Tässä onnellinen tarina meidän perheestä :)
Meillä oli ennestään leikattu uros, joka oli tullut meille hieman liian pienenä ja pitää minua selkeästi omana emonaan. Tammikuussa sain syntymäpäivälahjaksi mieheltäni pienen puputytön, mutta kanit eivät varovaisesta totuttelusta huolimatta tulleet toimeen. Vasta viime viikon aikana uskalsimme pitää niitä yli kymmentä minuuttia kerrallaan molempia vapaana, sitä ennen olivat samassa huoneessa, toinen häkissä ja toinen vapaana.
Ne jahtasivat toisiaan takaa ja murisivat, mutta puremista ei enää ollut. Pikkuhiljaa uskalsimme pidentää ulkoiluaikaa ja eilen illalla ne olivat vielä eri puolilla asuntoa, välillä vetivät pupurallia. Päätimme että on aika antaa niiden olla molempien vapaana koko yön. Ja aamulla aamukahville menijät yllättyivät! Puput olivatkin kylki kyljessä, nuolivat toisiaan ja seuraavat toisiaan ympäri asuntoa ilman jahtaamista. Olen napsinut niistä kuvia koko päivän. Ovat hylänneet uuden häkin ja näyttäisivät asuvan molemmat poikapupun häkissä, joka on isompi ja siistimpi.
Tämän tarinan kirjoitin sekä ylpeyttäni että kannustukseksi niille, joilla on vaikea kanien totutustilanne käsillä. Ihmeitäkin tapahtuu, terveisin onnellinen kaniemo. =)
Meillä oli ennestään leikattu uros, joka oli tullut meille hieman liian pienenä ja pitää minua selkeästi omana emonaan. Tammikuussa sain syntymäpäivälahjaksi mieheltäni pienen puputytön, mutta kanit eivät varovaisesta totuttelusta huolimatta tulleet toimeen. Vasta viime viikon aikana uskalsimme pitää niitä yli kymmentä minuuttia kerrallaan molempia vapaana, sitä ennen olivat samassa huoneessa, toinen häkissä ja toinen vapaana.
Ne jahtasivat toisiaan takaa ja murisivat, mutta puremista ei enää ollut. Pikkuhiljaa uskalsimme pidentää ulkoiluaikaa ja eilen illalla ne olivat vielä eri puolilla asuntoa, välillä vetivät pupurallia. Päätimme että on aika antaa niiden olla molempien vapaana koko yön. Ja aamulla aamukahville menijät yllättyivät! Puput olivatkin kylki kyljessä, nuolivat toisiaan ja seuraavat toisiaan ympäri asuntoa ilman jahtaamista. Olen napsinut niistä kuvia koko päivän. Ovat hylänneet uuden häkin ja näyttäisivät asuvan molemmat poikapupun häkissä, joka on isompi ja siistimpi.
Tämän tarinan kirjoitin sekä ylpeyttäni että kannustukseksi niille, joilla on vaikea kanien totutustilanne käsillä. Ihmeitäkin tapahtuu, terveisin onnellinen kaniemo. =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi,kun ihana tarina teillä!
Olet varmaan tosi onnellinen tuosta,minä ainakin tulin iloiseksi lukiessani tuota! (=
Että onnea teille vaan,kun saitte puput totutettua... (=
Voi kuinka ihanaa! :) Onnea teille. Itse jännitän hieman kun olen ottamassa meidän tyttökanille kaveria tänä viikonloppuna että tulevatkohan he toimeen.. mutta toivottavasti :) Ei me tietenkään heti voida niitä tutustuttaa muuta kuin häkin kautta koska ensin pitää leikata toinen. :)
Ehkä meilläkin on vielä sitten toivoa...
Meille muutti jo joulukuussa pieni luppatyttö leikatun pojan kaveriksi. Totuttamista yritettiin pariin kertaan, tuloksena puremista niin, että pojalla oli pahoja puremajälkiä ja kaljuja kohtia turkissa. Siitä lähtien ovat olleet erillään. Vaikeaksi tekee asian se, että poikapupumme on vapaana elävä kani. Silloin kun tyttö saa jalotella, on meidän suljettava poika yhteen huoneeseen. Ja siitä se ei tykkää.
Viime aikoina olen ilokseni huomannut, että poika menee tytön aitauksen viereen makaamaan ja tyttö toiselle puolelle. Kaltereiden läpi tyttö ei enää ole purrut, niinkuin aikaisemmin.
Jokohan tässä uskaltaisi yrittää päästää puput irti? Vai odotanko kesään kun pääsevät ulos, koska se alue ei ole kummankaan reviiriä?