Hei!
Etsin vertaistukea ensi viikolla tapahtuvaan avolaikkaukseeni. Minulta poistetaan kasoittain (en muista tarkkaa määrää) myyomia, suurin halkaisijaltaan 8 cm. Ja kohdunpoisto voi tulla kyseeseen, ikää minulla 28 ja lapset oli haaveissa häiden jälkeen. Nyt elän shokkiaikaa, tukea ei ole ja en tiedä leikkauksesta mitään. Edellisenä päivänä käyn sairaalassa tutkimuksissa ja hoitajakin tätä ihmetteli - kuulemma yleensä viikkoa ennen.
Asun kolmannessa kerroksessa, meillä on koiranpentu, mies päivät töissä? Mitä sairasloman aikana voin tehdä. Tuskin kiivetä rappusia jne?
Vanhempani asuvat eri paikkakunnalla, samoin kuin kaverit (jotka hekin töissä) eli avun saanti päivisin on toivotonta. Pelottaa, pelottaa, pelottaa. Ja leikkausta itsessään pelkään, se on aina (siis mikä tahansa leikkaus) ollut pahimpia pelkojani ja nyt kun kohdunpoistokin mahdollista niin suren aivan hirveästi. Osaako joku JÄRKEVÄ, asiasta tietävä auttaa.
Etsin vertaistukea ensi viikolla tapahtuvaan avolaikkaukseeni. Minulta poistetaan kasoittain (en muista tarkkaa määrää) myyomia, suurin halkaisijaltaan 8 cm. Ja kohdunpoisto voi tulla kyseeseen, ikää minulla 28 ja lapset oli haaveissa häiden jälkeen. Nyt elän shokkiaikaa, tukea ei ole ja en tiedä leikkauksesta mitään. Edellisenä päivänä käyn sairaalassa tutkimuksissa ja hoitajakin tätä ihmetteli - kuulemma yleensä viikkoa ennen.
Asun kolmannessa kerroksessa, meillä on koiranpentu, mies päivät töissä? Mitä sairasloman aikana voin tehdä. Tuskin kiivetä rappusia jne?
Vanhempani asuvat eri paikkakunnalla, samoin kuin kaverit (jotka hekin töissä) eli avun saanti päivisin on toivotonta. Pelottaa, pelottaa, pelottaa. Ja leikkausta itsessään pelkään, se on aina (siis mikä tahansa leikkaus) ollut pahimpia pelkojani ja nyt kun kohdunpoistokin mahdollista niin suren aivan hirveästi. Osaako joku JÄRKEVÄ, asiasta tietävä auttaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heippa! Voisit tulla jutteleen meidän muiden endometrioosia sairastavien kanssa endometrioosi yhdistyksen sivuille, sieltä löytyy kokemuksia monelta :)
Olen muutaman viikon päästä myös menossa avoleikkauksessa kohdunpoistoon. Minä en tosin lapsia ole koskaan halunnutkaan ja olen jo nelissäkymmenissä, eikä se puoli asiasta vaivaa minua.
Olen itse lukenut täältä vanhoja kirjoituksia haun avulla etsien ja saanut paljon tietoa. Sairaalassa joutuu olemaan muutaman päivän ja uskoisin kotiin päästyä portaiden kipuamisen olevan aika ikävää. Eikö koiranpentua yleensä suositella vielä kannettavaksikin portaita mennessä. Portaiden kulkeminen ei ole kasvavalle pennulle hyväksi ainakaan monesti päivässä.
Jospa etsisit talosi ilmoitustaulun tai 4H-liiton avulla apua koiran ulkoiluttamiseen.
Hei!
Meidän pentu kulkee rappuset kyllä. On jo niin iso kooltaan eli painaa 15 kiloa (kultainennoutaja), joten sitä ei kantaisi 4H:n heiveröiset tytötkään. Kasvaa kilon viikossa, joten se on kohta jo 20 kiloinen eli eipä sitä tosiaan voi kannella. Ikääkin sillä kuitenkin jo lähelle puoli vuotta. Kyllä sille varmaan hoitaja saadaan, menee joko päivähoitoon mummolaan tms. Omasta tilastani olen huolissani. Kuinka pärjään yksin?
noin nuorelta ja lapsettomalta ei kohtua poisteta, ellei se ole aivan välttämätöntä. Toivon Sinulle parasta tässä suhteessa!
En oikein ymmärtänyt tätä koirakuviota. Pitääkö sinun siis sairaslomallasi viedä koira päivällä ulos - ja vielä kolmannesta kerroksesta? Ei tule onnistumaan. Vie joko koira kenneliin tai hanki ulkoiluttaja siksi ajaksi kun miehesi on töissä. Koirasta olisi toisaalta sinulle seuraa, sillä et luultavasti pääse ensimmäiseen viikkoon juurikaan ulos kodistasi, jos talossasi ei ole hissiä.
Olet menossa isoon leikkaukseen, ja parantuaksesi optimaalisessa ajassa ja hyvin, sinun täytyy ottaa iisisti operaation jälkeen, vaikka nuori oletkin. Sairaalasta saat suositukset siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja missä aikataulussa operaation jälkeen. Loput pystyt varmasti päättelemään itse, omien tuntemuksiesi perusteella.
Voimia ja tsemppiä paranemiseen! :)
Hei!
