyt tuota nimimerkkiä jo pitemmän aikaa enkä ole halunnut nostaa mitään tiettyä ylitse muiden.
Kun etsin nimimerkkiä niin miltei kaikki suomalainen oli jo jollain rekattuna.Tuolloin luin vähän saksaa että tulkoon sekin kerrottua mistä idea.
Maskuliinihan tulee saksankielestä jossa esiintyy maskuliini,femiini ja neutri jos olen oikein ymmärtänyt.
Taas palstan naistennaurattaja tekaissut aiheen sankarielämästään yksinhuoltajaisänä;DD
Kerropa nyt missä se poikiesi äiti on,oisko kuollut,tuskin sinä vapaaehtoisesti SANKARIyksinhuoltajaksi/aina oikeassa olevaksi KUNNIAkasvattajaksi aloit:-P
En ole yh isä.Lapset on yhteishuoltajuudessa,
Mutta lapsilla koulut tässä lähellämjoten he asuvat minun luonani.
Lapsiani kasvattava isä olen.Sankarina en
itseäni pidä.Omia ajatuksiani vähän
olen kertoillut mitä on aikojen kuluessa tässä puuhassa syntynyt.
Tuskin meissä isissä/äideissä kunniakasvattajia
on.Tehdään parhaamme.
Tytön ja pojan äiti asuu savossa.Eli kovasti
hengissä on.
Kovin sinä yh-isänä tässä ketjussa esiinnyt,äidin vaikutusta ei mainita missään vaiheessa vaikka tuolla Täti otta jopa esiin sen että yh-isiä pidetään sankareina mutta äideille yh-äiteys katsotaan velvollisuudeksi joten älä yritä;DD
vasta olet uteliaaksi heittäytynyt? Mistäpäin tuulee kun nuin täytyy pajattaa ja pusikosta viellä?
puskailija;DD Taidat olla Mies ITSE;DDDD
vaan huolestuneena palstan häjyjen toimintaa ihmettelevä aikuinen nainen.
moraalitantti;DDD
käärmesieppari, pysäytän ilkeät luikertelijat PP:
Minä annan luikerrella ohi ja hymyilen vaan
peräänsä.
omahyväiseltä itse,taidat olla aloittajan alter ego;D
vain mielipiteitäsi imarteleville;D
Kyllä minä olen koittanut aika kattavasti vastata.
Ei ilman kritiikkiä synny keskustelua ja
ihan tervetullutta on kritiikkisi.En
sitä katso pahalla.
joita mies ei oikeastaan voisi itsestään käyttää.
Tarkoitatko maskuliinisellä miehekästä ?
Samalla tavoin kuin "kauneus on katsojan silmässä", nämä ovat riipuvaisia jonkun katsannosta.
Näyttäköön kuinka mieheltä hyvänsä, mutta ruikuttaessaan mies menettää miehekkyytensä.
Maskuliinen mies on semmonen kaikin puolin
vahva ja turvallinen Ei sekoile eikä höpötä.
Sellasen haistaa jo kaukaa