Yksi moniosainen kysymys askarruttaa mieltäni!
Olen nyt seurustellut maailman ihanimman naisen kanssa puolisen vuotta ja olen aikeissa kosia. Kun kosin häntä, niin sovitaanko joku erillinen kihlajaispäivä, vai onko kihlauspäivä se, jolloin on kysynyt toista puolisokseen?? Sormukset on tarkoitus hankkia vasta myöntävän (toivottavasti) vastauksen jälkeen, eikö näin ole parasta?
Entäpä millaiset kihlajaiset te olette pitäneet, vai onko "pakko" pitää ollenkaan, joitakin vinkkejä kiitos!
Olen nyt seurustellut maailman ihanimman naisen kanssa puolisen vuotta ja olen aikeissa kosia. Kun kosin häntä, niin sovitaanko joku erillinen kihlajaispäivä, vai onko kihlauspäivä se, jolloin on kysynyt toista puolisokseen?? Sormukset on tarkoitus hankkia vasta myöntävän (toivottavasti) vastauksen jälkeen, eikö näin ole parasta?
Entäpä millaiset kihlajaiset te olette pitäneet, vai onko "pakko" pitää ollenkaan, joitakin vinkkejä kiitos!
Vastaukset 33
Vanhimmat
tapana on laittaa sormukseen kosimispäivä. juhlaa voi viettää myöhemminkin jos haluaa.
pakkohan ei ole kuin kuolla.
itse pidin ihan tavalliset kotibileet kihlajaisten kunnniaksi.
kukin tekee niinkun tykkää. kihlajaisethan ei juuri ole mikään varsinainen juhla. hääpäivä on se varsinainen juhlapäivä, joka sovitaan sillon kun on kihlat.
näin ainakin minä ajattelen.
Pari kihlautuu silloin, kun he sopivat avioliitosta. Eli jos kosit eilen, mutta morsian vastasi vasta tänään myöntävästi, tästä päivästä tuli kihlauspäivä. Eli se päivä, kun kumpikin teistä lupaa toiselle mennä naimisiin, on teidän kihlauspäivänne.
Kuten jo sanottiin, pakko ei ole kuin kuolla. Minäkin kosin aikoinaan ilman sormuksia. Ne ostettiin vasta pari kuukautta myöhemmin.
Mun poikaystävä kysyi minulta pari viikkoa sitten, että mennäänkö kihloihin ja hän ei ollut varannut sormuksia valmiiksi. Samalla hän myös kysyi, että tulenko hänen vaimokseen. Kihlaushan on lupaus avioliitosta, mutta varmuus ennen kaikkea.
Sormukset haimme parin päivän kuluttua. Ja liikkeessä sovimme, että sormusten hakupäivä on meidän virallinen kihlauspäivä. Ei varmaan ole olemassa edes mitään virallista kaavaa, minkä mukaan edetään. Meidän mielestä oli oikein laittaa päiväykseksi se mikä laitettiin, joku muu tekee toisin.
Kihlajaisia olemme miettineet. Emme aio pitää mitään suurta juhlaa. Muutama kaveri kahville ja vaikka illaksi ravintolaan. Sovimme, että saimisiin mennessä pidetään kunnon juhlat, vaikkakin silloinkin pienessä piirissä.
Kihlaushan on lupaus avioliitosta. Me emme sopineet vielä hääpäivää, vaan mietimme sitä myöhemmin uudelleen. Olemme kuitenkin lupautuneet toisillemme ja häät ovat tiedossa, ehkäpä jo ensi kesänä.
Kuinka järkevää on kosia puolen vuoden yhdessä olon jälkeen? Itse olen seurustellut maailman ihanimman 23v. miehen kanssa yli 8kk (itse olen 20), ja jos hän esim. nyt kosisi, juoksisin varmaan karkuun.
