Kun papin pakeille ollaan taapertamassa ensimmäistä kertaa, on se ah, niin rakastuneelle parille kovin liikuttava ja ihana asia. Homman voi hoitaa tyylillä. Varataan kirkko, kutsutaan vain ja ainoastaan ne ihmiset joista ihan aikuistenoikeasti välitetään, vedetään ne perinteiset hääryntteet niskaan, luvataan ikuisesti ja maailmanloppuun asti rakastaa, pippaloidaan iloisin mielin ja täydellisessä harmoniassa aamuun asti kärsimättä huonoista puheista ja heko, heko tekohauskasta ohjelmasta. Ei ketään mummonkummia oikeasti kiinnosta se saatanallisen kallis ja tärkeilevä, minuutti aikataululla laadittu lähes neuroottinen hääohjelmanne.. Kaikki ihmiset inhoavat vilpittömästi jäykistelyä, tekohymyilemistä tuntemattomille naamoille joiden kanssa on samaan pöytään pakotettu, kiusallisen karmeita puheita ja jatkuvaa myötähäpeämistä häissä, joiden arvoisa hääpari oikeasti luulee olevan vuoden tapaus muillekin kuin itselleen. Miettikääpä, kaikki se helvetillinen stressi, pingottaminen, kuukausien tai VUOSIEN vaahtoaminen ja sekoilu... Hullun myllyn jälkeen 85% vieraista menee kotiinsa, potkaisee kengät nurkkaan ja huokaisee helpotuksesta syvään. Taas yksi spektaakkeli takanapäin, huh! Ja eipä perkele, pitääkö niitä miljoonia hääkuviakin vielä jaksaa naama krampissa katsoa! Ja ne kaasot, näittekö miten tärkeänä siellä pönötettiin olohuoneen vanhoihin verhoihin kääriytyneinä...Hehheli hoi! Kauankohan kestääpi sekin liitto, hä hä häää! Ja kehtasivat pistää oikein häälahjalistan, ahneet. Roinan ja rahan himossako ne häät sitten pidettiinkiin... Kylläpä oli kankeat kekkerit, kravatti kuristi, kengät puristi! Ja siitäkin mehiläispesästä joka sen morsiamen päähän oli kyhätty, pitikö siitä helvata soikaan maksaakin vielä! Ja eiköhän ne vaan pistä potrettinsa lehteen jollain ällöllälauseella somistettuna, saatanan pellet... ja se tunteella ja taidolla tuherrettu kiitoskortti jolla kaikkia asianosaisia vielä häiden jälkeenkin ahdistellaan. Se menee joka toiselta roskikseen viime vuotisten joulukorttien mukana! Ketäs nää oli? Ai, ne eros just männä viikolla... Ja, tuskien tuska, ennen eroaan paukkaavat vielä ruojat kylään hääkuva-albumeineen, jotka kiinnostavat ihmisiä yhtä paljon kuin tylsimysten jäykät lomakuvat yleensäkin. Eivät pätkääkään. "Tässä Ensio istuu uima-altaalla, tässä me istutaan altaalla, tässä Ensio melkein hukkui altaaseen, tässä Ensiota elvytetään, tässä minä kuristan Ensiota, tässä meidän matkalaukut lentää parvekkeelta, tässä kuvassa huonesiivooja on työntänyt meidän hammasharjat persuksiinsa..."
Hyvää ja mukavaa tulevaa hääkesää! Kutsujanne"odotetaan"...
Hyvää ja mukavaa tulevaa hääkesää! Kutsujanne"odotetaan"...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuntuu todella hienolta, että sait noin tyhjentävästi pahan olosi tuotua julki ihan oikealle palstalle.
Kirjoittaminen todella tuntuu purkavan tiettyjä patoutumia ja auttavan pettymysten ja omien virheiden käsittelyssä.
Parempaa onnea ensi kerralla.
