Eli mulla on 5-vuotias seropi narttu, ja käytiin hakemassa sille kaveri (5-vuotias seropi)Tallinnan löytökoiratarhalta.
Miten saan toisen koiran hyväksymään uuden perheenjäsenen kun se on mustasukkainen musta?
Uutta koiraa ei saisi silittää, sille ei saisi puhua ja jos niin tekee, alkaa rähinä. Uuden koiran pitäisi vain maata paikallaan.
Olen nyt aina ensin huomioinut talossa pitempään asuneen koiran ja vasta sen jälkeen silittänyt uutta. Lenkillekin olen joutunut viemään koirat erikseen.
Mitään ongelmaa täällä kämpässä ei ole silloin kun en ole kotona. Silloin molemmat vain nukkuvat.
Heti kun tulen kotiin, uusi koira heiluttaa häntää ja on iloinen, niin toinen aloittaa kamalan huudon. Ruokin ne myös eri huoneissa.
Olen miettinyt, että jos ne pääsis samaan aikaan "tuulettumaan" eli lenkille, niin sekin voisi vähän auttaa, kun täällä sisällä uuden koiran ottaessa iloisia askeleita alkaa huuto. Ulkona tilanne voisi olla toinen.
Mutta tällä hetkellä en uskalla yksin viedä niitä samaan aikaan, varsinkin kun uusi koira vasta totuttelee uuteen ympäristöön.
Luuletteko että nuo kaksi voi ikinä ystävystyä, kouluttamalla, vai pitääkö "antaa siperian opettaa" ja antaa koirien keskenään selvittää välinsä? Vai tappavatko ne toisensa?
Uusi koira on myös mykkä, se ei ole haukkunut vielä kertaakaan eikä kärsi eroahdistuksesta. Luulen kyllä että itsetunnon kasvaessa alkaa se äänikin kuulua.
Miten saan toisen koiran hyväksymään uuden perheenjäsenen kun se on mustasukkainen musta?
Uutta koiraa ei saisi silittää, sille ei saisi puhua ja jos niin tekee, alkaa rähinä. Uuden koiran pitäisi vain maata paikallaan.
Olen nyt aina ensin huomioinut talossa pitempään asuneen koiran ja vasta sen jälkeen silittänyt uutta. Lenkillekin olen joutunut viemään koirat erikseen.
Mitään ongelmaa täällä kämpässä ei ole silloin kun en ole kotona. Silloin molemmat vain nukkuvat.
Heti kun tulen kotiin, uusi koira heiluttaa häntää ja on iloinen, niin toinen aloittaa kamalan huudon. Ruokin ne myös eri huoneissa.
Olen miettinyt, että jos ne pääsis samaan aikaan "tuulettumaan" eli lenkille, niin sekin voisi vähän auttaa, kun täällä sisällä uuden koiran ottaessa iloisia askeleita alkaa huuto. Ulkona tilanne voisi olla toinen.
Mutta tällä hetkellä en uskalla yksin viedä niitä samaan aikaan, varsinkin kun uusi koira vasta totuttelee uuteen ympäristöön.
Luuletteko että nuo kaksi voi ikinä ystävystyä, kouluttamalla, vai pitääkö "antaa siperian opettaa" ja antaa koirien keskenään selvittää välinsä? Vai tappavatko ne toisensa?
Uusi koira on myös mykkä, se ei ole haukkunut vielä kertaakaan eikä kärsi eroahdistuksesta. Luulen kyllä että itsetunnon kasvaessa alkaa se äänikin kuulua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sulla on hyvät otteet noiden kanssa pärjäämiseen, mutta voi olla vaikeaa totuttaa niitä toisiinsa jo senkin takia kun molemmat on samanikäisiä...Ikäero olisi voinut olla pidemmän päälle se, joka olisi kertonut kumpi on pomo ilman tappeluja...
Nyt uusi koira on tosiaan alakynnessä ja ehkä olisi parempi yrittää pitää se niin, jotta välttyisit tappeluilta. Huomaat kyllä jos arvojärjestys meinaa kääntyä toisin päin...
Se olisi oikeasti hyvä juttu, jos pääsisit niiden kanssa jonnekin missä niitä voisi pitää vapaana ilman muita häiriöitä...Sisällä ne käy helpommin toistensa hermoille...
Sun pitäis vaan saada luotua suhdetta siihen uuteenkin koiraan ilman että toinen koira on vieressä kyttäämässä. Käytä lenkkejä hyödyksesi...Toinen kannattaa tosin lenkityttää ensin...
Lienee narttu uusi tulokas, vaikeata on totuttaa mut aika tuo palkkion.
Älä vaan anna siperian opettaa... mistäs toit koirat? Mitä on elämä ollut niillä?
Heräsi kysymys kauanko ensimmäinen on sulla ollut?
Saatko jonku tuttusi avuksi ulkoilemaan, saisi koirat tutustua "puolueettomalla maaperällä" pikkuhiljaa. Aloitatte kävelyn pitämällä tietty välimatka, vaihtamalla taluttajaa koirilla eri kerralla ja kun sujuu niin välimatkaa pienemmäksi ja pääsette yhteislenkkeihin. En tunne koiriesi luonnetta mut joillain tää on toiminu parilla kerralla.