Hän on suunnitellut kihloja ensi juhannukseksi, jolloin olisimme seurustelleet n. 1,5 vuotta, mutta en tiedä olenko minä valmis vielä silloinkaan, sillä mimulle on tähän mennessä aina tullut rimakauhu siinä vaiheessa, kun kihlat ovat alkaneet olla ajankohtaiset. Ajatus sitoutumisesta hirvittää minua (kihlat=kahleet).
En tiedä minkä ikäisiä olette ja kaikkihan me olemme yksilöitä, mutta oletteko puolikkaan yhteisen vuoden jälkeen todella varmoja siitä, että olette ne oikeat toisillenne ja että haluatte viettää loppuelämänne yhdessä? Lukemattomat kaltaisenne aikaisin kihlautuvat parit eroavat...
Itse menin mieheni kanssa kihloihin puoli vuotta seurusteltuamme (3 vuotta sitten) ja elimme vielä kaukosuhteessa kun tämä tapahtui (opiskelin toisella paikkakunnalla). Ja nyt kolme vuotta myöhemmin vietimme häitämme tuona kihlauspäivänämme, joten kannattaa seurata sydämensä ääntä ja edetä suhteessa (vaikka olisikin seurustellut vain puoli vuotta) jos kumppani tuntuu oman sielun toiselta puoliskolta. Kyllä sen itse sisimmässään tuntee, jos toinen on "se oikea". Mutta vaikka olisi oikean löytänytkin, täytyy suhteen eteen tehdä silti töitä, eikä luovuttaa heti ensimmäisissä vastoinkäymisissä =/
miten te luulette puolen vuoden yhdessäolon jälkeen tuntevanne toisen niin hyvin että lupaudutte naimisiin ?!?
ei ole ihme että avioerotilastot loistavat suomessakin. hyvänen aika! voihan sitä yhdessä olla ilman kihlojakin...
torvi!
Joo, ei tähän maailmaan kannata lapsiakaan hankkia, poishan ne kuolee kumminkin. Tsemiä vaan sullekin "voi".
Minä ja tuleva mieheni oltiin seurusteltu 3kk kun mentiin kihloihin. Nyt tuosta on 3 vuotta ja 30. päivä onkin häät. Oltiin ystäviä entuudestaan. Ensimmäisen kerran tavattu kun olin 2 vuotta ja hän 3v. ;)
Kyllä sen tietää kun se oikea osuu kohdalle.
Kuten "Nainen" tekstissään mainitseekin, olemme kaikki yksilöitä. Omia mielipiteitään saa toki esittää ja sitä vartenhan nämä palstat mm. ovat. Itse olen kliseisesti sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia. On täysin henkilöistä kiinni haluavatko he kihloihin aikaisin, myöhään tai ei milloinkaan.
Olen sitä mieltä, että liian aikaista tai liian myöhäistä kihlausta on turha syyttää liiton kariutumisesta, uskon syiden olevan jossain aivan muualla. Omat vanhempani kihlautuivat puolen vuoden tuntemisen jälkeen ja viettivät juuri 30-vuotishääpäiväänsä. He ovat tietenkin vain onnellinen esimerkki. Mutta on pareja, jotka ovat seurustelleet 10 vuotta, menneet sitten kihloihin ja joskus tulevaisuudessa avioon ja silti kaikki on päättynyt eroon. Tulevaisuutta on turha ennustaa tilastollisten todennäköisyyksien mukaan.
Eläkää avoliitossa, avioliitossa, kaukosuhteessa... Menkää kihloihin, naimisiin tai muuten vain hengailkaa, kunhan olette onnellisia, molemmat. Toisille se kultainen rinkula vasemmassa nimettömässä on tärkeä merkki sitoutumisesta, toisille ei, mutta mitä me olemme toistemme suhteita neuvomaan.
Ainut neuvo, jonka haluan antaa on: Älkää luovuttako liian helposti. Korkeat avioerotilastot eivät johdu nopeista kihlauksista vaan siitä, että liian monet jättävät leikin heti kesken, kun se alkaa muistuttaa työtä.
