Takana 4 kk kotiäitiyttä ja nyt jo alkaa kyllästyttää. Kuinka ihmeessä viitsitte tätä? Enkä nyt tarkoita, ettei minulla olisi yhteyksiä ulkomaailmaan, päin vastoin. Sähköposti ja puhelin toimii koko ajan, käyn lenkillä ja kotona on jos vaikka mitä tekemistä, mutta silti: tää on TYLSÄÄ verrattuna töissä käyntiin. Vaikken sitä stressiä kaipaa kyllä, mutta jotain järjellistä ajattelemista kyllä kodin- ja vauvanhoidon lisäksi.
En nyt sitten kaipaa mitään moraalisaarnoja siitä, "miksi hankkia lapsi plää plää", vaan asiallista keskustelua aiheesta. Lapsi on pitkän harkinnan tulos ja tiedän, että tämä on väliaikaista. Lapsi kasvaa onneksi nopeaa ja hänen kanssaan voi kohta puuhata kaikenlaista, mutta ihan tämä vauva-aika.
En nyt sitten kaipaa mitään moraalisaarnoja siitä, "miksi hankkia lapsi plää plää", vaan asiallista keskustelua aiheesta. Lapsi on pitkän harkinnan tulos ja tiedän, että tämä on väliaikaista. Lapsi kasvaa onneksi nopeaa ja hänen kanssaan voi kohta puuhata kaikenlaista, mutta ihan tämä vauva-aika.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole sama kuin OIKEA seura.
Minä tapaan päivittäin kavereitani ja ystäviäni. Olen ottanut yhteyttä sellaisiinkin ihmisiin, joita en ole vuosiin nähnytkään, mutta joiden tiedän nyt olevan äippälomalla tai hoitovapaalla.
Musta ainakin tuntuu, että aika ei riitä mihinkään ja en yhtään kerkeä nauttimaan vaan kotiäitiydestä =). Todella harvoin on päiviä, että en lähde johonkin kotoota...
...piristää. Itse käyn seurakunnan vauvakerhossa,mammajumpassa ja muskarissa.Tapaa muita äitejä ja voi jutustella samalla, kun kuitenkin on lapsensa kanssa.Oma pienokaiseni nyt 4 kk. Ihan eri fiiliksellä sitten taas kotonakin, kun on saanut "tuulettaa" pääkoppaa pari tuntia. pyrin aktiivisesti luomaan ystävyyssuhteita asuinalueeni muiden äitien ja vauvaperheiden kanssa.
Näen kyllä ihmisiä lähes joka päivä, naapureita, ystäviä, työkavereita yms., enemmän kuin normaalisti. Ja olen mukana harrastukseni (=elämäntapa) myötä monien samanhenkisten kanssa. Samoin kotona nautin siitä, että vihdoinkin minulla on aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä yleensä en ehdi ja sitä tekemistähän riittää kyllä. Mutta silti aivoni kaipaavat aktiviteettia. Kai sitä on niin tottunut jatkuvaan pähkäilyyn, että ns. normaali elämä ei riitä. Ei millään pahalla, mutta mammakahvilat yms. eivät ole jostain syystä mun juttu, vaikka varmasti siellä on mukavia ihmisiä. Toki ne on varmasti hyvä juttu monelle muulle.
vanhempainvapaalla. Vauva oli tuolloin vajaa 6-kk. Kyllähän mulla kotona on tosi paljon tekemistä ja vauvan hoito on rankkaa, mutta silti mäkin kaipasin jotain "omaa", eteenpäin tähtäävää, järkevää tekemistä. Mulla on ollut onni siinä, ettei vielä ole toista lasta ja lähisuku auttaa hoidossa päivällä, jos opiskeluiltani tarvitsen apua.
Minä lähdin opintoja jatkamaan kun esikoinen oli 7 kk ikäinen. Kakkosen vauva-aikana olin peräti 1v1kk kotona lasten kanssa, ja silloin tuntui, että yhtään pidempään en olisi jaksanut. Kolmas oli 10 kk kun taas palasin opintojeni pariin. Esikoinen oli silloin vähän yli 4v, eli kaikki olivat vielä pieniä.
Kun neljäs syntyi, oli esikoinen jo eskarissa. Nyt on kaksi vanhinta koulussa ja kolmas menee syksyllä eskariin. Neljäs on 2v, ja minä edelleen kotona. Jaksanut olen, ja nyt kun on jo noita koululaisiakin, niin pääkin kestää paremmin kotona oloa. Olin kyllä ajatellut lähteä töihin heti äitiysloman loputtua, mutta eipä siitä mitään tullut, kun tuo poika on niin allerginen, että 9 kk ikäisenä oli ruokavaliossa äidinmaidon lisäksi vain maissisose, eikä silloin vielä tiedetty, että tuttipullosta kieltäytyminen johtui maitoallergiasta. Edelleen on maitoallergia ja muitakin allergioita vaikka kuinka, mutta kyllä noilla eväillä jo pärjäisi vieraankin hoidossa, mutta nyt kesää vasten en viitsi töihin lähteä, koska sitten tulisi ongelmaksi koululaisten kesähoidon järjestäminen, koska minulla ei olisi yhtään lomaa ja miehellänikin vain ne lakisääteiset 4 viikkoa.
Mutta siis todellakaan en olisi jaksanut "pelkkien vauvojen" kanssa olla näin pitkään kotona. Toisaalta, onhan tässä joutunut älynystyröitä käyttämään ahkerasti kun on noita kuopuksen syömisiä ja oireiluja pähkinyt.