Onko kokemuksia uuden parisuhteen aloittamisesta siltä pohjalta että kummallakin on alle kouluikäinen lapsi huollettavanaan? Miten saada yhteistä aikaa, miten muutenkin elämän saa järjestymään? Haluaisin todellakin kuulla omia kokemuksianne, niin hyviä kuin huonoja, mutta asiallisia! Kumpikin meistä on työssäkäyviä, joten aikaa on todella vähän edes itselle, saati uudelle parisuhteelle..Silti, tunteilleen ei voi mitään.
Kaksi yh:ta yhteen?
kokemuksia?
10707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tunteista viis , kiireiseen arkeen sopii parisuhde huonosti. Ja vielä sopeutuminen
täysin vieraan elämään ja hänen vaatimuksiin.
Joten säästä itseäsi ja ystävääsi , kyllä
elämää on muutenkin.
En tasan ala loppuelämääni yksinkään viettämään tunteet roskiksessa :( Nyt jo erosta aikaa kohta 5 vuotta, ja tämä on ensimmäinen mies josta oikeasti olisi kumppaniksi.
Tavattiin n.5kk sitten ja vaikka mies ei varsinaisesti yh, mutta lapsi kuitenkin enimmäkseen hänellä, oikeastaan vain yöt viettää äitinsä luona. Mulla pari lasta. Tosiaan AIKA on se ikuisuuskysymys, mutta toisaalta olen valmis hyväksymään sen asian että aikaa on vaan illat, yöt ja joskus v-loppuisin. Rakastetaan toisiamme ja koska en epäile suhdettamme yhtään, etteikö se kestäisi näitä hektisiä lapsien nuoruusaikoja olen valmis tähän ja nautin niistä hetkistä mitä meillä on. Sisimmässäni tiedän että tämä on se kenen kanssa alttarille astelen jossain vaiheessa. Meillä ei kiire mihinkään. Eipähän tule ainakaan sikaa säkissä otettua, kun pikkuhiljaa ollaan ja ihmetellään yhdessä, eikä kummallakaan mitään "suuruus" kuvitelmia siitä minkälainen suhteen pitäisi olla. Koska nämä uusioperhe suhteet jos mitkä on erittäin vaativia ja tarvii olla aika kypsä ymmärtääkseen kaikkia osapuolia ja tunteita ym. Ennen kaikkea lapset kuitenkin tulevat etusijalle. Anna palaa vaan ja kokeilkaa! Ei se ota jos ei annakaan. Tsemiä!
Tosiaan kiitos..Aion kyllä kaikkeni antaa, koska sama tunne tässä on tullut että hän on nyt Se Oikea.Useampi kuukausi on tutustuessa mennyt, aluksi ihan kaveri/ystäväpohjalta, ja pikkuhiljaa lämmennyt.Ja todella, kummallakin on kokemus edellisestä liitosta, ja lasten kanssa arjen viettämisestä. Kummallekkaan ei ole siis shokki se, kuinka paljon lapset vievät aikaa ja energiaa, ja vaativat sen oman osansa hellyydestä. Monelle lapsettomalle miehelle se on järkytys kun arki astuu kuvaan..
mikä olikaan motiivisi?
Lasten etu on turvalliset ja tutut kuviot:rytmi, joka luo jatkuvuuden tuntua elämään.
Aikuisella on enemmän vastuuta kuin vapautta, se meni jo, oikeus lapsellisiin kokeiluihin ja yltiöpäinen minäjaminuntunteeniensin!
Testaa vaan, voi olla että maksat tulevaisuudessa hintaa, joka on lastesi mielenterveys!
Jos on pakottava tarve, eikä tunteitaan voi hillitä, kyse on jostakin muusta kuin aikuisuuteen kuuluvista kokeiluista, minun mielestäni!
Samaa mieltä olen kanssasi, että ns. uusioperheet ovat erittäin vaativia ja tarvitsevat tuplasti enemmän kykyä ristiriitojen selvittämiseen, elämiseen ylipäätään ns. uusiosuhteessa.