Me mentiin kihloihin 5kuukautta tuntemisen jälkeen. Meidät vihittin 10 kuukauden päästä tapaamisesta ja nyt on oltu naimisissa 7 vuotta. Ja kiihkeämmäksi vain menee.
niin, tai korkeat avioerotilastot voivat johtua turhasta hätiköinnistä ja impulsiivisuudesta. ehkä kiire kihloihin kertoo jotain henkilön luonteesta...
liian aikainen kihlaus ei tietysti ole eron syy, mutta viestii siitä, ettei ihmisellä kenties ole pitkäjännitteisyyttä, mitä suhteet tapaavat vaatia..
niin, Adastra, olen siis samoilla linjoilla kanssasi, mutta haluan huomauttaa myös kiirekihlautumisen mahdollisesta suhteesta avioerotilastoihin..
huom, pelkkää spekulointia kaikki tyynni..
Me olimme tunteneet puolisen vuotta kun menimme kihloihin ja noin vuoden kun muutimme yhteen... Tällä hetkellä perheen perustaminen on suunnitteilla, eikä vain suunnitteilla vaan myös vireillä!
Ennen ajattelin, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja että ensin mennään kihloihin, naimisiin, ja vasta sitten hankitaan lapset.. Mutta pitäisi mennä naimisiin? Kertokaa yksikin hyvä syy!
Voi olla joskus menemmekin naimisiin, mutta minulle sillä ei ole merkitystä. Minusta tuntuu niin kuin olisin jo naimisissa avomieheni kanssa, se vain pitäisi virallistaa, jos...
Me olemme onnellisia näin; kukin tavallaan...
Kyselit kihlajaisista. Meillä kävi niin, että sulhasen äiti oli todella innoissaan ja järjesti kihlajaiset viikkoa kosinnan jälkeen. Ne olivat kuin pienet häät. Joten ehkä minusta siksi tuntuukin kuin olisin jo mennyt naimisiin.
-Vain pappi puuttui! ;o)
Jo byrokratia on hyvä syy mennä naimisiin. Jos toinen kuolee, jää toinen ilman mitään, jos pari ei ole naimisissa. Lapset voivat myydä yhteisenä olleen kodin alta pois ym. hauskaa voi sattua. Periaatteessa kaiken voi hoitaa testamenteilla, mutta se vaatii työtä ja rahaa. Naimisiin meno on paljon yksinkertaisempaa.
sanoa, että naimisiin meno on yksinkertaisten ihmisten puuhaa.
Siinä olen samaa mieltä, muuten haistatan pitkät tuolla teorialla.
Mikä kumma avoliittolaisilla on paasata raivokkaasti oman valintansa puolesta? Sen ymmärrän, että asiasta keskustellaan, mutta miksi pitää heittää ala-arvoisia kommentteja avoliiton puolesta ikään kuin avioliittoon ryhtyvät olisivat jotenkin vajaamielisiä.
Avoliitto on paperilla vapaampi liitto. On jokaisen oma asia, minkä liiton valitsee. Ei siitä pidä alkaa vittuilemaan, jos joku on eri mieltä kuin itse olet. Olen minäkin ollut joskus avoliitossa, mutta päätin valita avioliiton. Jos sinä et ratkaisuani ymmärrä, voit kritisoida sitä järkevästi tai pitää tyhmän pääsi kiinni.
kuuluu hyviin tapoihin myös perustella väitteensä...
Miksi muuten itse heität ala-arvoisia kommentteja?
Avioliittolaisen etuoikeus, vai?
