Perushoiajienlääkkenjako-oikeus.Eihväthän he edes tiedä, mitä lääkkeitä jakavat, mihin sairauteen lääke on tarkoitettujaKunhan nyt vain saavat jakaa lääkkeitä. Perushoitajan tehtävä on hoitaa potilaan perushoitoa ja huolehtia potilaan muusta hyvinvoinnista.Minulla on eteen tullut perushoitajan taholta,että, mikä lääke tämäkin on ja mihin.Ei hajuakaan.
perushoitakien lääkkeenjako-oikeus
Lääkehoidosta vastaava.
407024
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Eli perushoitaja voi mielestäsi antaa lääkkeen, muttei jakaa dosettiin? Lääkkeet mitä lääkäri on määrännyt, lukevat selkeästi lääkekortissa, ja usein siinä on myös mihin se on määrätty. Perus- ja lähihoitajien opintoihin kuuluu myös että he osaavat jakaa lääkkeitä, miksi siihen sairaanhoitaja tarvittaisiin, jos tämä jakais aina kaikki lääkkeet, ainakin meidän osastolle pitäisi palkata lääkkeiden jakoa varten toinenkin sairaanhoitaja, mihin ei todellakaan ole kunnalla varaa.
Lähihoitajakoulutuksessakin opetellaan jakamaan lääkkeitä. Joka työharjottelussa olen saanut jakaa lääkkeitä. Miksi ei sitten työssä? Ne lääkkeet tosiaan lukee siinä kortissa tarkasti, mikä lääke ja annostus. Eivät lähihoitajat lääkäreitä ole mutta kyllä he lukea osaavat! Ja kyllä lähihoitajankin on hyvä tietää potilaiden lääkitys. Usein kyselevät että mikä tämä lääke on.. typerää vastata että "en tiedä".
Yleensä inhoan kun joku puuttuu toisen kirjotusvirheisiin, mutta nyt kyllä tekisi mieli vähän vit***lla aloittajalle! ;)
Mitenhän se sulla hoituu se lääkehoidosta vastaaminen, kun kirjoitustaitokin on tuota luokkaa?
Haluatko korostaa, että sinä olet sairaanhoitaja ja jotenkin parempi?
Ei ole lääkkeiden jakaminen joka paikassa niin vaikeaa, etteikö siihen pysty vaikka harjoittelija.
Jotkut sytostaatit sun muut ovat sitten asia erikseen. Niihin tarvitaan jo muutakin erityisosaamista kuin pelkkä sairaanhoitajan tutkinto.
Tule muutenkin tälle vuosisadalle! Nykyään suurella osalla ihmisistä on samat tiedot lääkkeistä kuin hoitajilla!
että luullan, että kaikkea voi antaan mitä kortissa lukee. Yleensä ei ole tietoa siitä mitä saa samaan kuppiin laittaa esim. ruokailun yhteydessä anttettaviin lääkkeisiin. Mitä ei saa ottaa maidon kanssa, mitä pitää ottaa tyhjään mahaan jen.
Ei se lääkkeiden kanssa pelaaminen nyt ihan niin yksinkertaista ole.
Sulla on todella vaarallinen asenne.
Et voi verrata jokaisen kanduntallaajan lääketietoutta kolutuksen saaneen ammatihenkilön tietouteen.
Minusta olisi ihan ok, jos perushoitajat jakaisivat lääkkeet tarjottimelle/dosetteihin, ja esim. pistäisivät insuliinit, jos heille kerran se koulutuksessa opetetaan. Tällöinhän jää sairaanhoitajille enemmän aikaa näihin muihin tehtäviin, joita perus/lähihoitajat eivät tee. Sitä vaan tuossa mietein, jotta lähihoitajiakin koulutetaan nykyisin niin monenlaisesta paikasta, että jollainen laatuvaatimus ja lääketentti pitäisi kaikille lääkkeiden jakoon osallistujille olla työnantajan puolesta ennen kuin lupa annostella lääkkeitä tulisi.
kun olin toisen vuoden opiskelijana harjottelussa palvelutalossa, ja sairaanhoitaja tuli myöhemmin töihin, niin minut pistettiin äkkiä jakamaan potilaiden lääkkeet dosetteihin. Ei siinä mitään, ihan ok, mutta tuli kieltämättä nolo fiilis ettei vuosikymmeniä töissä olleet lähihoitajat voineet hommaa hoitaa. Asiaa kyllä päiviteltiinkin. Mielestäni pitäisi olla selkeät ohjeet siitä kuka tekee mitäkin. Päivystyksessä ollessani luin ohjeistuksia ja siinä lähärit sai esim. laittaa mandriinin ja vaihtaa infuusiopussin. Joissain paikoissa taas meno on ihan toinen..mene ja tiedä.
