Kun nyt puhutaan "vaarallisista koirista" ja omistajista, jotka eivät osaa koiria pitää, niin kyllä niitä uskomattomia tapauksia löytyy ns. pienten koirienkin omistajista... Yhtenä iltana, kun rotikka-pojumme kanssa olin iltakävelyllä, meidät tavoitti keski-ikäinen naisihminen pienen terrierinsä kanssa. Ei kavahtanut rotikkaa, ei ees ollut kiinnostunut kiertämään meitä, vaan lähes "käveli yli". Hurjinta jutussa se, että kohdalla ollessaan antoi pitkässä remmissä kulkevan terrierinsä hypätä KAKSI kertaa rotikkani kaulaan. Terrieri ei ollut vihainen, ehkä vain leikkisä tai ainakin innoissaan tavatessaan toisen koiran. MUTTA. Arvatkaapas miten hölmistyneitä me, koirani ja minä, olimme tuossa tilanteessa... Itse pelästyin ihan sikana, että mitenköhän koirani reagoi tilanteeseen, mutta säyseänä poikana se vain ymmällään katsoi minua ja sitä terrieriä vuorotellen. Onneksi terrierin mamma jatkoi matkaansa samaa "mummunjuoksua" eteenpäin ja tilanne meni ohi saman tien. Jälkeenpäin vaan tuli mieleen, että entäs jos se terrieri olisikin napannut pienet hampaansa rotikkani kaulaan ja saanut pikkupoikani puolustautumaan... Tai koirani olisi ylipäätään pelästynyt yli-innokasta kaulailijaa, joka ilmestyi pimeästä selän takaa... Olisi taas saatu yksi uusi otsikko iltapäivälehtiin - "Rotikka tappoi pikkukoiran". Vaikka todellisuudessa juttu olisikin ollut, että "Rotikka puolustautui terrierin hyökättyä"!
Koiranomistajista *voi pyhä sylvi*
Hau-hau
16881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itse rotikan omistajana yhdyn samaan, monta kertaa joku pieni koira on tullut koirani eteen uhmaamaan, onneksi poikani on kiltti eikä moisesta välitä. Jos taas koirani vastaisi "samalla mitalla" voi kamala, mikä haloo nousuisi, ROTIKKA KÄVI PIENEN VIATTOMAN KOIRAN KIMPPUUN TUOSTA VAAN!! Toki on omistajan vastuulla, ettei tuollaista pääse ikinä tapahtumaan, ei edes vahingossa...
Kevättä sinulle ja koirallesi!!
Täällä on myös yksi rotikan omistaja, joka on teidän kanssa samaa mieltä!
Pitäisi kiinnittää huomiota myös niiden pienten räksyrakkien käytökseen ja koulutukseen.
Oikein aurinkoista ja koulutus rikasta kevättä rotikoiden omistajille!
yleinen käsitys pienten koirien omistajalla on, ettei niitä TARVITSE kouluttaa, kun ne EIVÄT MITÄÄN pahaa tee! Itseäni on pieni mopin kokoinen terrieri purrut, ja voin sanoa, että teki pirun kipeää!
>>Itseäni on pieni mopin kokoinen terrieri purrut, ja voin sanoa, että teki pirun kipeää!
pitää koiraa. Pojan tappanut rotikka ei ollut kerrostalokoira eikä tapaus sattunut yleisellä alueella.
Vaikka itse asunkin maalla omakotitalossa, niin monet kaupunkikoirat saavat enemmän liikuntaa, koska esim. kerrostalokoiria ei voi pissittää mihin sattuu, ei ainakaan kerrostalon pihaan. Mikä häly siitä syntyisi. Joissakin kerrostaloissa on 8 kerrosta ja 3 rappua. Jokaisessa kerroksessa esim. vaikka nyt 3 asuntoa vähintään. (8x3)x3=72 asuntoa. Oletetaan että asuntoa kohden asuu keskiarviolta 3 henkilöä. 72x3=216. Jos joka 5:llä suomalaisella on koira, voisi hyvin tässä talossa asua 43 koiraa, (mutta joskus kauan sitten kerrostalossa itsekin asuneena tiedän että jo 10 koiraa taloa kohti on aika paljon.) Kaikki eivät voi siis paskattaa koiriaan pihalle eikä kukaan, yksikään niin saa tehdä. Kaupungeissa koiratarhaan voi olla pitkäkin matka, jopa 2km. Ja eestaas se on jo 4km.
Maalla olen nähnyt monien unohtavan koiran tarhaan ja koira pääsee harvoin ulos häkistään. Kaupunkikoiria on pakko viedä ulos vähintään 3 kertaa päivässä, pentuja jopa useammin.
