elämänkokemus arvokas asia ja kysyn teiltä onko miehellä 50 ja allekin "juoksuaika"? mitä mies tuonikäinen ajattelee ja onko vielä opimiskykyinen virheistään? maailmanmenoa seuraavana huomaan että usein nuorena parisuhteen solmineet erovat alle 50 ja sitten kokeillaan kaikki nuoruudessakin tekemättömät temput. ehkä ihminen on rakennettu siten että jossain vaiheessa elämää kokeiltava rajojansa. haluaisin asiakeskustelua
oikeaa
kokemusta???
12483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mitä varten ntuota pitää toisilta udella ja mitä sä sillä tuiedolla teet, uteliasko olet kuin jokin kylän juoru ämmä.
Ihan hyvä aihehan tämä on siinä missä joku muukin.Mun oma kokemus puolisostani, 47 v,rupesi kaikki mahdollinen kissanristiäinen,tiimipalaverit sun muut kiinnostamaan pari vuotta sitten.Auto vaihtuu tiheästi,moottoripyöräkin piti hommata nyt,vaatteita ostelee jatkuvasti ja mikään ei kelpaa.Harrastuksia tuli jonoksi asti.Omat menot on tärkeimmät,muusta viis veisaa.En tiedä mikä villitys tää nyt sitten on ja mihin johtaa.Parikymppisinä vihille mekin mentiin ja lapsia 4 ja 1 lapsenlapsi.Välillä oli tosi vaikeita vuosia ja välillä sitten taas tasasempia.Paljon ei yhteisiä keskustelun aiheita ole,eikä mua kyllä itsekkään paljon kiinnosta.Siitäpä kait ne menohalut nyt..
Noista varsinaisista juoksuajoista en tiedä mutta voinhan kertoa omat kokemukseni.
Minulle nuo juoksuajat kohdistuivat nuoruuteen ja eronjälkeiseen parivuotiseen aikaan.Nyt on etsinnässä nainen joka olisi myös kokenut miehistä ettei tartteis kiikkustuolissa murehtia kokematonta elämäänsä.
En halua loukata naisia jotka eivät hae kokemusta kun meitä on niin moneen junaan.
sitä olisi, melkeinpä, onnellinen kun sattuisi virhe.
Minä itse olen juossut jo nuoresta, vauhti vaan vähän hidastuu.
Sitäpaitsi meillä itsestäänhuolehtineilla ja komeilla on kova kysyntä nuorempien naisten kesken. Ei niitä jaksa enää kiinnostaa riekkuminen pintapaikoissa ja kukonpoikien rehentely.
Tyylikäs tanssi-ilta ja illallinen rauhallisessa paikassa, romanttinen kävelylenkki ja pitkä hallittu lemmenleikki kokeneessa sylissä taitaa olla tämän päivän toiveissa ykkönen.
Ja minkäs mies sille mahtaa, se on vain hyväksyttävä, vaimolle on sitten ne Martta-kerhot ja Pilates.
että olet uusiopoikamies ..hyrmph
keväistä hyrinää?
En nyt enää muista että halusinko niin kauheasti erota, mutta vaimo ei ymmärtänyt luonnon mekanismeja ja sitä kuinka avuton mies, näissä asioissa, lopultakin on.
ei pitäisi sitoutua / sitouttaa itseään ja naista keskenään muuten kuin korkeintaan avoimeen avo/avioliittoon toisen kestojuoksuisen kanssa.
"Normaali" avioliitto olisi mahdottomuus.
Parempi näin, että naiset ottavat riskejä.
ensin tehtiin lapset, kun kaikkea ei ehditty saman aikaan,
sitten 20/18v solmittiin liitto,
ei ole päivääkään ajateltu eroa,
vaikka kyllä eka 18v oli hieman riitaista.
silloin mietitkin asiat rahallisesti,
on kallista erota,
tuskin muttenkaan oltaisi osattu, kun ei sellaista oppia ole kodista saatu.
----------------------------------------------
"ehkä ihminen on rakennettu siten että jossain vaiheessa elämää kokeiltava rajojansa."
Ei niin ole ihmistä rakennettu,
jos noin tapahtuu, se on vain epäonnistunutta korikasvatuksen tulosta.
"onko miehellä 50 ja allekin "juoksuaika"?"
ei normaaleilla ole,
eikä varmaa moni edes toivoisi sellaista.
mutta aina jollain lailla pitää omat ongelmat selvittää,
sitä se johtuu.
siksi kyselin että elämänkokemuksia vaihdetaan. ei tarvitse olla juoruämmä niinkuin joku alkuun kirjoitti, aito normaali elämä kiinnostaa. tällä en hakenut kauhutarinoita, vain ihmisyyttä
jos kaikki ihmiset mahtuisi samaan muottiin,ei tulisi yllätyksiä ja pettymyksiä.
Olispa se helppoa valita partneri kun kaikki tarpeet olisi yhteneväiset,oltais yhtä kaikessa.
Mutta kun me ei nyt vain olla selaisia,olen huonoina päivinä ottanut irtiottoja mutta se partneri on ollut ikätoveri.
On aivan turhaa syylistää miestä yksin, kyllä ne naisetkin osaa,ei miehet poikaporukassa uskottomia ole.
Jospa vaan hyväksyttäis toistemme erilaiset tarpeet ja vaikka erottais sovussa jos ei yhdessä pystytä erilaisuuksiamme hyväksymään.