Osta itselles aivot ihminen ja jatka sitten!
elä, ja anna muiden elää. halleluja harmonia!
avoliitto, avioliitto... eläkää onnellisina älkääkä toisillenne urputtako!
ehkä se avioliittoon astuminen vaatii enemmän kypsyyttä kuin avoliitto. näin ainakin uskoisi "ukkomiehen", "mirkan" sekä "ikuinen avo:n" kommentteja lukiessa.
me sovittiin viikko ennen kihloja et minä päivänä mennään kihloihin, ja mihin aikaan mieheni kosii, yms. Kihlajaisia ei pidetty. Isäni otti meistä ammattiluokan kihlakuvat, ja lähetettiin ne appivanhemmille ja ystäville ja tuttaville :) Ostettiin sormuksetkin valmiiksi, hieman myyjä ihmetteli, kun kihlasormuksiin tuli päiväys, joka oli seuraava sunnuntai, juuri se päivä, milloin oltiin oltu yhdessä 8 kk.
Kaikesta hössöttämisestä ja suunnittelemisesta huolimatta, kun mies kosi minua, se jännitti TOSI kovasti!
Onnea vaan yritykselle, ja toivon kovasti että naisesi suostuu :)
Keskustelussa on ollut esillä ns."liian aikaisin kihlautumisesta". Entäs jos saa saa odottaa vuosia, että mies edes kysyy kihlauksesta? Itse en enää haluaisi odotella ja olisin ollut valmis vain kihlaukseen ilman häitä..Mies ei kai ole uskaltanut/halunnut? kihlautua, joten minusta tuntuu ettei hän halua sitoutua minuun. Kihlaus vuoden tai parin seurustelun jälkeen on ok. Mutta näin viiden vuoden jälkeen...tuntuu että suhde polkee paikoillaan. Onneksi on sellaisiakin miehiä, jotka haluavat sitoutua naiseensa ja kuulua yhteen, sekä näyttää sen muillekkin!!
Mikä ihme sinua estää ottamasta asiaa puheeksi itse? Oletko todellakin noin saamaton elämässäsi yleensäkin? Ei kihlauksesta puhuminen ole miehen yksinoikeus. Saa siitä nainenkin puhua.
ei voi sanoa, että mies halusi...se kun on hienompaa ja arvostetumpaa.
Jokainen mimmihän sen tietää että juippi kihloihin saadaan kun vähän painostetaan, mutta kaikki meistä haluaisi sellaisen, joka haluu sitä oma-aloitteisesti.
Ne painostusliitothan loppuu liian pian.
Ei ole oikein, että mies painostetaan avioliittoon kysymällä? Onko sitten oikein, että nainen painostetaan avioliittoon kysymällä? Entä jos mies haluaa, että nainen vapaaehtoisesti haluaa kihloihin?
Niinhän se tuli jo aiemmin, ettei ketään voi pakotta liittoon..mutta asiastahan voi aina keskustella yhdessä! Kuitenkaan kun miehen puoleta ei halua tunnu löytyvän, en kyllä minäkään ala anelemaan! Kyllä minulle riittää viisi vuotta seurustelua, kun ei ole halua sitoutua miehen puolelta..adios! No tietty eihän tämä ole ainut syy, mutta yksi syy eroon kuitenkin.
Ja ukkomies kerrohan itse miksi olet vaimoasi kosinut (tai vaimo sinua) ..niin varmasti syy on rakkaus..Onhan se näyttöä muillekin että tämä on minun naiseni.
Onneksi löytyy parempiakin miehiä jotka osaavat puhua ja pussata.. =) ..löysin sen! ; )
miksi sitten itse painostit oman vaimosi avioliittoon?
Yhtä kusipäisiä perusteluja sinulla kuin tuolla !"miksi naimisiin" osastolla...
Taidat olla se sama narkki, jonka jossain äidit palstalla taannoin väitteli veriseen loppuun asti siitä, miksi miehen on alistuttava siittämään lapsi vatoin tahtoaan naisen mieliksi.
Niin ältytöntä juttua tuuppaa...
..ethän minua tarkoittanut?..en ole kyllä näil palstoilla pahemmin pyörinyt..Tarkoitit kai ukkomiestä??? vai? (n26)
häntä! Etkö huomannut, että hänelle sanani osoitin?