Itse kaupungissa asuneena olen omistanut keskisuuren-suurehkon paimenkoiran joka pelasti minun henkisen ja fyysisen terveyteni ja ehkä jopa henkenikin. Tiedän, että kaupunki on vaarallinenkin paikka asua, jos sattuu väärään aikaan väärään paikkaan. Siksi koirat yleistyvätkin kaupungissa. Ja toisen paimenkoirani kanssa pelastin vanhan miehen ryöstöyritykseltä ja pahoinpitelyiltä. Hakkaajia oli useampia. Ja kaupunkikoirat ovat maalaiskoiria sosiaalisempia. Luotan kaupunkikoiriin enemmän kuin maalaiskoiriin. Kaupungissa sosiaalistaminen on helppoa kun ärsykkeitä on koko ajan joka hetki siinä missä koiraa kuljetat.
"..ja saanut pikkupoikani puolustautumaan.."
En vihaa rottweilereita tms isoja koiria mutta kässää Sinäkin sitten se että kaikki eivät tuota puolensataakiloista jässikkääsi osaa pitää minään "pikkupoikana" vaan pelkäävät sitä ihan oikeasti.
Jotenkin tuollainen "pikkupoika" -asenne omaan koiraan ehkä estää näkemästä sitä miltä se koira voi näyttää muiden ihmisten silmissä.
Mitenkään tällä kirjoituksellani vähättelemättä sitä "mitä-olisi-voinut-sattua" -mietelmääsi terrierin ja rottweilerin suhteen. Noita sydämentykytyksiä olisi varmaan minullakin jos noin "potentiaalia omaavaa" koiraa kaupungilla taluttelisin.
Kysymys olikin just siitä, ett rottweilerin kokoista "pikkupoikaa" ois ihan järkevä vieraan ihmisen pelätä - tää kyseinen terrierin mamma kun asteli päälle ihan muina naisina, ilman minkäänlaista järjen hiventäkään. Tiedän, ett mun on pystyttävä pitämään koirani kurissa tilanteessa kun tilanteessa, mutt jos joku tauno-marjatta tulee pimeästä, selän takaa yllättäen, ja antaa koiransa suoraan käydä kiinni mun koiraani, niin emmäkään sentään ihmeisiin pysty! Pitäähän autokuskinkin hallita autonsa, mutt harva hyppää yllättäen ison rekan eteen ja aattelee, ett kyl sen kuskin täytyy pystyy se auto pysäyttämään!
Ja rotikkaani sanon pikkupojaksi siksi, ett meen akkavaltaisessa huushollissa se nyt vaan sattuu olemaan "äitin pieni poika", en vähätelläkseni sen mahdollisuuksia tehdä "pahoja".
Toivon, ett sekä pienten koirien omistajat, että pikkulasten vanhemmat ymmärtävät haluni pitää "pikkupoikani" omassa rauhassa lenkillä. En mäkään päästä sitä toisten nilkkoihin nuuskuttamaan!
Juu, selvä pyy.
Ollaan samoilla linjolla sitten kuten niistä "sydämentykytyksistä" edellä kirjoitinkin.
Olet "pikkupoikasi" potentiaalista selvillä ja pyrit kaikin tavoin välttämään vaaratilanteet muiden kaksi-/nelijalkaisten kanssa ja toivot sitä myös muilta.
Erinomaista.
Hyvää kevään jatkoa sitten vain mieskoiran omistajallemme.
...itseänikin raivostuttaa niin pienten kuin isompienkin koirien omistajat, jotka antavat "mussukkansa" tulla ilman lupaa omien koirieni lähelle. Itselläni on sekä suuri että pieni koira (landseer ja borderterrieri), molemmat uroksia. Minä määrään meillä keitä ihmisiä tai koiria omat koirani saavat tervehtiä. Jatkuvasti ihmetyttää tyypit, jotka laskevat koiransa tulemaan koiriani kohti kun selvästi näkevät että otan omat koirani sivulle seuraamaan ja muutenkin osoitan selvästi ettemme ole aikeissa jäädä jutustelemaan. Usein olen joutunut sanomaan omistajalle, että älä laske sitä koiraasi lähelle. "Mut ku ei tää tee mitään" on tyypillinen vastaus. Ja vieras koira, parhaassa tapauksessa vielä uros saa kävellä suoraan koirieni suuhun.Huh huh! Onneksi molemmilla pojillani on vahvat hermot ja harvoin syntyy rähähdystä kummempaa. Toinen varmaan monille tuttu tilanne on se että iso lihava (usein noutajarotuinen) koira asettuu makuulle tielle odottamaan meidän saapumistamme ja koiran omistaja vain seisoo typerästi hymyillen flexin toisessa päässä ja huutaa että "tää on ihan kiltti" tai "se ei suostu liikkumaan ennenkuin saa haistella". Kun sitten kerron etten halua koirien tapaavan, niin kysytään heti kauhistuneena, että onko ne vihaisia!!! Haloo! Koirat eivät katso toistensa kokoa ja pikkuterrieripojat varsinkaan eivät koe olevansa yhtään pienempiä vaan uhoavat ja provosoivat isompiaan siinä kuin muitakin. Eikä ison koiran tarvitse "olla kiltti pienemmälleen", koira kokee koiran koirana koosta riippumatta, muu ajattelu on tyhmää inhimillistämistä.