Kiitos, kultapupuliini! Enpä vaan tiedä mistä patoutumista puhelet ja mihin onnea toivottelet. Pibetto-täti on edelleen ja yhä tiukasti avioliiton raihnaisessa satamassa. Kaikki edellä ulos oksentamani kuitenkin on ihan totista totta...Myöntäkää, mönkijäiseni, sukulaisten/ vanhojen koulukavereiden/ entisten naapureiden häät ovat pelkkää tuskaa alusta loppuun. Tsattanallista ja kallista teatteria! Älkää skitsottako enää kanssaihmisiä performansseillanne, ne eivät ihan oikiasti kiinnosta ketään. Ei niin ketään. Piukea moi, muruseni! Kjäh!
Hyvä hyvä ;)
Maanantai pelastui! Olen kanssasi 100 1 prosenttisesti samaa mieltä, joskaan en olisi osannut esittää asiaa noin antaumuksellisella tunnepalolla.
Tarina oli varmasti tosi monelle muullekin tuttu, vaikka ihan onnellisessa parisuhteessa seilaisikin. Häät vaan on niin auttamattoman tylsiä ja joka kerta sama juttu!
Meillä on taas ensi kesänä luvassa yhdet kaavan mukaiset häät. Sata vierasta ja halvat puitteet täynnä tylsää. Kaikki menee hääetiketin mukaan, ettei vaan tulisi liian hauskaa kenellekään.
Sanoin juuri miehelleni, joka toimii b.maninä, että kun joku joskus uskaltaisi järjestää oikeasti hauskat häät ilman kankeita seremonioita ja kaukaisia sukulaisia, jotka ovat enemmän vaivaantuneita kuin mielissään nähdessään vanhoja sukulaisia. Yhteyttä ei pidetä näidenkään häiden jälkeen.
"Kuka uskaltaa tehdä toisin?", Ja hän vastasi.."ehkä me!"
Tehkää te ihmeessä kivat häät itsellenne, mummon kummin kaimojen luokkakavereista piittaamatta! Niin mekin teimme. Kirkkohäät ja ruokatilaisuus, jossa 20 rakkainta ja lähintä ihmistä, joista kaikki olivat varmasti sydämestään mukana meidän juhlassamme. Hienot juhlat, joista ei jäänyt velkaa, ei stressiä eikä burn-outia kenellekään. Kaasonkaan ei tarvinnut stressata eli sai toimia vain kaasona eli auttoi morsianta hääpäivänä. Häistä jäi mieleen juhlava, mutta rento tunnelma. Tuntui siltä, että pystyimme mieheni kanssa keskittymään hyvin toisiimme, kun ei tarvinnut ottaa kauheaa stressiä aikataulutuksesta ja protokollan sujumisesta, kun kaikki kerran olivat tuttua väkeä.
Sukulaisille ja ystäville, joita ei kutsuttu häihin, laitettiin jälkikäteen hääkuva ja uudet nimi- ja osoitetiedot, eikä ketään vetänyt hernettä nenäänsä tai ainakaan meidän korviimme ei sellaista kuulunut... Itsekin toivon, etten joutuisi enää osallistumaan pakosta kenenkään häihin, koska kolmekymppisenä olen ehtinyt olla jo varmaan 50:ssä niin samanlaisissa häissä, ettei niistä ole jäänyt mitään mieleen. Toivottavasti saan jatkossa hääkutsuja vain sellaisilta ihmisiltä, joiden kanssa olen muutenkin säännöllisesti tekemisissä, muu on silkkaa rahan ja vaivan tuhlaamista kaikilta osapuolilta, kun en kerta kaikkiaan jaksa enää eläytyä.
Minä ihmettelen suuresti tätä kommenttiasi, että olisit pakotettu menemään jonkun häihin? On todella tekopyhää mennä vääntämään tekohymyjä, jonkun häihin jos ei oikeasti halua. Se ei tee sinusta parempaa ihmistä! Kenelle oikein esität ja mitä tämmöisellä toiminnalla? Kyllä me ainakin olemme kohteliaasti kieltäytyneet jos kaukaisilta sukulaisilta on tullut kutsuja, eikä siitä ole kukaan pahastunut. Itse itsellesi piinan järjästät pakottamalla itsesi juhliin, joissa et viihdy. Ja se ei ole kenenkään muun vika kuin sinun.
