suuni vaikenee
sanat ovat
salpojen takana
näen rakkauden menevän
se luotani pakenee
olen talveen jäänyt
routaan jäätynyt
hengetön nielu
jonne sydän ei koskaan enää
tuo rakkauden virtaa
olen menneitä
torjuva tunteeton sielu
sanat ovat
salpojen takana
näen rakkauden menevän
se luotani pakenee
olen talveen jäänyt
routaan jäätynyt
hengetön nielu
jonne sydän ei koskaan enää
tuo rakkauden virtaa
olen menneitä
torjuva tunteeton sielu
Vastaukset 5
Vanhimmat
näköjään toinenkin, joka ei löydä sitä lohtua tai toivoa runonsa loppuun niinkuin lähes kaikki muut surullisten runojen kirjoittajat. Kiitos runostasi, tuollaiselta minustakin tuntuu, en vain osaa pukea sitä sanoiksi.
jos tahtoo tunteistaan kirjoittaa
niin minusta vain siitä ajasta ja omasta
ei niitä ostaa voi
kiitos
olemme oikeilla poluilla luulen
Taas tätä sydäntä riipovaa Sinua, huh !
kaikki on kulkenut ohitseni
kuin raina
suuni vaiennut
silmäni surusta sumentuneet
sydämeni
se huutaa rakkautesi perään
ettet ymmärtäisi minua aivan väärin.
Runon pätkä syntyi vain Sinun runosi
inspiroimana, mutta varmaan ymmärsit sen.
en minä väärin ymmärtänyt
lennät vain niin lähellä
se tuntuu aina hyvältä