Kun mennyt menojaan, on murheen päivät
kun suru ja tuska, on tuntematon.
En koskaan tahdo, murheen pesään
en sinne vajota, en olla onneton.
Tahdon pysyä, uljaan ryhdikkäänä
kuin joutsen lahdella, yllä veden pinnan.
Muistaa, sieluun piirtyneen onnen
kun yhdessä kuljimme, rinta rinnan.
Elämän kolhut, ikävät tunteet pois pyyhin
kaiken kauniin, rakkaani ain’ muistan.
Hopeatiukuna, raikkaan naurusi kuulen
heleää lauluasi, muistoissani toistan.
Yhteiset muistot, sydämeeni painan
sinetin päälle valan ja siel’ niitä säilytän.
Näin kasvaa voima rakkauden
kun saapuvi onni, tuska poissa on.
kun suru ja tuska, on tuntematon.
En koskaan tahdo, murheen pesään
en sinne vajota, en olla onneton.
Tahdon pysyä, uljaan ryhdikkäänä
kuin joutsen lahdella, yllä veden pinnan.
Muistaa, sieluun piirtyneen onnen
kun yhdessä kuljimme, rinta rinnan.
Elämän kolhut, ikävät tunteet pois pyyhin
kaiken kauniin, rakkaani ain’ muistan.
Hopeatiukuna, raikkaan naurusi kuulen
heleää lauluasi, muistoissani toistan.
Yhteiset muistot, sydämeeni painan
sinetin päälle valan ja siel’ niitä säilytän.
Näin kasvaa voima rakkauden
kun saapuvi onni, tuska poissa on.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...pohdin tätä eilen:)
Olemme niin tottuneet
toisiimme
Kerrotaan vanhuksista
kun toinen kuolee
niin monesti toinenkin
kuihtuu yksin
Itse mietin Sinua
mietin miten minun käy
jos Sinä lähdet ennen minua
Tuo vielä turhaa
en tahdo murheen pesään
en tahdo olla onneton
vajota syyvyyteen
Tahdon olla
kuin ongen koho
nousta uudestaan ja uudestaan
nauttimaan uudesta päivästä
Totta, tottumus tulee vuosien myötä
ja usein vanhukset poistuvat peräjälkeen.
Me tänne jääneet murehdimme aikamme,
mutta ei hyväksi liian kauan unohtua murheeseen.
Juuri niin kuin sanoit, pitää olla kuin ongen koukku,
nousta aina vain uudelleen ja uudelleen!
Kiitos kaaru.
Näin pitääkin tehdä, sen kauniin vain muistaa
Ei katkeruutta kantaa ja ikäviä hetkiä...
Voimaa se kasvattaa,,,rakkaus ja myönteisyys elämään. :)
Hellyyttä-lämpöä-iloa pvääsi, Dii! :)
Miksi muistella ikäviä, kun kauniita hetkiäkin varmasti löytyy
ja rakkaudesta saa voimaa ja myötäelämisestä suurta iloa.
Kiitos, kun vastasit ja otit kantaa ja ihanaa kevättä myös sinulle Muru. :)
Täytyy taas todeta se, kuinka runosi ovat aina
niin lämpimän positiivista luettavaa. Löydät ne
herttaiset osaset tähänkin, niin että lopputulos
on kuin muistokirja kaikkine elementteineen.
Joutsenet, vesi, hopeatiu´ut ja heleä nauru.
Ihanan rauhallinen runo.
Sinä niin kauniita sanoja aina käytät,
lämpimän positiivista luettavaa, kiva jos niin
ja lopputulos kuin muistokirja kaikkine elementteineen, kiitos :)
ps. tosin minäkin voisin pikkuhiljaa ruveta opettelemaan tätä nykyrunoutta :))