kaljakuppilaan eksynyt,
hänen jo iäkkäillä,
ohuiksi kuluneilla huulillaan
tämän tästä väreillyt
hurmaavan herkkä, samalla ylväs,
juonteeton hymy.
Sekös, kare, alkoi vaivata
miestä minussa niin,
että teki mieleni
kokeilla hänen huuliensa
todellista pehmeyttä
huuliani vasten.
Hän suostui suudelmaan
ensikysymällä.
Minä,
lausui puheissaan viisautta osoittanut,
paljon lukeneisuutensa esiin tuonut nainen,
en ole tehnyt tällaista koskaan ennen.
Olimme mittailleet toisiamme
siitä hetkestä, kun vaihdoimme
keskenämme ensimmäiset lauseemme.
Aah, kaikkia lausuttuja sanoja,
lentäviä lauseita,
huulia, ansoja, määreitä
sen illan mittaan.
Hän piti sanasta kultaseni -
suukottelimme pian tuon tuosta.
Oi, mikä viettelys!
Mikä näytelmä,
mikä ilmiselvästi virkistävä
pieni yhden illan mittainen leikki!
Jo ennen kuin jokin muu
kuin loittoneva taksi
erotti meidät toisistamme,
jo ennen kuin hänen miehensä
jälleen kietoi kätensä suojelevasti
hennon, horjuvan naisensa
hartioiden ympärille,
hän kiroili kuin rantarosvo -
valloittavasti,
sirosti kampaustaan korjaillen.
Muistan ajatelleeni,
minkä lukemattomista kirjoistaan
tuo hurmaavan kaunis nainen
seuraavaksi avaisi,
mihin aiheeseen
päättäisi paneutua seuraavaksi.
Sisällään kantamansa rakkauden
hän uskoi jo tuntevansa läpikotaisin,
elämän liian kevein perustein
tarjoamat kuolemansuudelmat?
hänen jo iäkkäillä,
ohuiksi kuluneilla huulillaan
tämän tästä väreillyt
hurmaavan herkkä, samalla ylväs,
juonteeton hymy.
Sekös, kare, alkoi vaivata
miestä minussa niin,
että teki mieleni
kokeilla hänen huuliensa
todellista pehmeyttä
huuliani vasten.
Hän suostui suudelmaan
ensikysymällä.
Minä,
lausui puheissaan viisautta osoittanut,
paljon lukeneisuutensa esiin tuonut nainen,
en ole tehnyt tällaista koskaan ennen.
Olimme mittailleet toisiamme
siitä hetkestä, kun vaihdoimme
keskenämme ensimmäiset lauseemme.
Aah, kaikkia lausuttuja sanoja,
lentäviä lauseita,
huulia, ansoja, määreitä
sen illan mittaan.
Hän piti sanasta kultaseni -
suukottelimme pian tuon tuosta.
Oi, mikä viettelys!
Mikä näytelmä,
mikä ilmiselvästi virkistävä
pieni yhden illan mittainen leikki!
Jo ennen kuin jokin muu
kuin loittoneva taksi
erotti meidät toisistamme,
jo ennen kuin hänen miehensä
jälleen kietoi kätensä suojelevasti
hennon, horjuvan naisensa
hartioiden ympärille,
hän kiroili kuin rantarosvo -
valloittavasti,
sirosti kampaustaan korjaillen.
Muistan ajatelleeni,
minkä lukemattomista kirjoistaan
tuo hurmaavan kaunis nainen
seuraavaksi avaisi,
mihin aiheeseen
päättäisi paneutua seuraavaksi.
Sisällään kantamansa rakkauden
hän uskoi jo tuntevansa läpikotaisin,
elämän liian kevein perustein
tarjoamat kuolemansuudelmat?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä oli melko
mieletön - siis
hyvä runo samalla
tarina ja mielikuvat
esiinnostattava -
vai onko se erikseen..
kirjoittamatta tarinaa
sellaisesta naisesta -
ohimennen vilkaistavaksi,
kurillaan -
elämä lienee erikseen?
