sielu/henki

No tota... Henki on kehon sisällä (tulee oikeastaan hieman sen ulkopuolellekin) ja se sisältää Egon (minän) ja Sielun.

Egoon on ohjelmoitu sinun tämän elämän aikaiset luonteenpiirteesi, jotka sinun tulee kesyttää, ja se "katoaa" elämän jälkeen.

Sielu on ikuinen ja sen muistissa säilyvät kaikki tapahtumat. Se myös ohjaa sinua Egosi kehittämisessä.

Kaikki Sielut ovat myös yhteydessä toisiinsa.

No tota... Henki on kehon sisällä (tulee oikeastaan hieman sen ulkopuolellekin) ja se sisältää Egon (minän) ja Sielun.

Egoon on ohjelmoitu sinun tämän elämän aikaiset luonteenpiirteesi, jotka sinun tulee kesyttää, ja se "katoaa" elämän jälkeen.

Sielu on ikuinen ja sen muistissa säilyvät kaikki tapahtumat. Se myös ohjaa sinua Egosi kehittämisessä.

Kaikki Sielut ovat myös yhteydessä toisiinsa.

Hebrealaiskirje:
4:12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
4:13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili...

Olen ymmärtänyt raamatusta että ihminen on kolminaisuus. Henki, sielu ja ruumis.

Henki on joko elävä (uudestisyntynyt uskova) tai kuollut (ei uskossa Jeesukseen).

Sielu on lähinnä persoonallisuutemme, tunteet ym.

Ruumis on tietenki keho, joka muuttuu aikanaan Jeesuksen kaltaiseksi ylösnousemusruumiiksi. "Liha ja veri" ei voi periä taivaan valtakuntaa. Samoin kadotukseen joutuvilla on samat ominaisuudet, mutta heidän olosuhteensa on varsin ikävät.

...ihminen itsessään elävänä olentona on sielu.

Henki puolestaan on se elämää ylläpitävä voima jonka ihminen Jumalalta sai. Tämä henki palaa Jumalan luo ihmisen kuoltua, mutta ei siis ole sielu, eikä niin ollen persoona, vaan ikäänkuin "polttoaine".

Yritän vastata hyvään kysymykseesi niin hyvin kuin osaan.

Korjatkaa, Marcel ja kumppanit, jos huomaatte jotain oleellista korjattavaa. Kiitos jo etukäteen.

Egomme, eli minämme on olemassa vain niin kauan kuin tallaamme tätä maankamaraa.

Aivot, kuten koko aineellinen ruumis, on vain väline, joka toteuttaa egosi JA todellisen Itsesi, eli sielusi tahtoa. Egosi tehtävänä on olla ainoastaan väline, joka saattaa sinut yhteyteen niihin kokemuksiin, joita tämänkertainen elämänsuunnitelmasi vaatii. Egosi (tämänkertainen) tehtävä päättyy maallisen vaelluksesi päättymisen yhteydessä.

Siis, jos esimerkiksi elämänsuunnitelmaasi kuuluu että sinun on opittava kärsivällisyyttä, egosi johtaa sinut sellaisiin tilanteisiin, joskus jopa päivittäin, toistuvasti. Jos taas läksynäsi on oppia rehellisyyttä, egosi johtaa sinut tilanteisiin, joissa voit osoittaa olevasi rehellinen jne.

Usein käy niin, että et toimikaan eteesi tulevissa tilanteissa elämänsuunnitelmasi mukaisesti, vaan menet esim. siitä ”mistä aita on matalin”, eli ”läksysi” jää sillä kertaa oppimatta. Viisas sielusi huomioi tämän ja joko samassa elämässäsi tai seuravassa/vissa saat jälleen uuden tilaisuuden oppia elämänläksysi, kunnes olet oppinut sen.

Olet varmaan huomannut joutuvasi usein ”samanlaisiin” tilanteisiin elämässäsi. Silloin on kyseessä juuri tuo ”kasvun paikka”, kokemus, jota tarvitset ja jota et vielä ole oppinut.

Se että havaitset olevasi nyt täällä aineellisessa ympäristössä on todellisuudessa Egosi harhakäsitys, sillä egosi samaistaa aineellisen ruumiisi todelliseen Itseesi, eli henkiseen sieluusi.

Tästä harhakäsityksestä johtuu esim. kaikki se, minkä koet tässä maailmassa dualistisena. Tästä egomme harhakäsityksestä ovat seurauksena ne monet seikat, jotka merkitsevät sinulle ja monille muille kärsimystä.

Kärsimys ei siis ole ”rangaistus”, vaan ainoastaan välttämätön, ohimenevä elämänvaihe, jotta todellisen Itsesi koko ajan hyvin tuntema elämänsuunnitelmasi kävisi toteen.

Kukaan meistä ei voi tietää toisen ihmisen elämänsuunnitelmaa, eikä näin ollen tuomita veljeään, kuten eräässä kirjassakin mainitaan. Uskonnoissa puhutaan ”synneistä”, jolloin tarkoitetaan tekoja, jotka ovat vastoin moraalisia ja eettisiä periaatteita. Me jokainen teemme omat ”syntimme” ja kannamme niistä myös syyn ja seurauksen lain mukaisesti kaiken vastuun. Voisiko enää oikeudenmukaisempaa järjestelmää olla olemassa?

