omaisuutensa lapsilleen? eli meillä miehen kanssa avioehto ja itse sanoin miehelleni että häneltä en penniäkään halua että ajattelee vaan lapsiaan (yksi yhteinen lapsi on) kun alunperinkin mies sanoi että tehtäskö avioehto että haluaa lapsia ajatella.
minä suostuin siihen ja myöhemmin tuli puhetta että kun hän kuolee niin puolet talosta kumminkin jää minulle. (itse ajattelin että avioehto kattaisi kuoleman tapauksetkin ja että kaikki omaisuus menisi lapsille).
tässä on nyt sekin että en halua toraa lasten välille tulevaisuudessa ja sanoinkin miehelleni että pistä 4osaan kun lapsia 4 koko omaisuutes..
eli voiko testamentilla kumota nämä aviolliset hommelit vai ihan lakimiehelle sanoa että ei halua penniäkään?
minä suostuin siihen ja myöhemmin tuli puhetta että kun hän kuolee niin puolet talosta kumminkin jää minulle. (itse ajattelin että avioehto kattaisi kuoleman tapauksetkin ja että kaikki omaisuus menisi lapsille).
tässä on nyt sekin että en halua toraa lasten välille tulevaisuudessa ja sanoinkin miehelleni että pistä 4osaan kun lapsia 4 koko omaisuutes..
eli voiko testamentilla kumota nämä aviolliset hommelit vai ihan lakimiehelle sanoa että ei halua penniäkään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinun kannattaa nyt ensiksi selvittää, millaisen sopimuksen olet miehesi kanssa tehnyt. Jos talo on miehen, ja teidän avioehtosopimuksessa sinun avio-oikeutesi on suljettu pois, niin se menee lapsille, jos/kun miehesi kuolee.
Jos miehesi on alkanut puhumaan, että puolet talosta tulee sinulle, niin onko hän tehnyt sellaisen testamentin? Niin hän voi tehdä. Jos taas talosta puolet on sinun, niin silloin se on sitä myös kuolemassa. Jos taas sopimus on kirjoitettu olemaan voimassa vain erossa, niin islloin sinun pitäisi tietää se. Olethan varmasti lukenut paperin, johon olet nimesi pannut?
Mikäli teidän tekemänne avioehtosopimus ei vastaa sitä, mitä tahdotte nyt, niin voitte tehdä uuden sopimuksen, jolla kumoatte vanhan. Kannattaisiko teidän keskustella keskenänne?
joka käsittääkseni kun jutusteltiin koski vaan avioeroa. talo on siis miehen nimissä ja hänen ostama mutta minä autan maksamaan velkoja pois mutta en kumminkaan mitään halua vastineeksi mistään koska "tavallaan asun vuokralla" eli vaikka yhdessä ollaan jne mutta kyllähän minäkin täällä asun ja käytän vettä ja sähköä jne.
että jos joku ihmettelee sitä että kumminkin maksan miehelleni "täällä asumisesta":)
Sanon vielä kerran, että sinun kannattaisi lukea se sopimus, mihin olet nimesi pannut - kannattaisi aina lukea jo sopimusta tehdessä.
Jos oikeasti olette sopineet, että sopimus on voimassa vain erotapauksessa, niin silloin jommankumman kuollessa tehdään normaali ositus.
Ei avioehdossa ole mitään "perussopimusta", joka koskee vain avioeroa.
Maailman sivu avioehdot ovat koskeneet sekä avioeroa että puolison kuolemaa - vasta viime vuosien/10 vuoden trendi on ollut tehdä avioehtoja, jotka ovat voimassa vain avioerossa.
Samoin siitä, mitä omaisuutta jätetään avio-oikeuden ulkopuolelle, ei ole olemassa mitään "perusjuttua".