kun tälläkin palstalla lähihoitaja kyseli, voiko työstä saada potkut, jos ei läpäise työpaikan lääketenttiä. Toinen siinä lohduttelee, että ei voi, ja että hänkin on aina (myös opiskeluaikana) mennyt lääkelaskut tsägällä läpi. Ystäväni asui puolestaan soluasunnossa lähihoitajaopiskelijan kanssa, ja kysyilaskuharjoituksia seurattuaan hieman hädissään, että eiväthän lähihoitajat saa jakaa lääkkeitä, eiväthän?!
Sitäpaitsi, lääkäri saattaa tehdä virheitä lääkkeitä määrätessään: Varsinkin vanhuspuolella, jossa paljon keikkalääkäreitä/lääkärit vaihtuvat tiheään on oleellista, että hoitajalla on käsitys mm. lääkkeiden yhteisvaikutuksista - lääkäri kun saattaa mättää lääkettä lääkkeen päälle kokonaistilannetta huomioon ottamatta. Tähän ei lähihoitajan koulutuksella kyetä. Ja onhan tuo nähty, että kun virhe sitten siinä lääkkeenjaossa sattuu, niin kyllä se on sairaanhoitaja, kenen puoleen käännytään.
Ja kyllä , poikkeuksia on tästäkin, totta kai, mutta näin mielestäni yleisesti. Sh tulisi jakaa lääkkeet, lh voi sitten valmiiksi jaetut antaa eteenpäin potillaalle.
... on jopa suunniteltu niin, et lääkkeet jatkossa huolehtisi/jakaisi farmaseutti, jolla on paras tietämys lääkkeistä ja niiden yhteisvaikutuksista.
farmaseutti se pitäisi ollakin, tai sitten että apteeksita tulee valmiiksi jaetut pussit, jotka sitten saa vain tyhjentää dosetteihin.
Itse olen kohta valmis sh ja nykyiseltä koulutukselta lh, ja voin kertoa ettei sh-koulutuksessa niin kaikenkattavaa lääkekoulutusta ole, että sh:t kykenisivät lääkkeen nähdessään kertomaan aina mikä lääke on kyseessä, mitä sivuvaikutuksia lääke voi aiheuttaa ja mitä yhteisvaikutuksia minkäkin kanssa. Ei todellakaan.
Enemmän kokeneet perus- ja lähihoitajat lääkkeistä tietävät kuin keltanokka sairaanhoitajat. Ei ole millään mahdollista opetella ulkoa joka valmistetta ja niiden vaikutuksia ym. Vaan sitä varten on pharmaca, josta jokainen lukutaitoinen osaa tiedon etsiä. Ja kyllä meillä ainakin virheitä lääkkeenjaossa sattuu yhtä lailla sairaanhoitajillekin, vähän väliä on vääriä tabletteja väärässä lokerossa. Ei se sh-koulutus tuo yhtään erikoisempia valmiuksia lääkkeenjakoon kuin lähihoitajakoulutuskaan. Yhtä hyvin sähkömies osaa vaihtaa lampun kuin sähköinssikin:)
Aivan asiasta perushoitajat nostivat äläkän. On paha hoitaa potilasta, jos ei edes tiedä, mitä lääkkeitä menee. Kokonaisvaltaiseen hoitoon kun kuuluu myös potilaan voinnin arviointi ja kyllä lääkehoito on tärkeä vaikuttaja siinä.
Mutta tosiaan mitä jo otsikkoon laitoin, eli paras vaihtoehto olisi kun farmaseutti hoitaisi lääkkeenjaon. Heillä paras koulutus siihen ja parhaimmat valmiudet tietää yhteisvaikutukset ym.
jokaisen pitäisi osata käyttää joko netti ja kirja Farmacaa,jos lääke on outo täytyy se katsoa mikä se on. Ei ole tarkoitus, että sairaanhoitaja koulusta tulee kaiken osaavia hoitajia.
Jos suostuu jakamaa keltanokkana lääkeitä, joista vastaa sitten itse niin se on oma häpeä.
