Löysin

Kaipuusta kerroin..
monta riviä yksinäisyydestä..
mutta kukaan ei nähnyt sisälleni,
kaikki vain lukivat
ymmärtämättä minua
ja salaa itkin.
- Kuin olisin huutanut tuuleen.

Kirjoitin joka päivä.
Kyyneliä pyyhkien..
samein silmin hämärässä huoneessa
eikä kukaan nähnyt
ei heillä ollut aikaa..
he menivät ohi…
- Kuin näkymätön olin heidän silmissään.

Puut pudottivat lehtensä
nurmikko kulottui,
yöt hohkasivat kylmyyttä,
etsin lämpöä heistä…
He katsoivat ohitseni.
Kirjeissä kaipuuta…
- Kuin maatuvat lehdet, olin maassa.

Valkoinen vaippa
lumeen haudatut haaveet
jääkiteet kimmeltäen poskilla..
kyynelten kostuttamilla,
pakkasten paukkeessa
yhä kirjoitin…
- Kuin olisi joku joka lukisi.

Kevät versovin oksin
vihertävät nurmet
lintujen laulua soittaa salot..
minä kirjoitan..
kerron,, huudan…
eikä kukaan vastaa…
- Turhaanko kaikesta kerroin.

Kesän kukkia taitan
vien paadelle,
siihen polvistun hiljaa
ja itkien kiitän.
Sinä kuitenkin kuulit,
nyt on hyvä jatkaa.
- Kuin tukenani olet ollut, vastaamatta.

Näin vuosien jana
piti ikävän vankina..
kaipuun kasvatti vuoreksi
joka muuttui sanoiksi..
kirjeiksi, huudoiksi, itkuiksi…
mutta antoi taas ilon…
- Kuin olisin löytänyt itseni jälleen.