Suurimmissa tapauksista poltergeist henki ei tee fyysistä pahaa ihmisille, tai ei ainakaan kovin pahoja. Usein on saattanut hengen lennättämä tavara osua jotakuta huoneessa olijaa hieman, mutta itse henki ei ole käynyt kiinni tai yrittänyt tietoisesti ketään fyysisesti satuttaa. On kuitenkin tapauksia jossa henki on käynyt kirjaimellisesti käsiksi uhriinsa kuristamalla, tukistamalla, läpsimällä raapimalla tai hakkaamalla.
Elonoran tapaus alkaa kunnon sadun tapaan pikkutytöstä, joka mesnee kyläilemään isoäitinsä luo. Helmikuussa 1925 Elenora oli 12-vuotias talonpoikaistyttö. Elenora asui romanialaisessa Talpan kylässä ja läheisessä kylässä. Hän löysi rahaa tien vierestä ja osti niillä makeisia. Tämän hän kertoi isoäidilleen, mutta isoäiti raivostui ja kertoi että ilkeät henget olivat ne siihen jättäneet. Sattumaako oli se että rahat löytyivät tien vierestä vai oliko kysymyksessä henget, mutta siitä lähtien alkoi poltergeist kiusata tyttöä.
Kotona ilmiöt voimistuivat ja Ellinoran vanhemmat päättivät viedä ellinooran papille, jotta hän manaisi hengen pois. Poltergeist ei kuitenkaan suostunut väistämään, vaan pikemminkin aloitti. Ilman halki leijui täysinäinen vesikannu, josta ei läikkynyt tippaakaan lattialle, vaatekirstu alkoi myös liikkua. Yksi tarkkailijoista sai iskun kasvoihinsa ohi kiitävältä leikkuulaudalta. Jokainen paikallaollut oli sitä mieltä ettei Ellinora itse olisi pystynyt noita temppuja tekemään
Poltergeistin jatkaessa armotonta räyhäämistään, Ellinoran omat vanhemmat hylkäsivät tytön, jolloin hän joutui mennä asumaan luostariin. Luostarissa sama meno jatkui ja tyttö siirrettiin lopulta mielisairaalaan. Tapauksista oli laajasti sanomalehdissä ja parapsykologit kiinnostuivat asiasta. Yksi tutkija oli wieniläinen kreivitär Zo Waasilko-Serckli, joka oli vakuuttunut siitä että Ellinora oli Poltergeistin uhri. Hän siirsi tytön 1926 mielisairaalasta Wieniin asumaan.
Poltergeist kuitenkin kävi fyysisesti aggressiivisemmaksi. Tytön naamalle ja käsivarsiin ilmeistyi naarmuja. Kerran hänen käsivarteensa ilmestyi 25 puremajälkeä. Näiden puremajälkien synnyn havaitsi myös kreivitär. Puremajäljet näyttivät ilmestyvän aivan kun joku olisi purrut Ellinoraa, vaikka kreivitär itse piti tytön käsistä kiinni.
Englantilainen tutkija Harry Price tuli tapaamaan Wieniin Ellinoraa. Häneen tekivät myös vaikutuksen tytön naamoilla ja käsissä olevat naarmut, sekä käsissä olevat puremajäljet.
Ellinoora vietiin Lontooseen Laboratory of Physical Researchiin, joka oli tuolloin hankimaailman tutkinnan kantava voima. Ellinoraa tutkittiin kahden viikon ajan. Esineitä katosi ja liikkui, mutta vaikuttavinta oli kun saatiin valokuvasarjoja puremista ja naarmuista, joita ilmestyi tytön naamalle ja käsivarsille hyvin usein. Price oli vakuuttunut tapausten aitoudesta, mutta muut eivät. Kreivitärtä syytettiin jopa että hän olisi aiheuttanut naarmut tytölle. Kreivitär kiisti jyrkästi häneen kohdistuneet väitteet.