Monesti on vaan niin, että nämä ns. "kokeneet" perushoitajat kantavat mukanaa ns. mututietoa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen tiedon kanssa. Kannattaa siis itse ottaa asioista selvää, luotettavista tietolähteistä.
sieltä tulee jos ja vaikka mitä "morkku salpaa hengityksen"-tyyppistä tietoa. Siihen on paha sitten mennä uutena sairaanhoitaja sanomaan, että tuo tieto on vanhentunutta, heti on koppava, ei arvosta plöplöplööö.
pointti hieman hukassa; totta kai kokenut lh saattaa tietää enemmän kuin kokematon sh. Aivan samoin kokenut sh on monen nuoren lääkärin tuki ja pelastus. se ei silti tarkoita sitä, että lähärin tulisi tehdä sh:n hommia tai sh:n lääkärin työt. Minä pystyisin helposti instrumenttihoitajana tekemään simppelin nivustyröoperaation. Mutta en tee, koska 1) työtehtävä ei lain mukaan kuulu minulle 2) pätevyyteni ulottuu vain tiettyihin rajoihin saakka käytönnössäkin. Mutta entä, kun jokin menee vikaan, jos potilaalla jokin erityisominaisuus, sattuu vanhinko tmstms.
Eihän kysymys TODELLAKAAN ole siitä, että ei lh ei kykenisi jakamaan lääkelistan mukaan lääkkeitä dosettiin (ainankin suurin osa pystyy). Mutta juuri samat *mitä jos, käyvätkö yhteen, milloin kuuluisi ottaa vaikka lääkäri on määrännyt aamuun* jne. lukemattomat asiat. Niistähän tässä puhutaan. Niistä ja vastuusta.
Ja itse olen myös sh, joten tiedän, millä tasolla lääkehoidon opetus on. Mutta lähtökohta ja päämäärä on siinä silti toinen, kuin lähihoitajakoulutuksessa. Työ opettaa loput, aivan kuten vaikka lääkäreitäkin. Ei kukaan heistäkään osaa tuosta vain pillerin nähtyään heittää, mikä lääke, mitkä indikaatiot, kontrat jne.
Tuota ei usko kukaan. Lääkäri on aina vastuussa lääkkeistä. No, voi hyvä ihminen, jo jutun kirjoitit. Hoitajilla on hyvin pieni käsitys yhteisvaikutuksista, kyllä lääkäri hoitaa sen puolen. Nyt kuvittelet vähän liikoja tai provohan tää on. Lääkäri saattaa mättää lääkettä lääkkeen päälle. Onko teillä noin tyhmiä lääkäreitä, jos on, niin nehän ovat mielestäsi vielä avuttomattomampia kuin lähärit. Alku oli huonosti keksitty. Lopeta kirjoitusten keksiminen ja yritä niellä ylpeytesi. Ei sairaanhoitajan homma nyt niin ihmeellistä ole.
Siis mikä minulta pääsi unohtumaan? Itsaehän kirjoitin juuri, että jokainen osaa kyllä käyttää pharmacaa ja sieltä puuttuvan tiedon etsiä.
Ja miksi laitoit kokeneet perushoitajat sitaatteihin? Kyllä se nyt vaan on niin, että kokeneilla ph:lla se tieto on työn kautta opittua ja useimmiten tietävät asiat paremmin kuin uudet sairaanhoitajat, joilla on se kirjatieto(jos on..) muttei soveltavaa kokemusta käytäntöön.Mutu-tiedolla tässä asiassa ei ole mitään tekemistä. Nyt puhutaan ammattilaista eikä maallikoista! Pääsikö unohtumaan?
Nyt vähän stoppia! Nyt puhutaan hoitajien hommista eikä sekoiteta siihen sentään lääkärin töitä. Pillerinpyöritys ei ole mitään rakettitiedettä, tai no, jonkun epävarman hoitsun mielestä se voi olla hyvinkin vaativaa. Ainakin sinun kirjoituksestasi selviää, että pidät asiaa aikas paljon vaativampana kuin normi hoitsu. Osaatkos itse heittää indikaatiot ja kontrat heti nähtyäsi lääkkeen? Tuskin. Ja ei muuten osaa juuri kukaan muukaan. Kyllä hyvin pitkälti hoitajat luottaa siihen lääkelistaan, jonka lääkäri on laatinut. Ja virheitä sattuu ihan perusasioissa, esim. fosamaxin kanssa annetaan kalsiumia samoin raudan kanssa. Laitetaan insuliinia liian lyhyellä neulalla ja sitten porukalla ihmetellään kun vs kohoaa vaikka inskat menee normaalisti. Ei se katso koulutusta. Kyllä kokemus opettaa parhaiten kuin mitkään koulukirjat.
