kyssäri;
Kuinka kauan salasitte homoutenne tai biseksuaalisuutenne toisilta aikoinaan? Tai jos olette vieläkin kaapissa, niin kuinka kauan siellä on aikaa vierähtänyt ja suunnitteletteko joskus ulos astumista?
Itse en ole ollut kaapissa oikeastaan yhtään, mutta se ei ollut ihan oma valinta, eli siksipä tässä kyselen muiden kokemuksia.
Kuinka kauan salasitte homoutenne tai biseksuaalisuutenne toisilta aikoinaan? Tai jos olette vieläkin kaapissa, niin kuinka kauan siellä on aikaa vierähtänyt ja suunnitteletteko joskus ulos astumista?
Itse en ole ollut kaapissa oikeastaan yhtään, mutta se ei ollut ihan oma valinta, eli siksipä tässä kyselen muiden kokemuksia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihan täysin varmasti joskus 13 vuotiaana, joten lähdetäänpä siitä että kolmetoistavuotiaasta asti olen sitä salaillut, koko yläasteen loppuun asti. Sitten kun koulut vähän vaihtui ja piirit siinä samassa niin myönsin sen ensin parille jotka ottivat sen erittäin hyvin, enkä ole oikeastaan negatiivista suhtautumista kokoenut niiltä keille sen olen kertonut.. tällä hetkellä kaapista astumiseni on ollut taktikoituja, ne jotka ei sitä hyväksy ei ole ystävyyteni arvoisia tiedän tiedän, mutta puhevälit on silti hyvä pitää, kukaan minulle sukua oleva ei luultavastikaan tiedä. siis jos minulta kysytään että mikä olen ja tiedän ettei siitä tulisi välirikkoja niin vastaan miten asia on. eli jotain 3-4 vuotta kaikenkaikkiaan tuli oltua ovea raottamatta kaapissa.
kohta on kolmekymmentä vuotta lasissa enkä ole kellekään myöntänyt että olisin homo, joskaan en ole oikeastaan koskaan kiistänytkään jos on kysytty koska asiahan ei heille kuulu. Ajatelkoot mitä haluavat.
En näe mitään järkeä itseni leimaamisessa, etenkin kun kyse on tyhjäpäisestä marginaaliryhmästä jossa ulkonäkö, munan pituus ja hiustöyhtön geelimäärä ratkaisee statuksen :)
Jos joskus päädyn miehen kanssa yhteen niin kai sitä sitten voi 'un-kaappeutua', sitä ennen ei.
>etenkin kun kyse on tyhjäpäisestä marginaaliryhmästä jossa ulkonäkö, munan pituus ja hiustöyhtön geelimäärä ratkaisee statuksen :)
Ei kaikki homppelit tuollaisia ole! Noita on vain ne jotka käyvät homopaikoissa ja ovat niitä pinnallisia hintukoita. Ja niitä taas on kaikista homppeleista korkeintaan 10%. jos niinkään paljon.
Mutta juuh ei sitä tarvitse kaapista ulostautua, jos ei huvita tai ei siltä tunnu.
eli, tulin kaapista about 18v.
Seurustelin parin kundin kanssa.
Harrastin irtosuhteita silloin tällöin...
Nyt oon 25v. ja musta on jo vuosia tuntunu siltä, että mä en olekkaan homo.
Vaikka pidänkin huolta ulkonäöstäni ja näytän homolta, mä en kuitenkaan nykyisin tunne olevani ns. "oikea homo"
Seksi miesten kanssa ei vaan kiinnosta.
Mä uskon vahvasti että mä oon vaan kaivannu läheistä ystävää toisesta kundista.
Ottaa ihan todellakin päähän kun kaikki ihmiset pitää mua homona ja kuvittelee että oon ihan samanlainen kuin kaikki muut homot...
Noh oppia ikä kaikki, oma vika, mitäs tulin kaapista liian kakarana:)
jossain "sielun sopukoissa" se homouden olemus kumminkin lymyää,näitä kieltämisen tunteita lähes jokainen homo on jossain vaiheessa tuntenut,mutta "veri on vettä sakeampaa" eli sullakin vaan jotenkin asia mielessä pyörii,tälle palstalle tuskin kiinnostais tulla jos aihe ei jollain tasolla pyöri mielessä. Ja ihan pienenä vinkkinä,homouden kieltäminen,jos sellainen on,ei kannnata sillä asia paljastuu ennenpitkää ja sinussahan homous kertomasi mukaan näkyy jo päällepäin, vaikka aina sen ei edes tarvitse niin ollakkaan.
Pelottaako sinua jotenkin ajatus, että voisit ihan tahtomatta eheytyä homoudesta?
Kyllä on surkuhupaisaa miten sitä pitää suojella omaa identiteettiään kynsin ja hampain viimeiseen asti, vaikka sitten kieltämällä totuuden, eli sen että jotkut ovat todellakin muuttuneet homosta heteroksi, kyllä sitä muuttumista voi tapahtua myös tähänkin suuntaan. =)
kuulleet biseksuaalisuudesta?
:)
totta tosiaan kuultu ja usein,mulla "poikakaveri" on juuri näitä bi-seksuaaleja ja jatkuvasti saan kunnella miten vaikeaa ja ahdistavaa sellainen elämä voi olla. Kihlatun kanssa jos meneekin jotenkuten, niin julkisivun pitäminen muihin onkin se vaikein asia,paljastuminen pelottaa eniten,se kasvojen menettäminen jos paljastuukin se että pitääkin miehistä yhtäpaljon kuin naisista. Mutta ei se mitään,ihan mielellään on olkapäänä jota vasten saa itkeä pahaa oloaan.