Entä jos miehesi ajattelee:
"Niinhän se tuli jo aiemmin, ettei ketään voi pakotta liittoon..mutta asiastahan voi aina keskustella yhdessä! Kuitenkaan kun naisen puoleta ei halua tunnu löytyvän, en kyllä minäkään ala anelemaan! Kyllä minulle riittää viisi vuotta seurustelua, kun ei ole halua sitoutua naisen puolelta..adios!"
Kirjoituksistasi olen päätellyt, että et ole ottanut kihloja puheeksi, koska haluat, että mies tekee aloitteen omasta halustaan. Entä jos mies odottaa sinulta samaa? Hän haluaa, että sinä teet aloitteen omasta halustasi. Jos kumpikin ajattelette samoin, tilanne on patti, eikä mitään tapahdu. Äläkä nyt sano, että olet joskus vihjannut jotain miehelle. Miehet eivät vihjeitä ymmärrä.
Vertaus: Kaverini valitti kerran, että eräs hänen tunnunsa ei ollut morjestanut hänelle kadulla. Oli kuulemma tullut ylpeäksi. "Morjestitko itse", kysyin häneltä. Vastaus oli: "En".
Eli näin ulkopuolisen silmin ajateltuna tilanteenne on yhtä paljon molempien syytä, jos tässä syypäitä haluaa etsiä. Ette ole kumpikaan tehnyt aloitetta. Syytät miestäsi juuri siitä samasta, mihin syyllistyt itse.
..mutta ajattelin tarkistaa..On vaan vähän joka paikassa nenineen!
Siis on puhuttu n. vuoden seurustelun jälkeen, mutta silloin sanoin että on vähän liian aikaista. Nyt myöhemmin on jotakin puhetta ollut..mutta ei ole johtanut mihinkään..Ja nyt ei voisi enään vähempää kiinnostaa..koska pakkailen jo kamoja... =) ja hyvällä mielellä!! Tsemppiä vaan sullekkin!..ukkomies!
Ps.Tää ei nyt ollut pelkästään syy lähtöön vaan toiset erittäin painavat syyt.
totta turiset ukkomies!
eräänä päivänä poikaystävälleni ohimennen heitin, että taas meitä yritetään naittaa, kun jälleen kerran eräs ystäväni tiedusteli, koska kihlajaisia vietetään.
siitä syntyikin syvällinen keskustelu, ja ilmeni, ettei kumpikaan vain ollut vielä ottanut asiaa puheeksi, vaikka kumpikin olisi halunnut.
siinähän se sitten tuli puheeksi. jumalan nimiin ei kumpikaan halunnut valaa vannoa, parempi vannoa siihen mihin uskoo.
kihloihin siis menimme, ja suhde syveni, mutta rakkaushan se on joka meitä kantaa eikä sormukset.
olemmem tunteneet 7 vuotta!!
mutta vasta kuukauden päivät "seurustellut",
ja nyt jo mies ehdottelee sormuksia!?
Oltiin seurusteltu 5kk ku muutettiin yhteen ja kohta kaks vuotta oltu yhdessä. Viime viikonloppuna äijä sit yllätti ja kosi. Sormuksia ei ollu mut sehän ei se tärkein oo. Suostuminen kosintaan on lupaus avioliitosta ja se riittää että me tiedämme menevämme joskus tulevaisuudessa naimisiin. Sormukset hankimme aikanaan ja menemme ne yhdessä ostamaan.
Meillä kihlajaispäivä on se jona mies kosi ja jossain vaiheessa varmaan pidetään kavereille jonkin näköiset kihlajaiset.
itse en kosisi ellen tuntisi kumppaniani niin hyvin, että tietäisin mitä hän vastaa. mielestäni silloin vasta on oikea hetki.
tilastotietoa:
rakastumisen huuma kestää noin kaksi vuotta. joko opit rakastamaan, tai huuma haihtuu ja ero häämöttää...