Yritetään kaikki koiranomistajat ottaa toisemme huomioon samoin kuin muutkin ulkoilijat. Vain omalla fiksulla käytöksellämme voimme vaikuttaa nyt vellovaan koiravihaan ja hysteriaan. Hyvää ja sopusointuista pääsiäistä kaikille!
ne pientenkoirien omistajat todella ajattelevat, ettei ole heidän tehtävänsä ottaa flexissä riekkuvaa kääipökoiraa hallintaan kun tulevat vastaan. Oli minulla koira tai ei.
Ja kun ne tulevat minua ja koiraani vastaan, he olettavat ja pitävät sitä VAIN minun tehtävänäni ja työnäni, että koira on lyhyessä remmissä ja sivulla.
Siinä on hyvähermoistakin koiraa vaikea pitää sivulla, kun pieni sesse innoissaan ja räksyttävänä haluaisi vähän leikkiä, ja tulee näinollen koirani iholle kiinni- silloin halluaisi minunkin koira päästä haistelemaan ja leikkimään. Mutta kun asiahan on niin, että minä päätän kenen kanssa ja milloin koirani ottaa kontaktia ja leikkii.
On todella törkeätä ja minun oikeuksiani ja rauhaani häiritsevää, että koulutukseni tulos yritetään tietämättömyydellä pilata. Ei siinä kyllä onnistuta, koira on jo niin vanha ja oppinut, mutta kyllä se itseäni raivostuttaa kun flexi on ympäriinsä sotkeutuneena minuun ja koiraani ja vielä siinä sotkussa ehkä mukana joku pusikko tai pylväs.
Koirien koulutus ei kuulu vain meille isojenkoirien omistajille, vaan tasan kaikille.oli koira sitten 2kiloinen tai 90kiloinen!
Muutaman vuoden takaa on itselläni kokemus koulutustilaisuudesta.
Olin tanskandoggini (narttu) kanssa koirien koulutustilaisuudessa kun cairnterrieri hyökkäsi koirani kimppuun ja puri sitä kirsuun.
Doggi ei onneksi purrut takaisin, oli vain hirveän hämmästyneen näköinen.
Olin itse yltäpäältä veressä. kirsustahan vuotaa runsaasti verta kun hampaitten jäljet olivat syvät.
Jouduin vielä kulkemaan bussilla kun autoni oli sattumoisin korjaamolla.
Ihmiset katsoivat minua kummastuneena, arvelivat varmaan koirani tappaneen jonkun pienemmän otuksen.
Varmaan lähti juttu liikkeelle hirveästä tappaja tanskandogista.
ei ole juttusi totta vaan keksimääsi satua:D
Voi kun oiskin satua... Mutt valitettavasti se nyt vaan sattuu olemaan totta!!! En tiiä onko tälläsiä valopäitä paljonkin noissa pikkukoirien omistajissa, mutt tähän yhteen oon törmänny, ja oli kyllä lajissaan niin huippu, ett meikäkin meni siinä sanattomaksi. Mitä ei usein satu...
mielipiteeni on, että koiran ei pitäisi tuossa tilanteessa ainakaan puolustautua niin, että siitä olisi jollekin jotakin vahinkoa. Jos on riski, että koira yrittää hyökkää tai että iso rotikka kokee tapon uhaksi jonkun pikkuräksyn kaulailun, on turha lähteä kyseisen rotikan kanssa lenkille mihinkään, missä toisiin voi tärmätä. Hallinnassa oleva koira hyökkää vain omistajansa, laumanjohtajan käskystä!
hallitse itsesi äläkä puolustaudu, vaikka saisit turpaan kunnolla vai?
Jos hiukankaan tuntisit koiria, tietäisit, ett kaulaan pureminen on koiran paras keino tappaa vihollinen... Siksi koira luonnostaan puolustaa kaulaansa, ei se järkeile ja punnitse vastustajan mahdollisuuksia vaan toimii vaistonvaraisesti. Ja jos ees pikkasen tuntisit koirarotuja, tietäisit, ett terrieri pienestä koostaan huolimatta on tosi kyvykäs tappajakoira - sillä on luennetta hyökätä isompienkin kimppuun, ja periksiantamattomuudellaan se myös pystyisi hyvin selviämään voittajana.
Ja pointtina jutussa olikin, ett ME ei törmätty keneenkään, vaan tää isoegoinen koira vielä isoegoisemman (tai typerän) omistajansa kera törmäsi meihin! Miks ison koiran omistaja ois aina vastuussa kaikesta, ja pikkuräksyt saa tehdä mitä vaan... Kyllä vaaratilanteen aiheuttaminen on ihan yhtä iso "synti", kuin vaaratilanteessa sopimattomasti käyttäytyminenkin.