Tuo yksi lause kertoo paljon. Koirat ovat kahdestaan kauniisti mutta kun sinä olet läsnä ilmenee "vanhalta" koiralta tuota ei-toivottua käytöstä. Joten voimme varmasti vetää johtopäätöksen että sinä aiheutat sen kitkan koirien välille omalla käytökselläsi.
Itsepä ehdottaisin ongelmakoirakouluttajalla käyntiä. Hyvin vaikea on netissä neuvoa yhtään mitään kun ei tiedä mikä on koiran luonne tai miten sinä käyttäydyt.
Tai sitten www.koiraneuvola.fi sivuiltakin voi apua löytyä.
huomaamasta koiria jos kumpikaa ärisee.. ja oppivat varmasti paremmin toisiinsa ku vie ne ulos tutustumaan :)
Tai sitte vaa kiellät ärinän.
murinasta jos seuraa jotain ikävää nii ei sitä huvita murista ennää,. kiellä,laita arestii, oo huomioimatta.. suihkuta vaikka vesisuihkulla kunhan se murina ei vahingossakaa oo millään lailla palkitsevaa sun tai sen toisen koiran osalta..
ruokkia kannattaa ehkä vierekkäin nii jos murinaa syntyy, vihaselta kuppi pois. eiköhän se koira joskus syyä halua nii on murisemati ku huomaa et saa silti omat eväänsä rauhassa syyä.
ja muista ettet vahingossakaan oo varpaillaan/epävarma tilanteesta.. ku oot koko ajan varma siitä ettei mitään tapahu, mitään ei luultavasti tapahu ku huomaavat että sulla ei häiritte yhtää nii lakkaa niillekki tarttumasta se epävarmuus :)
ja käyttäyvyt koko ajan sillee että "tää ei oo yhtää uus juttu" on koirat samaa mieltä :)
Onnenkäpälällä on monessa asiassa ihan hyviä vinkkejä mutta tässä kyllä puutun tähän ruokintaan vaikka yleensä en tänne kommentoi.
Eli EI MISSÄÄN tapauksessa kuppeja vierekkäin ja siltä joka ärisee kuppi pois. Ruokailut erikseen ja kummallekin ruokarauha!!!
Koira ei kuitenkaan ole lapsi ja ei osaa yhdistää sitä kupin pois vientiä siihen rähinään. Yhdistää se siihen että omistaja teki taas jotain täysin päätöntä ja rankaisi kun taas tuo nuorempi tulokas sai taas suosiotaan ja vetelee tuossa ruokaansa.
Meillä ei koirat ikinä ole rähisseet toisilleen ja ruokin ne silti eri huoneessa. Toinen keittiössä ja toinen seinän toisella puolella olohuoneessa. Miksi? Siksi koska koira ansaitsee ruokarauhan ja on aivan turha aiheuttaa turhia jännitteitä koirien välille ehdoin tahdoin.
Varma sinun pitää olla ja jos yhteislenkit ovat hankalia niin sitten koirat erikseen ulos niin kauan että tilanne rauhoittuu. Ensin ollut koira ensin, ja sitten vasta uusi tulokas. Ja aina johdonmukaisesti se vanhempi koira ensin oli kyse sitten makupalan saamisesta.
Itse en hirveästi tässä vaiheessa myöskään rapsuttelisi sitä uutta tulokasta vanhemman nähden vaan hoitaisin ne lällyttelyt sitten toisessa huoneessa. Tämä siksi että jos vanhemman koiran mielestä sinä käyttäydyt epäreilusti ja suosit uutta koiraa. se ei kosta sitä sinulle vaan se kostaa sen sille tulokkalle. Ja koirien maailmassa se on ihan järkeenkäypää.
Sellaisesta täysin turhasta ärinästä kieltäisin. Ja samalla pitää olla tarkkana ettei sen jälkeen huomioi sitä uutta tulokasta. Eli ei missään tapauksessa niin että sitten lässytetään sitä ja raukitellaan vaan kielletään vaikka sitten hieman ottamalla poskista kiinni ja tilanne on ohi sillä. Kumpaakaan ei huomioida.
mun kavarin meille, ja vietiin koirat samaan aikaan ulos. Ne kulki kuin unelmat! Ei mitään rähinää, ei siis mitään!
Ja sitten vietiin koirat takaisin sisään, oltiin sisällä niiden kanssa puoli tuntia, ja ne käyttäytyi tosi hyvin, ja sitten mun kaveri lähti viemään mua töihin. Jäätiin vielä oven taakse kuuntelemaan, ja hiljaa olivat.
Nyt olen siis töissä, vähän mietityttää uskallanko lähteä niitä yksin viemään samaan aikaan ulos, kun olen niin myöhään kotona, että jos rappukäytävässä alkaa sittenkin rähinä niin koko talo herää... Mitä mieltä olette?