tekstistä ei välttämättä saa kunnolla tolkkua mutta joka tapauksessa...
lukion jälkeen ei kannata kiirehtiä opiskelemaan!
pitäkää välivuosi ja lähtekää ulkomaille!
au pairiksi! hotellityöhön! yms!
kaikilla nuorilla tuntuu olevan hirvittävä kiire opiskelemaan ja töihin... mitä pikemmin valmistuu sen parempi... mutta sitten 40 vuotiaina sitä sitten jaaritellaan että miksen silloin nuorena lähtenyt maailmalle...
otetaanpa esimerkki: Liisa on juuri saanut valkolakin ja unelma-ammattina olisi sairaanhoitaja... Liisa hakee heti lukion jälkeen sairaanhoitajakouluun (tai mikä se sitten onkaan)
ja pääsee sinne...
oletetaan että Liisa valmistuu kun on 24v?
ja tulevaisuudessa eläkkeelle luultavasti päästään vasta n.70 vuotiaana... joten Liisa pakertaa sairaanhoitajana n.46 vuotta! neljäkymmentäkuusi vuotta!
samaa työtä päivästä päivään...
itse olin lukion jälkeen 1 vuoden au pairina Chesterissä, Englannissa...
se oli elämäni paras vuosi!
nyt opiskelen lääkiksessä... lääkärin ammatti tähtäimessä...
lähden syksyllä vaihto-opiskelijaksi Manchesteriin
ja luulenpa etten sieltä enää Suomeen palaa...
voihan olla että olen vain kummallinen kun teitä patistan maailmaa kiertämään... mutta samapa tuo!
toivottavasti saatte tekstistäni edes jotain irti!
lukion jälkeen ei kannata kiirehtiä opiskelemaan!
pitäkää välivuosi ja lähtekää ulkomaille!
au pairiksi! hotellityöhön! yms!
kaikilla nuorilla tuntuu olevan hirvittävä kiire opiskelemaan ja töihin... mitä pikemmin valmistuu sen parempi... mutta sitten 40 vuotiaina sitä sitten jaaritellaan että miksen silloin nuorena lähtenyt maailmalle...
otetaanpa esimerkki: Liisa on juuri saanut valkolakin ja unelma-ammattina olisi sairaanhoitaja... Liisa hakee heti lukion jälkeen sairaanhoitajakouluun (tai mikä se sitten onkaan)
ja pääsee sinne...
oletetaan että Liisa valmistuu kun on 24v?
ja tulevaisuudessa eläkkeelle luultavasti päästään vasta n.70 vuotiaana... joten Liisa pakertaa sairaanhoitajana n.46 vuotta! neljäkymmentäkuusi vuotta!
samaa työtä päivästä päivään...
itse olin lukion jälkeen 1 vuoden au pairina Chesterissä, Englannissa...
se oli elämäni paras vuosi!
nyt opiskelen lääkiksessä... lääkärin ammatti tähtäimessä...
lähden syksyllä vaihto-opiskelijaksi Manchesteriin
ja luulenpa etten sieltä enää Suomeen palaa...
voihan olla että olen vain kummallinen kun teitä patistan maailmaa kiertämään... mutta samapa tuo!
toivottavasti saatte tekstistäni edes jotain irti!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi!
Tolkkua sain ihan riittävästi. Heh. Ei siinä mitään ;) Samapa tuo tai ei, on juttusi ikäväisen totta!
Itsekin menisin au pairiksi tai ns. "maailmaa kiertämään" jonnekin tahi "valloittamaan", kuten sanotaan. En kuitenkaan voi. En, koska olen perkuleen immuunikko ja kroonikko-sairas sisäelimistäni ja siten umpimaisen pakotettu Suomen sosiaali- ja terveydenhuolollisiin palveluihin. Ja sehän olisi meikäläiselle abrsurdin kallista jos ulkomailla joutuu lääkkeitäänsä hankkimaan. Siksi... kateeksi käy ;P niille onnekkaille joille ks. mahdollisuus on mahdollista.
Terse.
Tuo on kyllä totta, että maailma kiehtoo.. Mutta omat vaarat sielläkin on. Mitä jos vuoden jälkeen ei opiskelu enää kiinnosta, sitten jää vain jonnekin kaupankassalle töihin. Eihän siinä mitään, jos tykkää.
Kyllähän maailmaa ehtii nähdä korkeakoulunkin jälkeen. Nimittäin ei ole pakko mennä heti töihin.
Kaikkien elämä muokkaantuu omaan muottiinsa. Haluankin sanoa sinulle, että onnea matkaan :) Kerro kauniista Suomen maastamme kysyjille
Selkeesti jonkun naisen kirjoitus..
Joillekin se välivuosi tai kaks järjestyy ihan luonnostaan.