Nyt sitten täällä ylpeilet, olethan tuntenut JO PERÄTI 5 kuukautta miehen ja hänen lapsensa jne.
Rakastetaan toisiamme, selvähän se, mutta mites lapset?!
Eikö voinut olla yhdessä seurustellen ja tutustellen aikuiset rauhassa toisiinsa, vaan kun niin rakasteetaan...
Lapsuus on ainutkertainen. Mitllaisia fiiliksi luulet lapsille syntyvän jos hyvin suurella todennäköisyydellä kuherruskuukauden ja rakastumisvaiheen (kestää tutkitusti n. 1,5 vuotta) jälkeen alkaa kierros taas alusta, uusin ihmisin, kuvioin ja kenties tragedioin....
""Sisimmässäni tiedän että tämä on se kenen kanssa alttarille astelen jossain vaiheessa. Meillä ei kiire mihinkään. Eipähän tule ainakaan sikaa säkissä otettua, kun pikkuhiljaa ollaan ja ihmetellään yhdessä, eikä kummallakaan mitään "suuruus" kuvitelmia siitä minkälainen suhteen pitäisi olla. Koska nämä uusioperhe suhteet jos mitkä on erittäin vaativia ja tarvii olla aika kypsä ymmärtääkseen kaikkia osapuolia ja tunteita ym. Ennen kaikkea lapset kuitenkin tulevat etusijalle. Anna palaa vaan ja kokeilkaa! Ei se ota jos ei annakaan. Tsemiä!""
Voitko ristiriitaisemmin asiaa tarkastella itsekkään, saati sitten tekstiäsi lukeva.
Hei aivan oikeasti, prinsessasatujen aika on lapsilla, ei enää aikuisena..he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti eriasia vain, kenen kanssa!
Tsemppiä tarvitset todella, eikä olisi pahitteeksi hakea asiantuntevaa keskusteluapua esim. perheneuvolasta.
olet kyllä itse nyt avun tarpeessa..Mene itseesi, idiootti..
Olipa todella järkevää tekstiä, hah.
Meillä on mieheni kanssa alle kouluikäisiä lapsia siis vieläkin ja oli kun tavattiin=)ja asuttiin hyvin kaukana toisistamme ja elettiinkin kaukosuhteessa hyvinkin pitkään kunnes päätimme muuttaa yhteen ja nyt saamme perheenlisäystäkin. Molemmat olimme yh kun tavattiin ja yleensä aina oli lapsetkin siinä meidän kanssa,illat oli sit kaksinaikaa kun lapset unilla mutta toki oli meillä niitäkin et saatiin olla koko vk.loppu kaksin=)se on vaan järjestelykysymys,onneksi isovanhemmat jotka vielä jaksaa=)monesti mieheni tuli meille ilman omia lapsia vk.lopuksi ja laitoin omani hoitoon et saadaan kaksinaikaa=)kaikki on vaan kiinni siitä miten haluutte kaiken järjestää=)onnea vaan sinulle=)eläkä välitä mitä muut sanoo tai ajattelee
Hei mutta kiitos :) Ihana lukea että joillain on onnistunut tällainenkin kuvio! Minä todella toivon että meilläkin onnistuu, ja lupaavaltahan tämä vaikuttaa. Olet oikeassa, järjestelykysymyshän se on. Kaikkea hyvää teille, ja onnea uudesta pienokaisesta :) Minulla vauvakuumetta myös ;)
et saatte vielä olla oikeen onnellisia=)tuli ihan hymy huulee ku ajattelee=)tietty ei meillä aina herkkua ollut kaukosuhdeaikana mutta ollaan nyt ns.voimakkaita et meijän väliin ei mikään tule ku kaikkee paskaakin on joutunu kokee ja nyt elämä hymyilee,oon oikeesti happy siitä et jakso nähä vaivaa tämän suhteen eteen sillon joskus=)kumpa teillä menisi myös asiat niin hyvin ku meillä=)sori viestini sekavaisuus..flunssaa poden ja pää ei oikee näytä toimivan..heh=)