Olen liikuntaesteinen nainen ja haluaisin kuulla muiden kokemuksia vammaisuuden häpeästä.
Itse en häpeä itseäni,en vammaani,mutta minua ja vammaani on hävetty lapsuudenperheessäni.
Isälleni en koskaan kelvannut koska olin "viallinen".
Sairauteni on sellainen että on välillä parempia ja välillä huonompia jaksoja.
Huonompina jaksoina isäni ei huomioinut minua lainkaan,ei käynyt sairaalassakaan katsomassa.
Isä treenasi minua kuin kilpahevosta jotta tulisin terveeksi ja edustuskelpoiseksi,olin siis pettymys kun sitä päivää ei koskaan tullut.
Niin monella tavalla sain kokea tämän että olin virheellinen,epäonnistunut ja pettymys.
Isäni ei pysty katsomaankaan vammaisia ihmisiä,häneltä menee ruokahalu.
Minun kuulteni(olin pieni lapsi)hän sanoi esim.ampuvansa itseään päähän jos joskus joutuisi pyörätuoliin.Fiksu lausahdus kun pyörätuoliakäyttävä pikkutytär istuu vieressä.
Oletteko muut joutuneet kärsimään tällaisesta.
Täytyy myöntää että tunnen vihaa isääni kohtaan,hänen kieroutunut arvomailmansa yritti lannistaa minut niin tehokkaasti.Ei kuitenkaan täysin onnistunut.
Siitä kiitos anarkistiselle luonteelleni ja ihanalle äidilleni jolla on arvot kohdallaan.
Itse en häpeä itseäni,en vammaani,mutta minua ja vammaani on hävetty lapsuudenperheessäni.
Isälleni en koskaan kelvannut koska olin "viallinen".
Sairauteni on sellainen että on välillä parempia ja välillä huonompia jaksoja.
Huonompina jaksoina isäni ei huomioinut minua lainkaan,ei käynyt sairaalassakaan katsomassa.
Isä treenasi minua kuin kilpahevosta jotta tulisin terveeksi ja edustuskelpoiseksi,olin siis pettymys kun sitä päivää ei koskaan tullut.
Niin monella tavalla sain kokea tämän että olin virheellinen,epäonnistunut ja pettymys.
Isäni ei pysty katsomaankaan vammaisia ihmisiä,häneltä menee ruokahalu.
Minun kuulteni(olin pieni lapsi)hän sanoi esim.ampuvansa itseään päähän jos joskus joutuisi pyörätuoliin.Fiksu lausahdus kun pyörätuoliakäyttävä pikkutytär istuu vieressä.
Oletteko muut joutuneet kärsimään tällaisesta.
Täytyy myöntää että tunnen vihaa isääni kohtaan,hänen kieroutunut arvomailmansa yritti lannistaa minut niin tehokkaasti.Ei kuitenkaan täysin onnistunut.
Siitä kiitos anarkistiselle luonteelleni ja ihanalle äidilleni jolla on arvot kohdallaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itse en oo koskaan joutunut kokemaan tuollaista että mun vammaa ois joku hävenny. Isäsi arvomaailma todellakin on kirjoituksestasi päätellen kieroutunut ja peräisin jostain ...tanan keskiajalta, ei sovi ollenkaan tähän päivään. Anteeksi kun sanon tämän mutta isäsi joutaisi ampumaan itseään päähän jo nyt kun on terve. Koska tuollaisia ajatuksia on omasta tyttärestä, ja vain sen takia että on vammainen.
Minua ei ole koskaan hävetty noin räikeällä tavalla, mutta merkkejä on ollut ja on yhä.
Kun esimerkiksi joku lapsi tai aikuinen saattaa töllätä minua, usein veljeni tai vanhemapani menevät asiasta sekaisin ja saattavat sanoa jotain todella harkitsematonta aivan lapselle tai aikuiselle.
Minusta se näyttää olevan jonkinlaista häpeää siitä, etteivät he tiedä, miten tilannetta pitäisi käsitellä. He ovat siis totttuneet minuun tällaisena, eikä perheen sisällä ole ollut ongelmia, mutta ulkopuolisten kanssa suhtautuminen tökkii.