Mieletöntä
yrittää olla
varoittamatta tästä
eskapismin voiton kukkulasta -
edes hiukan toisin -
kertomalla hänestä,
varjomaailmoista?
Kuinka moni erehtyykään
näennäisesti viisaiden
sanojen voimasta,
sisäisestä kauneudesta?
Tännekö läksi, saateltuna,
tuo valloittava nainen,
yllättämään itsensä
toisen rajan ylityksellä?
Tännekö suostui poimimaan
lukemattomia sanoja
lukemattomien sanojen joukosta,
elämän kirjoja,
tunnustelemaan kipeää kohtaansa?
Hakemaan täältä
pehmeää, tunnotonta
ikuista unta?
Sinun luotasi?
Sinun?
palotorven saarnaamaan?
niille naisille,
jotka poikkoilevat
sanoineen
irti toisistaan
kuin jojot,
pukinrisupartaisille
uneksijoille,
jotka pelkäävät kaiken
suuruutensa löytyvän edestään.
Tai nauttivat siitä,
kun se on heidän takanaan.
Mieletöntä
yrittää ärsyttää niitä,
jotka osaavat kirjoittaa
panemaan parastaan.
Mieletöntä
yrittää kiihdyttää niitä,
jotka vakuuttavat osaavansa rakastaa,
jotta lukijaakin
heidän seuransa viihdyttäisi...
Huulia...
Aika hyvää
tekstiä..
edelleen!?
Päivän saldo
syyhkäisyt palstoille.
Ei mitään asiaa.
Mitä virnuilet?
Etkö jo tunne kirjoittajaasi?
Aika hyvää tekstiä..
huutomerkki, kysymysmerkki?
Kas, kas.
Edelleenkin.. Hmph.
Ajattelitko, että runoja kirjoitin?
Osaisin, voisin, tänne?
Ehkä tahdoin sylkeä joutavaa,
juhlavaa, puisevaa puhetta
niin ja näin sanotusta rakkaudesta -
jokapäiväistä kaarnaista pettuleipää -
huijareita, koijareita.
Tarjota kicksejä? Viedä ne?
Haastamaan kävin sivua,
toista,
sillä se nainen oli kaunis,
on.
Piru vieköön
sivun suuret runoilijat,
tai sinä, juuri sinä runoilija!
Anna taas palaa!
Kerro minulle, meille
jotain uutta rakkaudesta.
Kerro tarina hänestä,
sinä osaat!
Älä mielistele lukijaasi -
älä, jos kykenet.
Ei sitä jaksa.:)
Siinä se meni se itsehillintä taas, mutta ketä täällä noin suurisanaisesti kaipaillaan? Oishan se hienoa jos sanoisit että sinua sinua...., mutta suuruuden hulluus väistyköön tällä kertaa pelkän uteliaisuuden tieltä.
Kenen, kenen?
Förstår inte!:)
Suuruuden hulluus vs. suuruudenhulluus?
Flash?
...pienellä ne oli kirjoitettu.
...oli vain yhdestä kyse, siis itsehillinnässä
...ja yhteen oli tarkoitettu
Tässä siltä osin kuin osaan vastata esitettyihin kysymyksiin. Siis tuo ruotsinosuuskaan ei sanattomaksi vetänyt, mutta loppulausahdus jäi kyllä kysymysmerkiksi (liekö kyse sitten kielitaidon puutteesta ja korkeanpaikan pelosta sanakirjaa ajatellessa, jääköön mainitsematta) Mitähän se mahtaa olla suomeksi sanottuna?
on saatettu lepoon.
Niin hellä ja huolehtivainen mies.
Nainen lepää,
silittää vatsaansa,
hymyilee miehelle yhä,
herkästi, ylväänä,
edelleen kauniina -
silittelee pussejaan.
On jo myöhäistä aamuyöksi,
aikaista aamuksi,
yövalo palaa.
Siitä ei keskustella,
ei tänään,
kukaan ei lue.
Kukaan ei edes katso.
...