Peiliovien maalauksesta

Itselläni 100v.-vanha talo, jossa upeat massiiviset peiliovet. Aikanaan ovet maalattu todennäköisesti Miranolilla(!), ja peilien liikkumasaumoja ei ole avattu. Paksu maalikerros ei ole tyytynyt rapsahtamaan saumasta auki, vaan liikkuminen on nostanut maalin kuprulle ja rumille halkeamille suurelta alueelta saumojen läheisyydestä...

Muutenkin vuosikymmenten takaiset maalaukset ja käytetyt maalit helposti tunnistettavissa. Pellavaöljymaalit pysyneet myös talon kylmillään ollessa mm. panelikatoissa, mutta lateksimaalit revenneet aivan riekaleiksi. Ovien ja muutamien ikkunoiden tiiviit alkydimaalikerrokset irtoavat kovina rapsakoina alueina, mutta niiden alla oleva öljymaali tiiviisti pinnassaan... Ulkopinnat maalattu keltamullalla ja pellavaöljymaalilla aina, ja verhousta ei ole tarvetta vieläkään kuin paikkakorjata, ikää verhouksella todistettavasti yli 85v...

Ei liian paksuja maalikerroksia, vaan useampia ohuita, ja saumat partakoneen terällä ym. auki maalipinta hieman nahkeana, aukeaa hyvin ja nätisti, eikä pistä saumasta YHTÄÄN silmään, kun huolella tekee... Jos maalaa tiiviillä maalilla, esim alkydillä, kannattaa jättää karmin ala- ja yläpääty maalaamatta, että puu saa edes jostain tilaa hengittää. Tämä koskee myös ikkunanpokia, monet pokat pilattu tiivillä maalilla ympäriinsä maalattuna. Vanhat maalarit jättivät usein pokien reunat, jotka tulevat karmeja vasten, maalaamatta. Nyt joku kumminkin sanoo, ettei suojaamaton puu pokassa kestä, mutta minullakin talossa alkuperäiset ikkunat vuodelta 1914, pokien reunat maalaamatta, ja on kovaa puuta, ei mitään huolta!