Minä taas olen tietysti joutunut jo lähes 30 ikävuoden aikana tulemaan sinuiksi asian kanssa, eikä vammaisuudesta puhuminen ole ollut ongelma.
Olen yrittänyt puhua asiasta myös perheenjäsenten kasnsa, jotta he pääsisivät noista primitiivireaktioistaan eroon.
Kiva kuulla muiden kokemuksia.
Isälläni se häpeä on kyllä jotain aivan älytöntä.
Hänen arvomailmansa nyt muutenkin on sellainen että tärkeintä on:vahvuus,kauneus,itsekuri,raha,maine,täydellisyys ja hoikkuus.
Hän itse on tämän arvomailman ruumiillistuma.
Vammaisuus on heikkoutta,siksi häpeällistä.
Minulle on hän esim:myös sanonut että sopisin vaikka apuvälinemyyjäksi,olisin silloin samalla "tasolla"asiakkaitteni kanssa!
Eikä nyt tarkoittanut että olen centtimetreissä matalammalla kuin kävelevät kun liikun pyörätuolilla.
Asiakkaiden olisi kuulemma helpompi ostaa apuvälineitä toiselta kakkoslaatuiselta kuin"vaikkapa joltain bodarilta tai joltain tosi kauniilta naiselta".
Tulipa hyvä fiilis siitäkin puhelusta!
Olen käytännössä pitämättä yhteyttä isääni,en tahdo enää kuunnella sitä paskaa mitä sieltä tulee.
Itseään on lupa suojella,kun siihen on aikuisena mahdollisuus.
löytyy osoitteesta
http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/tarkoitus.html
toivovat yleensä vammatonta lasta, jos sattuu niin että vammainen lapsi syntyy, niin se shokki vanhemmille. Asian käsittelemättömyys ei auta, ja shokkitilassa voidaan mennä hautaakin. Varsinkin nykyisin kun ei välitetä liittyä vammaisyhdistyksiin perhe koittaa pärjätä omillaan, jää vertaistuki saamatta.
Varsinkin impulsiiviset isät joille sattuu syntymään vammainen lapsi. Niin äkkiä käydään etsimään syyllistä asialle ja halutaan näyttää maailmalle kyllä minä vielä näytän perkele...mutta sitten kun tulee seinä vastaan ja suunniteltu kuntoutus ei autakaan niin varsinkin mies voi toimia, kun isäsi toimi. Mutta se ei ole vammaisen lapsen vika, eikä hänen tule kärsiä vammastaan, eikä kieroon kasvaneista vanhemmistaan. Vanhempien tulee hakeutua hoitoon ja sellaisia väyliä varsinkin nykyisin löytyy. Asiat pitää ottaa asioina, maton alle lakaiseminen ei tässäkään asiassa auta vaan puhuminen asioista niiden oikeilla nimillä.
Vammainen; vammattoman 11v tyttären isä.
Minulla on 16-vuotias vaikeasti kehitysvammainen poitsu ja olen hänestä hyvin ylpeä. Tokihan ihmiset töllistelevät meidän kulkiessa, mutta sitä ylemmäs nousee nokkani. Ihmiset eivät tiedä millainen sankari poikani on. Hän on kokenut ja kärsinyt monia vaikeita vaiheita tähän ikävuoteen ja vielä vaan hän jaksaa ja on iloinen ja huumorintajuinen monine konnankoukkuineen. Rakastan tätä lasta ylikaiken.
Hänen isänsä, joka ei enää ole elämässämme mukana, on aina hävennyt lastaan. Lapsen ollessa usein sairaalahoidossa, ei käy poitsua katsomassa, jos en siitä nimenomaan häntä suurin sanoin arvostele. Istuu pari tuntia seurana ja "pakenee" paikalta. Sairaalassa ei isää edes tunneta. Tokihan tiedän tapauksia, että äiti on hylännyt vammaisen lapsensa jo vauvana hoitokotien armolle. Säälittävää!
Erilaisuus on mielestäni hyväksyttävä, koska heillekin on elämä suotu.
EI OLE SINUN SYYSI ETTÄ OLETVAMMAINEN. OLET IHMINEN. ÄLÄ SYYTÄ ITSEÄSI.HYVÄKSY ERILAISUUTESI. OLET HIENO. HIENO IHMINEN