Juuri tämä egomme harhakäsitys on syynä mm. sotiin, sairauksiin, ahneuteen, ylpeyteen, kyynisyyteen, kateuteen ja vihaan.

Egosi ei voi käsittää että elämä voi jatkua tämän maanpäällisen vaelluksen jälkeen, se on sille täysin käsittämätön ja se pelkää ”kuollakseen”sitä mahdollisuuttakin. Se pelkää kuolemaa siksi, koska tietää sen merkitsevän myös egon itsensä loppua.

Sielusi sen sijaan tietää koko ajan että elämä on ikuista ja sielusi suunnitelmat toteutuvat lopulta aina, koska sielusi on koko ajan tietoinen elämänsuunnitelmastasi ja lopullisesta päämäärästäsi, sulautumisesta alkulähteeseensä.

Bhagavad Gitassa on oivallisesti kuvattu egon ja Itsen suhdetta. Siellä kuvataan egoa ja Itseä kahtena lintuna, jotka istuvat samassa puussa. Ne eivät ulkoisesti poikkea juuri lainkaan toisistaan, mutta todellinen Itse on linnuista se ”viisaampi”, joka tietää joka hetki mitä on tapahtumassa. Ego on tuo vähän vaatimattomampi lintu, joka yrittää kovasti oppia viisaamman veljensä tavoille.

Sielunsuunnitelmasi on juuri se, ,jota tarkastelet kausaalitasolla juuri ennen seuraavaa inkarnoitumistasi ollessasi laajentuneessa tietoisuuden tilassa. Siellä sielunsuunnitelmaasi myös tarvittaessa ”korjataan” niin että vastaisuudessa saat mahdollisuuden /mahdollisuuksia toteuttaa elämänsuunnitelmasi.

Kaikki toiminta, niin egon kuin todellisen Itsesi toiminta, kulkee samaa reittiä; aivojesi kautta, mutta huom. vain niiden KAUTTA todelliseen Itseesi, eli sieluusi ja päinvastoin. Tuo kaiken toimintasi, tunteidesi ja ajattelusi alkulähde ei siis sijaitse aivoissasi, vaan suunnilleen rintalastasi keskivaiheilla, lähellä fyysistä sydäntäsi.

Kun kuuntelet ”omantuntosi” ääntä, tuo ääni tulee juuri tuosta kohdasta rintasi keskivaiheilta. Kun podet huonoa ”omaatuntoa”, tuo painava, syyllistävä tunne tuntuu juuri samalla alueella, rintalastasi keskivaiheilla.

Egomme ei siis ole ”vihollisemme”, vaan hyvin taitavasti suunniteltu ”rinnakkaisITSE”, jonka tehtävänä on huolehtia siitä että saamme mahdollisuuksia toteuttaa elämänsuunnitelmaamme todellisen Itsemme, sielumme kaavailemalla tavalla. Egon tehtävänä on ”hioa” ja muokata meitä, kunnes olemme oppineet elämänläksymme.

Maanpäällisten elämiesi tarkoitus on siis tehdä egosi tarpeettomaksi,eli hitaasti mutta varmasti ”tappaa” se.

Siinä kehityksesi vaiheessa, kun egoasi ei enää tarvita, et tarvitse myöskään aineellista kehitysympäristöä ja jälleensyntymien kiertokulkusi on tämän vaiheen jälkeen tarpeetonta. Voit toki edelleenkin tulla aineelliseen ympäristöön, mikäli jostain syystä haluat. Monet suuret sielut ja Mestarit ovat niitä, jotka ovat vapaaehtoisesti laskeutuneet aineen tasolle toteuttamaan jotain erityistä tehtävää. Herra Buddha,Mohammed,Jeesus Kristus, Herra Caitanya olkoot muutamia esimerkkejä heistä.

Kun tulee puhe ”hengestä”, on mielestäni hyvin suuri mahdollisuus sekoittaa sielu ja ego keskenään. Sanotaan että ihminen on ”hengissä”, kun hän hengittää.

Kun hengitys lakkaa, melko pian myös egon olemassaolo päättyy ja Itse siirtyy astraalitasolle pysyvästi.Tällöin sanotaan että ihminen ”kuolee”. Astraaliruumiilla on kaikki samat ominaisuudet kuin fyysisellä vastineellaankin, vain aineellinen puku, ”kuori” on riisuttu ja heitetty tarpeettomana pois.

Astraalimaailma on lähes saman kaltainen kuin fyysinenkin. Kuitenkin se, millaisena ihminen kokee astraalimaailman, riippuu hänen tietoisuustasostaan. Koska ”astraaliaines” on joustavaa, se mukautuu niiden käsitysten, toiveiden, kokemusten ja tietoisuustason mukaiseksi, kuin entiteetillä on. Kehitys jatkuu myös astraalitasoilla, sillä kehityksen universaali laki pätee niin siellä kuin muillakin kehitystasoilla.

Aikanaan astraaliruumis ”kuolee” aivan samoin kuin aineellinenkin, tosin se ainoastaan ”hajoaa” ja tuon toisen ruumiimme hajoamisen jälkeen ”hengestämme” on jäljellä pelkkä entiteetti, sielu. Sielu sisältää koko kehityshistoriansa aina ensimmäisestä ilmentymisestään saakka.