näyttää televisiossa dokumentteja onnellisista Suomalaisista?
Pölösen "Karjalan Kunnailla", tyyppisistä?
Tarvitsemmeko niitä enää?
Onko aika siirtyä tuskan, masennuksen, kotoutuksen maailmaan?
Pölösen "Karjalan Kunnailla", tyyppisistä?
Tarvitsemmeko niitä enää?
Onko aika siirtyä tuskan, masennuksen, kotoutuksen maailmaan?
Vastaukset 19
Vanhimmat
ja misterille mopo-halavalla potskaa-ohjelmia.
Lopetin koko toosan kattelun kun meni viime kesänä lupa vanhaksi.
Mutta Pölösen Onnenmaasta tykkäsin, saattaa siis tääkin olla hyvä.
Muuhun roskaan en ota enää kantaa.
Vanhapiika muuan kas...
tykkään yksinkertaisista ja helpoista asioista.
Pölösen sarja oli hyvä satu aikuisille, ja sudut on paikkoja paeta kun arki ahistaa.
Kotoutus oli outo sana jopa Turkulaiselle,mitä se on?
Eli tarvimme näitä sarjoja .
tarkoittaa muualta tulevien työntekijöiden opetusta ymmärtämään Pölösen sielunelämä.
heti tajusin kun luin Turkulaisittain ,kotiuttaminen.
armeijasta ja sodasta kotiutetaan.
Ulkoa tulevia kotoutetaan.
Eli laitetaan kasaan iso organisaatio joka valtion varoilla luulee saavansa jotain aikaiseksi. Esimerkiksi kotoutetuksi Somalin tms.
hesalaisil on Romanialaiset kotoutettavana,siin sitä onkin puuhaa.
Musta tuntuu tätyskät on aivan täpinöissään.
mihinkään kotouteta, jos on pakolaispassi.
Suomeen kotoutetaan vaikka olisi mikä passi.
Ne kun ei kotoudu vaan laittavat kasaan oman elinpiirin.
Tyyliin: "Mogadishu Avenue".
Mutta sossu saa lisää rahaa ja avustusjärjestöt siinä sivussa, ja SPR ja Psykologiyhdistykset.
Minun rahoillani, kivaa....
että jollain on vielä rahaa täällä OY Suomessa.
Minun rahojani ei mee tuohon paljoakaan. Kyllä tämä peli niin on osattu pelata. Ja siksi olenkin oikein tosissani tiedustellut tuota pakolaisstatusta ja pakolaispassia. Koska silloinhan minun ei tarvis suostua pätkätöihin ja se sossu saisi maksaa kaikki menot.
Nämähän on ihan harmitonta viihdettä. Niitä on kiva katsoa. Arkielämäähän niissä kuvataan.
Mutta nää tositeeveen hömppäsarjat saa kyllä karvat pystyyn! Ne missä julkkikset kisailee mitä kummallisemmissa ohjelmissa: milloin yritetään tanssia tai temppuillaan sirkuksessa tai yritetään saada koira oppimaan uusia temppuja! Hyi olkoon, silloin laitan telkun kiinni!
Ehei se noin ole. Harmitontako, typerää entisvanhaa uusissa kääreissä.
Kun sen on lapsena kokenut ja pois päässyt, ei tule ikävä.
Tositv;t on nyt, ei ennen ja tulevista emme tiedä.
Miksi jumiutua johkin vanhaan, eteenpäin
sano mummo lumessa.
palstan täytettä?
Eihän meillä oikeilla 50 duunareilla ole aikaa kaikkea seurata. Eikä varaa edes ostaa tuollaista tiki vehjettä. Nyt puhumatta että sais vörskottia tv-lupaan pätkätöistä. 15vuotta vanha TV olis kyllä jossain.
Eli silloin kun vielä suomalainen duunarikin sai tehdä niska limassa töitä, ja joku oli maksavinaan tuosta työstä palkkaakin. Sai siis ostettua jopa uuden TV:n, mut tänään ei kyllä onnistu.
Onnellisia suomalaisia on hyvin vähän, ja heidän onnensa jotain sellaista, mihin suurimmalla osalla kansasta ei olisi mahdollisuuksia vaikka voittaisivat lotossa 10 miljoonaa. Heidän onnensa on turvallisuutta, hyvinvointia, vapautta ja riippumattomuutta, kuuluisuutta ja kunnioitusta, ihailua, myös kateutta tietysti.
Vähintään 90% kansasta elää joten kuten vajaasti, ihmissuhteet sekaisin, talous ahtaalla, terveys horjuva tai menetetty, vain ohikiitäviä onnen pisaroita voivat joskus havaita, mutta apaattisina tuskin kiinnittävät niihin huomiota.
Unelma onnesta on useimmille niin kaukainen ja määrittelemättä jäänyt asia, että sitä täytyy television välityksellä heidän elämäänsä tuoda, samoin kuin romantiikkaa niille, jotka ovat myös sitä vailla.
...mitään pysyvää ja jatkuvaa miljoonilla hankittua olotilaa.
Sitä annostellaan hetkittäin ja ihmisestä itsestään riippuu mikä hetki on hänen onnenhetkensä. Näin kuvittelen, minun onneni on aivan jotain muuta kuin sinun onnesi, ehkä.
Ihmisen elämä on vajavaista. Vaikka ihmisellä olisi kuinka kaikki tuo onni, mitä kuvailet, niin kuitenkin hän voi olla onneton ja kaivata elämäänsä jotain, esimerkiksi sitä mitä rahalla ja vallalla ei saa.
Karjalan kunnailla viehättää sen vuoksi, että Markku Pölönen osaa siinä niin hienosti kuvata ihmisen osaksi luontoa.
Ja usein juuri suuret tunteet ja mahtava kaunis luonto kulkevat siinä rinta rinnan.
Ne muutamat jaksot, joita onnistuin katsomaan kuvasivat kyllä ihmiset kaikin tavoin risaisina ja sekaisin ihmissuhtein, joillakin onni todella hävöiksissä.
Mutta sarjasta huokui myös lämmin positiivinen, toivoa antava elämänasenne.
Mielellään sitä katseli.
Miksi, jos olen tuskainen ja masentunut haluaisin katsoa sitä lisää, tiedänhän mitä se on.
Pienentäisikö se omaani, jos katsoisin toisten huolia ja voisin todeta, olalaa pojat, onneksi jollain on asiat vielä huonommin, en tiedä.
Jokainen kuitenkin elää ihan ihka omaa elämäänsä, mutta sadutkin kuuluvat ihmisen elämään, uskon näin.
Vastaus oli hyvä, mutta ei tähän kysymykseen.
Lukaiseppa vielä kerran tuo aloitus.
Jos puhut kotoutettavien puolesta, niin kyllä
Kotoutettavien elämä on ollut
kotimaassa, ja jatkuu täällä Suomessa
tuskaisena ja masentavana.
on käynyt ja käy, läpi tuskallisia vaiheita. Ja niiden kansalaiset ovat se maa.
Raukkamainen karkaaminen ja toisten niskoille hakeutuminen ei saa minun arvostustani.
Apu annetaan syntyvälle maalle siellä maassa.
Ei elättämällä niitä omissa helmoissa, eikä varsinkaan sallimalla niiden jatkaa oman isänmaansa tapoja ja lakeja täällä.
Raukkamaisen karkurin kotouttaminen Suomessa, toimii parhaiten metsätöissä Kemijärvellä.
Katto. heränny on jo Hatsassaa?
5.46
Laitoin lampaanjalan, ilman varpaita, uuniin.