Syytä ei löydetty, mutta poltergeist hyökkäykset loppuivat muutaman kuukauden kuluttua, kun Ellinoran ensimmäiset kuukautiset alkoivat. Hän pääsi palaamaan pelon elämästä tavalliseen elämään Romaniaan.
Elonoran tapaus alkaa kunnon sadun tapaan pikkutytöstä, joka mesnee kyläilemään isoäitinsä luo. Helmikuussa 1925 Elenora oli 12-vuotias talonpoikaistyttö. Elenora asui romanialaisessa Talpan kylässä ja läheisessä kylässä. Hän löysi rahaa tien vierestä ja osti niillä makeisia. Tämän hän kertoi isoäidilleen, mutta isoäiti raivostui ja kertoi että ilkeät henget olivat ne siihen jättäneet. Sattumaako oli se että rahat löytyivät tien vierestä vai oliko kysymyksessä henget, mutta siitä lähtien alkoi poltergeist kiusata tyttöä.
Kotona ilmiöt voimistuivat ja Ellinoran vanhemmat päättivät viedä ellinooran papille, jotta hän manaisi hengen pois. Poltergeist ei kuitenkaan suostunut väistämään, vaan pikemminkin aloitti. Ilman halki leijui täysinäinen vesikannu, josta ei läikkynyt tippaakaan lattialle, vaatekirstu alkoi myös liikkua. Yksi tarkkailijoista sai iskun kasvoihinsa ohi kiitävältä leikkuulaudalta. Jokainen paikallaollut oli sitä mieltä ettei Ellinora itse olisi pystynyt noita temppuja tekemään
Poltergeistin jatkaessa armotonta räyhäämistään, Ellinoran omat vanhemmat hylkäsivät tytön, jolloin hän joutui mennä asumaan luostariin. Luostarissa sama meno jatkui ja tyttö siirrettiin lopulta mielisairaalaan. Tapauksista oli laajasti sanomalehdissä ja parapsykologit kiinnostuivat asiasta. Yksi tutkija oli wieniläinen kreivitär Zo Waasilko-Serckli, joka oli vakuuttunut siitä että Ellinora oli Poltergeistin uhri. Hän siirsi tytön 1926 mielisairaalasta Wieniin asumaan.
Poltergeist kuitenkin kävi fyysisesti aggressiivisemmaksi. Tytön naamalle ja käsivarsiin ilmeistyi naarmuja. Kerran hänen käsivarteensa ilmestyi 25 puremajälkeä. Näiden puremajälkien synnyn havaitsi myös kreivitär. Puremajäljet näyttivät ilmestyvän aivan kun joku olisi purrut Ellinoraa, vaikka kreivitär itse piti tytön käsistä kiinni.
Englantilainen tutkija Harry Price tuli tapaamaan Wieniin Ellinoraa. Häneen tekivät myös vaikutuksen tytön naamoilla ja käsissä olevat naarmut, sekä käsissä olevat puremajäljet.
Ellinoora vietiin Lontooseen Laboratory of Physical Researchiin, joka oli tuolloin hankimaailman tutkinnan kantava voima. Ellinoraa tutkittiin kahden viikon ajan. Esineitä katosi ja liikkui, mutta vaikuttavinta oli kun saatiin valokuvasarjoja puremista ja naarmuista, joita ilmestyi tytön naamalle ja käsivarsille hyvin usein. Price oli vakuuttunut tapausten aitoudesta, mutta muut eivät. Kreivitärtä syytettiin jopa että hän olisi aiheuttanut naarmut tytölle. Kreivitär kiisti jyrkästi häneen kohdistuneet väitteet.
Syytä ei löydetty, mutta poltergeist hyökkäykset loppuivat muutaman kuukauden kuluttua, kun Ellinoran ensimmäiset kuukautiset alkoivat. Hän pääsi palaamaan pelon elämästä tavalliseen elämään Romaniaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
eli mörröt ja muut poltterrit kiusaavat vain vähemistöjä jotka eivät ole em hyvin koulutettuja kui me muut ja siten möröt "olevat heidän" luona.
näin "se" menee...