Itseltäni poistettiin kohtu avoleikkauksella. Itse leikkaus ja siitä toipuminen meni hyvin. Sairaalasta ei tarvi lähteä liian aikaisin pois. Toipuminen sen jälkeen kun pääset kotiin on huimaa.
Minä ymmärrän kirjoituksesi kyllä toisin kuin nuo muut. Eli olet huolissasi itsestäsi ja tunteistasi kohdun poiston jälkeen joka on mahdollista. Se tulee olemaan todella vaikeaa ja varsinkin kun haluaa lapsia.
Itse olen samassa veneessä. Haluan lapsia, mutta kohtu vietiin, miten tästä eteenpäin, sisulla ja suremalla ja elämistä niiden tunteiden kanssa mitä milloinkin tunnen. Vaikeaa todellakin, mutta päivä kerrallaan, jotenkin. Löydät varmasti oman keinon selviytyä siitä, mutta taival tulee olemaan pitkä ja kivinen.
Toivottavasti saat kohtusi säästymään! Tsemppiä!!!
mullakin edessä parin kuukauden päästä. Tosin olen jo lähellä neljääkymmentä ja lapset eivät ole olleetkaan haaveissa. Avoleikkaus siis edessä suuren myooman takia. Pelottaa täälläkin,joten et ole ainoa. Olen kyllä lukenut leikkausta paljon netistä, mutta silti sitä tuntee pelkoa... Kauhea sairaala-, leikkaus- ja lääkäripelko. Ois kiva lukea tuntemuksiasi leikkauksen jälkeenkin. Kaikki tieto yksityiskohtia myöten ois tervetullutta.
Hei,
Tässä taistelen, ettei flunssa pahenis ja estäis leikkaukseen menoa. Kävin lääkärillä ja sain ainaki vahvaa yskänlääkettä.
Niihin koiraviesteihin vielä, joita parilta sain. En todellakaan aio alkutoipumisaikana kuskata koiraa pihalle. Koira menee jonnekin hoitoon tms. Harmi, siitä ois ollut iloa yksinollessa.
Sinä, joka saman olet kokenut, kiitos kamalasti ihanasta viestistäsi ja tsemppauksesta, olet varmaan ihana ihminen.
Ja sulle, joka pyysit leikkauksen jälkeistä infoa. Laitan sitä, sitten kun jaksan ja kykenen. Tällä hetkellä toivon vain pääseväni leikkaukseen ja että paranisin tältä vasta lievältä flunssalta.
Vielä sulle, olitko "voi mua", olitko ihan yksin kotona leikkauksen jälkeen vai oliko apujoukkoja? Mä pelkään sitä, että kun olen yksin, mitä teen, jos jotain sattuu...? Toki 112 auttaa, mutta siis perushommiakaan ei varmaan kaikkee heti pysty tekemään?
Lääkäristä saan varmaan ja saankin infoa, mutta KAIKKI etukäteisinfo on tervetullutta, sikäli kun meen tohon preoperatiiviseen vasta edellisenä aamuna.
Minä asun yksin ja en pelkää selviytymistä siitä. Siivoan kodin ja hoidan pyykit ennen leikkausta. Kun sitten näkee, että pääsen sairaalasta kotiin, pyydän yhtä tuttuani hakemaan jotain mikrossa lämmitettävää ruokaa jääkaappiin. Hän käy alussa muutaman kerran pistäytymässä ja tuomassa ruokaa.
Tuollaiset portaat on kyllä tylsät jos on leikattu, muuten rauhallinen kävely viikon parin päästä tekee hyvää.
Toivottavasti leikkauksesi sujuu hyvin. Se on noin nuorella iällä ikävää, kun on lapsitoiveita.
Hei,
olin vuosi sitten kohdunpoistossa, avoleikkauksella koska myomia oli paljon ja isoja. Itse kävin myös vasta edellisenä päivänä tutkimuksissa osastolla, ja vasta silloin selvisi ettei mikään tähystysoperaatio onnistu.
Leikkauspäivän illan olin aika tokkurassa lääkityksen vuoksi ja ilta meni lähinnä nukkuessa. Seuraavana päivänä pääsin letkuista pois, ja saman tien nousin jalkeille ja kävelemään ympäri osastoa. Kävin myös leikkausta seuraavan päivän iltana itse suihkussa. Tietenkin haava kiristi alkuun, mutta kun vaan sitkeästi liikkui niin yllättävän nopeasti koko jutusta toipui. Sairaalassa olin viikonlopun yli, mutta olisin päässyt jo lauantaina kotiin (leikkaus oli torstaina) mutta halusin jäädä varmuuden vuoksi.
Asun yksin ja olin varannut jääkaappiin ruokaa, ja lukemista ajankuluksi. Ulkona kävin kävelyllä päivittäin. Kävelylenkkejä suositeltiin ja kevyttä liikuntaa voimien mukaan, ainoastaan kantamista ja nostelemista piti välttää.
Kaiken kaikkiaan tuntui että toipuminen tapahtui nopeasti, ja leikkaus helpotti elämää huomattavasti (olin jo kauan kärsinyt jatkuvista runsaista vuodoista jotka rajoittivat elämää todella paljon). Olen nelikymppinen enkä ole koskaan suunnitellut lasten hankkimista, joten siinä suhteessa olemme eri asemassa.
Onnea leikkaukseen, ja yritä olla etukäteen murehtimatta, asioilla kun on taipumus järjestyä tavalla tai toisella.