Sopimukset kannattaa aina lukea, mieluusti ennen kuin ne tekee. Avioehto on aina yksilöllinen sopimus, joka voidaan viilata ja trimmata viimeisen päälle, jos molemmat haluavat.
erotapauksessa. mutta totta ainahan sen voi sitten mieleisekseen tehdä. ja ollaan päätetty että lapset perii kaiken jommankumman kuoltua (lähinnä miehen omaisuuden) omani menee toki omalle lapselle:)
>
hmmm... miksiköhän täällä (-kin) kirjoitetaan otsikko ja nimierkki kenttään tekstiosan asiaa? En ole keksinyt logiikkaa vielä sille...
>
VÄÄRIN. Tarkoiti varmaan että: "tottahan ME sen voiMME sitten mieleisekseMME tehdä"
Avioehto muuttuu vain kun kumpikin aviopuoliso sen allekirjoittaa ja se rekisteröidään maistraattiin todistajien allekirjoituksin.
>
Ei tuota tarvitse päättää... lapset perivät automaattisesti KOKO vainajan jäämistön.
>
Toki menee, syystä josta kirjoitin yllä.
Kysymys jota SINÄ joudut pohtimaan jos puolisosi kuolee ensin, ja koska ehtonne kuten kerroit on tämä :
Vaaditko tasinkoa kuolinpesältä (joka on oikeutesi juridisesti), eli summaa jolla kuolinpesän ja sinun nettovarallisuudet tasataan. Jos vaadit, sen saat... ja jäljelle jää vainajan jäämistön jonka lapsensa perivät ja maksavat perintöveron. Koska tasinko ei ole perintöä, siitä EI makseta myöskään perintöveroa.
Sinun EI ole pakko vaatia tasinkoa, tosin sinun lapsesi voi olla asiasta hieman "näreissään" ellet niin tee. Siitä huolimatta, valinta on sinun.
Voit sanoa juuri noin lakimiehelles joka miesvaijasi pesää aikanaan hoitaa... eli, ettet tahdo tasinkoa, ja kieltäydyt mahdolliseta perinnöstä... etkä halua SENTTIÄKÄÄN
Ollos siis huoletta !
jutusta. puhuin tästä miehelleni ja hän oli hiukan tyrmistynyt että kieltäisinkö meidän lapselta perinnön mutta muutamat ihmiset exän suvusta tuntuu olevan aika ahnasta porukkaa jotka keksii mitä vaan "perinnön haalimiseksi itselleen" että mieluummin kieltäisin lapsenikin osan eikä tartteis missään tekemisis olla ko ihmisten kanssa...
kun tota ikäeroakin on..
>
eipä kestä kiittää "jutustani"...
>
...no nyt meni tämä neuvonantaja ulalle... eikö kysymys ollut siitä, että SINÄ et tahdo tasinkoa saati perintöä (jota edes saisit vain miehesi tekemällä testamentilla).
Eli, SINÄ et voi "kieltää" lapseltasi perintöä... tosin ensinhän SINUN täytyy kuolla ennenkuin SINUN perintöä voidaan ryhtyä jakamaan. Ellei sinulla ole testamenttia, lapsesi perivät sinut... JOS olet laatinut testementin vaikka minun edukseni (jonka voisit tehdä), lapsesi perivät kuitenkin lakiosansa (lähes aina) tahdoit sitä tai et.
En keksi miten exäsi suku tähän kuvioon liittyy... ellet sitten ajattele lastasi kuuluvan siihen "ryhmään"...
>
höh... ollos edelleen huoleti... eiväthän he sinua saati "nyksääsi" ole perimässä... Ei, en tajua murhettasi tässä asiassa.... tai exäsi suvun logiikkaa jos tosiaan kirjoitat puolueettomasti....
>
Lakiosaa lukuunottamatta voitkin tehdä noin lapsesi osalta. Testamenttaat omaisuutesi vaikka naapurin Reiskalle, tai kodittomille kissoille (ry.)
>
Niin? Yleensä vanhempien ja lasten välillä on ikäeroakin....