Minä, Pibardi Original, en ole pyöreää päätäni kuivankankeisiin kinkereihin tunkenut aikoihin. Mutta hyvässä ( Siis toooodella pahassa...) muistissahan nuo jäykkisskekkerit säilyvät. Niinpä lähdin ihan sanomalla sanomaan häitään suunnitteleville, että pliis pikku-puppelit, tunkekaa ne protokollat paikkaan johon ei arska paista ja lakatkaa omalla kohdallanne kiusimasta immeisiä! Joopati, paukahtaapa mieleen ne yhdetkin kinkerit joissa arvon pariskunnan luuhaaminen kuvaajan luona sai hääväen pinnan aivan perkeleen kireälle ja heti kättelyssä... Ne samat kekkerit joissa tärkeilevä bestman ja kanamaiset kaasot karjuivat vieraille käskyjä nassut punaisina, että saataisiin koko sirkus kunnialla läpi. Ja ne polttarikuvat eivät kiinnostaneet tasan ketään muuta kuin kuvissa esiintyviä, kuten aina...Muutenpas, jos kaikki ketkä OIKEASTI osallistuvat ahdistaviin hääperformansseihin jättäisivät tulematta, eipä niissä parin sadan vieraan kerskahäissä montaa pärstää nähtäisi... Mahtuisi jatkoille vaikka mäkkäriin, kjäh! Ja Pibeton pienet häät olivat oikein mukavat, kuin Kaurismäen kauneimmista filmeistä konsanansa! Mutta jooh, kirmatkaas nyt tulevat morsiot suunnittelemaan kolmen vuoden päästä pippaloitavia megahäitänne! Älkää unohtako laittaa nettiin sivustoa josta kaikki tosi innokkaat (...huvittuneet, ärsyyntyneet, kyllästyneet...) viaraat voivat seurata miten kemujen järjestely etenee!
Pibetto vetäytyy nyt punkkaan pohtimaan, onko työkaverin tyttären ylppäreihin mentävä naamaansa vääntelemään ja pommacia skoolaamaan, vai laittaiskos vaan kortin... Vaiko sitäkään. Ja senkin olen päättänyt: Miun hautajaisissa ei sitten määitä mistään matkamiehestä maan! Tsattanna...:)
Mahtava tapa juhlia häitä!
Itse olin jo alustavasti suunnitellut yhdessä serkkuni kanssa hänen isoja häitään ensi kesälle, kunnes istuimme yhdessä tuumin alas ja mietimme tiukasti ääneen miksi pitää etiketin mukaiset kankeat häät vain siksi että kaikki niitä odottaa.
Mitä tarvetta ihmisen on todistella kaukaisille sukulaisileen rakasta yhdessäeloaan juuri muuten kuin kortilla. No serkkutyttö on karsinut vieraslistaa 70 hengellä, anoppi ja äitee on jätetty jurputtamaan hääsuunnitteluraadin ulkopuolelle ja ensimmäistä kertaa serkkutyttökin näyttää tyytyväiseltä siihen mitä on tulossa.
Nyt saadaan vielä se huikea rahamäärä, mikä oli varattu 120 ihmiselle käyttöön pienemmälle porukalle. Tuleehan ainakin kunnon kemut, missä ei oikea ohjelma ja särvin lopu kesken.
Ai että niin, ettei sillä väliä, mitä sanotaan, vaan miten se sanotaan?
Suunapäänä sosiaalista älykkyyttä vähemmän omaavat tuovat itseään tykö täytesanoin, kun mitään muuta sanottavaa ei ole.
Muistui näistä alkuperäisen kirjoittajan teksteistä mieleen muutaman vuoden takaiset Idols- karkelot ja sieltä persoona nimeltään Ibi Love. Sanankäyttö ja asennekin lähes identtinen.
Hih.