"Mutta lähtökohta ja päämäärä on siinä silti toinen, kuin lähihoitajakoulutuksessa. Työ opettaa loput, aivan kuten vaikka lääkäreitäkin." -Aivan. Lähihoitajien koulutukseen kuuluu lääkehoito. Hyvät perusvalmiudet saavat kuten muutkin hoitoalan ihmiset. Tässäkin työ opettaa loput.
Pointti hukassa sinullakin? :"Mutta juuri samat *mitä jos, käyvätkö yhteen, milloin kuuluisi ottaa vaikka lääkäri on määrännyt aamuun* jne. lukemattomat asiat." ja "Ei kukaan heistäkään osaa tuosta vain pillerin nähtyään heittää, mikä lääke, mitkä indikaatiot, kontrat jne."
- Eli mitä yrität selittää? Täytyy tietää koska lääke kuuluisi ottaa, miten vaikuttaa ym, mutta samaan henggen vetoon kirjoitat ettei kukaan niin osaa. Eli mitä eroa on sitten ottaako sen asian selville ph vai sh, kunhan pilleri sinne lokeroon pyörähtää?
Tottakai sinä uusi sh, jolla mahhdollisesti uusin tieto, menet ja kerrot sen! Ei työpaikoille koskaan saada uutta tietoa hoitajille, jos kaikki uudet sen panttaa. Se on taito sinänsä miten sen kerrot, eli menetkö ylimielisenä korostamaan että MINÄ nyt tiedän tämän vai esitätkö asian tyylikkäämin. Ja yhtä lailla osastoilla on tuota mutu-tietoa(se nyt ei varsinaisesti ole mutu-tietoa, vaan vanhentunutta, mutta olkoon..) jokaisella ammattikunnalla lääkäreistä lähtien. Uuden hoitajan tehtävä on tuoda uutta tietoa.
Siis uuden hoitajan tehtävä tuoda uutta tietoa hoitajille, ei sentään lääkäreille, kuten tuosta olisi voinut ymmärtää:)
lääkäreille; oliskin pitänyt jättää kertomatta sille yhdelle lekurille mitä milliekvivalentti tarkoittaa. Tai että nenämahaletkun paikan voi alustavasti tarkastaa aspiroimalla ruiskulla. Tai ettei radiojodihoito vaikuta hedelmällisyyteen, ts. voidaan käyttää fertiili-ikäisille ihmisille jnejne.
Soitanko heille nyt ja pahoittelen, kun menin auttamaan???
kysyä kuten jo joku tuossa edellä että hittojako noilla sh:lla tekee, kun sikapätevät lähärit voi hoitaa ihan samat hommat paremmin ja halvemmalla.
Enkä koe lääkehoitoa mitenkään ongelmalliseki: tuskinpa olisin teholla töissä, jos ei perushommat sujuisi. Mukava asenne sulla, älä vaan kadota sitä.
vietät itse aikaasi keksimällä kirjoitettavaa?
seison kyllä kaiken sanomani takana, pystyt sinä sitä käsittämään tai et. Jos sun käsitykses yhteisvaikutuksista on vähäinen, ei se tarkoita sitä, ettei se minulla voisi olla parempi.
Olen ollut koko ajan tietoinen siitä, että sairaanhoitajan homma ei mitään erikoisen hohdokasta ole. Kauanko sinulta meni sen käsittämiseen?
Olet varmaan ollut melkoisessa uutispimennossa jos sinulta on jäänyt kuulematta se, että lääkkeiden "mättäminen" on todellinen ongelma varsinkin vanhuspuolella. Loput haukut voitkin osoittaa niille tyhmille lääkäreille ja lähettää teiltä niitä briljantteja lähäreitä tekemään lääkemuutokset.
turvallisen lääkehoidonopas, kertoo mitä kukin saa tehdä.
Lh/ph saavat jakaa lääkkeet annoksiin ja antaa doseteista. Antaa lääkkeitä po.
Lisäkoulutuksella saa antaa im ja sc. Sairaanhoitajalle antamallaan näyteellä, lääkärin kirjoittamalla luvalla.
Myös iv-lääkitystä koulutuksen ja luvan turvin.
Jokainen vastaa omista mokaamisistaan ja työnantaja jos on laittanut kouluttamattoman/kokemattoman työntekijän liiana vaativiin tehtäviin.
