Pelkään ystävyyden menevän hajalle. Minulla on hyvin läheinen poikapuolinen ystävä, mutta ystävyytemme on viime aikoina luisunut vähän enemmäksi. Kosketuksia, helliä sanoja, jne. Tiedän, että tämä kuulostaa säälittävältä, mutta en uskalla aloittaa suhdetta hänen kanssaan, vaikka hänestä välitänkin suunnattomasti. Pelkään, että seurustelun myötä ajaudummekin kauemmas toisistamme, eroamme, ja menetän rakkaan ihmisen ja ystävän.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Yrittää pysyä vain ystävätasolla (vaikeaa...), vai uskaltaa ottaa riski? Ottakaa ihmiset kantaa!
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Yrittää pysyä vain ystävätasolla (vaikeaa...), vai uskaltaa ottaa riski? Ottakaa ihmiset kantaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
ehkäpä parasta olisi selittää asia tälle ystävällesi? kerrot hänelle välittäväsi liian paljon siitä mitä teillä on, ja pelkäät suhteen pilaavan sen?
uskoisin hänen ymmärtävän =)
Olen kokenut saman. Olin ihastunut erääseen erittäin tärkeään ystävääni. Noh, tämä ystäväni sai poikaystävän, ja aluksi olinkin katkera, mutta lopulta opin hyväksymään asian, ja ajattelin juuri samaa, kuin sinä - Jos olisin aloittanut suhteen hänen kanssaan, ja mennyt "Syvemmälle tasolle", olisi kaikki saattanut saada surkean päätöksen. Mutta, sinkku olen edelleen.
Eli, pysy hänen kanssaan ystävänä. Ystävät ovat ystäviä, ja tärkeitä sellaisia. Kyllä se oikea sieltä sitten joskus tulee - kun sitä vähiten odotat.
Eikö seurustelu aina ala ensin ystävyydellä? Vai hyppäävätkö ihmiset nykyään tosiaan seurustelusuhteeseen tuntematta toisiaan sen kummemmin?
En tiedä miksi, mutta näin olen tottunut itse ajattelemaan, että kaikki lähtee ystävyydestä, joka syventyessään muuttuu rakkaudeksi.
Toi on vaikee tilanne... ei se tarkota vaikka eroaisittekin että ette voisi olla sen jälkeen ystäviä. Kaverilla oli sama juttu, oli ollu pitkää hyvä kaveri yhen pojan kaa ja sit ku ne lopult meni yhtee nii se ei oikein toiminukkaa ja silti ne on edelleen hyviä kavereita
Koin itse saman, kohtasin pojan jo eka luokalla, siitä se jatkui toiselle luokalle mennessä rakkaudeksi.. Niin kai sitä voisi niin sanoa. Odotin tunteideni paljastukseen kuutosluokalle asti, mutta juttu ei kestänyt kuin puolsien vuotta, eikä kyllä ihme, olimme aika nuoria. Mutta ihme sinänsä, kunkummatkin olimme pitäneet toisitamme jo koko ala-asteen ajan. Ero oli.. Öh, totisesti outo, samoin seurustelu aika. Tuntuu siltä, että emme päässeet ikinä yli siitä, että olimme tottuneet olemaan ystäviä ja vain ystäviä, vaikka tunteemme olivatkin lämmenneet. Vaikka ero hieman erottikin meitä, olemme silti yhä ihan läheisiä ystäviä, tapaamme vain paljon harvemmin.. Ystävän kanssa seurustelu on aina iso askel, eikä voi tietää mitä on tulossa. Ero kuitenkin kannattaisi yleisestikin mennä sillä tavalla, että ei erota riidoissa, vain ystävinä, jolloin eron ei pitäisi ystävyyttä häiritä. En tiedä mitä apua tästä sinulle on, mutta se ainakin, ettei ystävän kanssa seurustelu aina johda välirikkoon.
Voin sanoa, että onhan tämä hiukan kaksipiippuinen juttu. Mutta voisin korjata aikaisempaa viestiäni sen verran, että "Odota, ja katso niin näet, pysyttekö ystävinä, vai käykö niin, että "Hups, sitä ollaankin jo muutettu yhteen"". Ei seurustelun tarvi välttämättä olla sellaista, että on taso "Ystävyys", ja sitten on taso "Seurustelu". Ja lopuksi, onhan ystävyyskin rakkautta toiseen.
Kantsis ehkä puhuu sen kaa vaikka ei varmaa ihan helppo homma ookkaan...