No mutta. Ettepä armaat kakkikärpäseni tiedäkään, mitä iloa Pibsukalle tuo ilotulittaa verbaalisesti näillä sivistyksen kehdoksikin tituleeratuilla palstoilla! Eihän toki runsas adjektiivien ja superlatiivien käyttö mitään täytesanailua ole, kyllä Pibakolla on aina painavaa asiaa vaikka runollus-vaihe päälle tuppaakin jäämään! Te olette kyllä tylsiä, tuhmeliinit! Ja kovin totisiakin. Ei kai vaan ole laventelinsiniset kutsukortit jo postissa ja saman sävyiset lautasliinat tilauksessa jo! Ei tsattanna, sepä varmasti kirpaiseepi jos näin on. Pibakko-votakka se taitaa jatkaa sanailuaan, niin monta palstaa, niin monta totista tuubansoittajaa... Ibiä jos nään, niin rietastellaan! Ja vielä, vielä! Jos joku kakkakuono jättää törkeästi perheineen kesäisiin lemmeniloitteluihinne ilmaantumatta, voitte aina panna mietintä myssyn pilalle menneille kampauksilleni ja pohtia... Kumpi niistä kuspäistä on Pibardi???
Pipi Ibi Pipardi.
...kun ihan vastauksen väänsit! Pibardin silmämeikki suttaantuu nyt liikutuksen suolaveden alle! Sillä tulithan ja luit ihan innosta piukeana Pibsulin viimeisimmät, märät mieli(kieli)piteet. Olet neulalla alustaasi kiinnitetty hyönteinen, ja nyt Pibberi katsoo sinnuu oikein läheltä...Sattuiko se osuma? Vaikkas sanoit että ei muka osunut!
Okei, okei, laventelinsininen on ihan mukava väri! Varsinkin anopin naamalla jatkojen jälkeen... Mutta kokeile kuule burgundinpunaista! Se on se väri jonka kasvoillasi näet jos katsot nyt taskupeiliisi, kultapieni savusieni... Nyt kippelis koppelis häävalmisteluiden pariin!
Juhlat on juhlittu -05.
Omissa sävyissä, omalla porukalla.:)
Kenenkään juhlat ei varmasti ainakaan pilalle mene, jos SINÄ et sinne "vaivaudu" luitasi raahaamaan.
Ja sehän se juuri tuntuu kismittävän, kun et onnistu silläkään kenenkään iloa pilaamaan. Huomio se on jostain haettava, jos ei muualta, niin sitten vaikka purkaa se oma turhautuminen nettiin.
Näitä palstoja lukevat myös ne, joilla ei hääsuunnitelmia ole. Jos näin ei ole, MITÄ SINÄ TÄÄLLÄ TEET?
Relaa, pääsiäinen ja kaikkee, jos ei muuta lääkäri hermolomaa kirjoita.;)
Tuo paatoksesi on suorastaan virkistävän huvittavaa luettavaa. Missionsa kullakin.
Kyllä kieli on Pibsulla poskessa kun jubaileee! Jos jonkun suukkuluukku virneeseen vetää Pibetton tarinointia lukiessa, on Pibsuli onnistunut... Eihä tää maailma nyt niin synkkä paikka ole olleskaan! Lääkäri määräsi Pibetolle lepoa, ja sittenpähän Pibsuli lepää! Tiärä kenen häihin vielä kutsu kolahtaapi, tsattanna...:)
Seuraavan kerran kun Jobin posti(=hääkutsu) saapuu, voit tyynesti ilmoittaa, että "ikävä kyllä, niin mukavaa kuin olisikin tulla, niin olen tuona Suurena Päivänänne kauheassa oksu-taudissa!" Pahoittelut ja onnen toivotukset vielä liitteenä. Kyllä se siitä!
Menossa naimisiim ensi kesänä. Kutsuttiin ne, jotka halutaan oikeasti osallistuvan. Hääpaikka sen verran kaukana koto-Suomesta, että sinne tulee vain ne, jotka oikeasti haluavat häihimme osallistua. Ja häälahjat nou-nou-listalla.