Matkustin tänään pitkän matkan junassa ja huomasin muutamien puhelevan itsekseen kun tulivat vaunuun.
Esim. onko tämä nyt oikea paikka ja voi tuonnekko tämä pitää nostaa.
Tuli tietenkin myös muumion näköisiä ihmisiä .
Vielä se, että ikäjakaumaa oli.
Jotenkin ihminen on inhimillisempi kun vähä höpisee vaikka ihan itekseen vai aatteletko, voi tuota höppänää?
Esim. onko tämä nyt oikea paikka ja voi tuonnekko tämä pitää nostaa.
Tuli tietenkin myös muumion näköisiä ihmisiä .
Vielä se, että ikäjakaumaa oli.
Jotenkin ihminen on inhimillisempi kun vähä höpisee vaikka ihan itekseen vai aatteletko, voi tuota höppänää?
Vastaukset 19
Vanhimmat
ihminen puhelee itsekseen
puhua kanssamatkustajien kanssa.
Suomessa käy, - me katellaan syrjäsilmällä et elä vaan tule liian lähelle, mulla on jo seuraa - mie ite.
olen minä ainakin useimmiten saanut, kun olen ryhtynyt vieraan kanssa juttusille. Olen kuullut niin monia mielenkiintoisia tarinoita ja saanut tietoa monenlaisista asioista, että iän lisääntyessä muutun aina vaan pahemmaksi ja pahemmaksi "häiriköksi". Ihmisten kohtaaminen on mielestäni (melkein) aina mielenkiintoista ja mukavaa.
Siitä on tosin koitunut usein monenlaista etua itselleni ja matkaseurallenikin joskus maailmalla liikuttaessa. En käsitä, miksi ihmiset pelkäävät toisiaan ja aristelevat kysymistä ihan tarpeellisessakin tilanteessa. Eihän millään voi saada sitä mitä haluaisi, ellei uskalla kertoa kenellekään.
Tosin nykyään ihmiset näyttävät mielestäni Suomessakin pelkäävän vieraita ihmisiä vähemmän kuin nuoruusvuosinani täällä urbaanissa etelässä; pohjoisen ihmiset ovat kai aina seurustelleet toistensa kanssa huolettomammin ja tottuneet luottamaan ihmisiin.;))
istua tököttää ääneti, - paitsi jos tiedän etten ole hyvää juttuseuraa.
Jopa tiettynlainen katse sulattaa vieraan ihmisen juttelemaan, - voimme siis kai kehonkielellä viestittää koska haluamme/olemme juttutuulella.
Olen myös äärettömän kiinostunut ihmisistä, en utelias vaan, aidosti kiinostunut ihmisten elämäntarinoista, ihminen on pohjaton aarrearkku.
Mutta pahansuovasti uteliaat ihmiset kauhistuttaa.
yksin asuva leski, miehensä kuoleman jälkeen hän alkoi puhua yksikseen esim. kaupassa valikoidessaan tuotteita. Hakee hyväksyntää itselleen toimiessaan yksin, olipa sitten asia ihan mikä hyvänsä.
olen huomannut puhuvani outoa laitetta purkaessani,osien paikka jää paremmin mieleen.
Samanlaista höpinää olen huomannut toistenkin asentajien pitävän,varsinkin sähkömiehet on kovia höpöttämään,seuratkaapa.
ei minunkaan tarvii kauas mennä kun löytyy omasta porukasta.
Mieheni on kans just tuollaisissa asennus tehtävissä kova tupisee, ei tartte puhekaveria. :)
yksinkin puhua jos kotonaan on,ja jos ihminen ajattelee,väkisinkin välillä sanoo sen ääneen.
Minusta on outo,joka sitä ihmettelee.Eri juttu jos vaikka jossain muiden kanssa yksin juttelee,mutta voihan silloinkin kommentoida ääneen,suvaitsevaisuutta pitäs olla enempi.
jos ajattelee ääneen, suoriutuu tehtävistä paremmin, menee itselle jakeluun paremmin kun ajattele ääneen. Ei kai sitä ole täällä kukaan sen kummemmin ihmetellytkään. :)
täällä jatkuvasti arvostellaan ihmisten ulkonäköä tai muita ominaisuuksia?
Jos ihminen haluaa jutella itsekseen niin siitä vaan, ei minua ainakaan häiritse.
Olen useasti törmännyt sellaisiin ihmisiin.
On myös sellaisia ihmisiä jotka puhuu paljon eikä mitään asiaa, pääasia että suu käy.
Sellaisiinkin olen törmännyt vuosien varrella.
tämä leski rva, hakee itselleen varmuutta/tukea puhumalla yksin, ei mitään halveksuntaa tässä mielestäni ollut. Kuin myös kenenkään ulkonäöstäkään tekxtissäni ei ole mitään.
Käytin just ruokakaupassa kyseistä rouvaa ja apteekissa.
sen jälkeen kun kerran julkisen laitoksen wc:ssä asioidessani puhelin itsekseni kuin kotona ikään ja jonkin ajan kuluttua naapurikopin asiakas alkoi osallistua "keskusteluun" ...
on samanlainen juttu kun katkokävely nuorella miehellä, viina tuhoaa Pikkuaivot ja jalkojen koordinaatio hukkuu.
Viina ja huumeet ja vanhuus, tekevät saman toiselle Aivolohkolle, siinä tule mukaan sitten pakkoliikkeet raajoissa, jalkojen hypittäminen, äkilliset käden, olkapään jne. nykimiset.
Ja yksin höpöttäminen, eli itsekontrolli alkaa pettämään ihan selvinpäinkin.
jokin noissa kommenteissa, joka saa hymyilemään .
voisin jopa tunnustaa: lausumaan pari sanaa äänee.
itseäni ärsyttää jalkojen hypittäminen suuresti.
pahemmin joudu edes yrittämään.
Mahtava, tuleva, kirjailija kun olen!
:)
Pari sanaa saa minut taas hyrräämään.
Kulta pieni?
Rakastan sinua?
Varsinainen pösilö?
Haistakoon pasha?
Mun lemppari?
Viisas mies?
Älykäs mies?
Kaipaan sinunlaistasi?
Voi että?
Mistä tuonlainen?
Miksen soittanut...kirjoittanut....?
En kestä?
Antais olla?
Että v---ttaa?
Haluu! haluu!?
Vai kokki?
Tylsä tyyppi?
sä oot melko hömelö!
mikä voi olla mun huumorijuttu, mutta nauraa sun jutuille saa.
Nyt poistun näistä kuvioista, pääsiäinen kutsuu!
HTZA onko kaikki tallella?
"helisevä" ymmärsi.
Te muut voitte lukea sen läpi pariinkin kertaan.
Ei se vaikea ole.