...ammoisista ajoista lähtien perushoitajat/lähihoitajat jakaneet kotisairaanhoidossa/kotihoidossa lääkkeet dosetttiin.
Tiimeissä ainoastaan yksi sairaanhoitaja.
Mitä siitä tulisi, että sairaanhoitja keskittyisi ainoastaan meidänkin työssä pelkkään lääkkeenjakoon.
Kyllä hänen sh:n kädet täynnä muuta työtä riittämiin.
Meillä ainakin koulutukseen kuuluu myös im ja sc.
Meillä kaikki tekevät kaikkea. Tuo on ei pidä paikkansa, että me sairaanhoitajat osaamme lääkkeet ja niiden vaikutukset heti. Tämä on asia, joka tulee kokemuksen kautta. Riippuu myös paljon, millä osastolla olet. Tietenkin tiedät kokemuksen kautta sen osaston lääkkeet paremmin kuin sinut siirrettäisiin, jollekin muulle osastolle, jossa käytetään taas toisenlaisia lääkkeitä. Uudet sairaanhoitajat ovat melkoisen pihalla meidän osaston lääkkeistä, koskee myös lähihoitajia. Se vie aikansa. Turha kenenkään on ylpeillä kyseisillä asioilla. Meillä jaetaan tarjottimille kahden päivän lääkkeet ja en ole huomannut mitään eroa sh: tai lh paremmuudesta. Olen itsekin välillä pihalla pitkän loman jälkeen, kun on tullut vielä uusi lääkäri, joka käyttää toisenlaisia lääkkeitä kuin entinen. Kaikilla lähihoitajilla on meillä lupa jakaa, antaa injektiot im, sc ja saavat vielä sekoittaa joihinkin lääkkeisiin tarvittavan nesteen esim. Ativan inj laitetaan keittosuolaa. Luvan he saavat, kun lääkäri on yhden kerran nähnyt käytännössä. Ymmärrän nuorien hoitajien alku innostuksen, että pitäisi päästä näyttämään, mutta kyllä näyttämisen halu häviää vuosien saatossa. Minä olen monta kertaa luopunut lääkehoitajan tehtävistä, kun näitä innokkaita löytyy. Myönnän itsekin 20. vuotta sitten olleeni täynnä intoa, että perustyöt alkoivat jo kärsiä. Nyt pidän lääkehoitoa meidän työhön kuuluvana asiana, enkä sen kummempana. Parempihan se on, että työt jakautuvat tasaisemmin.
kommenttia asiaan kykenemisestä, teknisen osaamisen ja asioiden laajemman hallinnan erosta, vastuusta jne?
Ja vastaapa tähän: miksi ihmeessä kenenkään enää kannattaa kouluttautua sairaanhoitajaksi, kun lähihoitaja osaa kaiken saman ja ilmeisesti useinmiten vielä huisin paljon paremmin. Säästettäisiin huomattava määrä yhteiskunnan varoja ja yksilön aikaa, pois se turha lukio tai muu toisen asteen tutkinto.
Turhan lukion voi kyllä aivan hyvin jättää pois. Eipä ne sairaanhoitajien yo-paperitkaan mitään ällän luokkaa ole. Ihan turhaa ajanhukkaa.
Jos lukupäätä riittää, jatketaan yliopistoon. Sairaanhoitajiksi opiskellaan, kun ei lahjat riitä muualle.
Ja onhan sairaanhoitajan työ kuitenkin joidenkin mielestä "hienoa".
käy ainakaan mun papereistä selittään yhtään mitään. Ei taida itselläs olla yliopistokoulutusta kun noin liikuttavasti uskot, että yliopistossa on jotain toooosi älykästä porukkaa.
jos olisit itse yhtään asioiden tasalla tietäisit, ettei koulumenestys välttämättä korreloi älykkyyden kanssa. Eikä lukiomenestys kerro jatkokoulutuksesta. Tiedät varmaan, että yliopistoon voi pyrkiä vaikkapa lähihoitaja tai putkimies?
Mutta onhan se hyvä, että sinäkin kannat kortesi tähän keskusteluun, saat jotankin puuhaa. ei mahda oma työ olla kummoista, kun jaksat täällä mollata toisen ammattikunnan edustajia. voivoi..
Minulla ainakin on lähes tulkoon ällän yo-paperit ja olen sairaanhoitaja. Lahjat olisivat riittäneet (ja riittävät) vaikka minne.
Tiedän useita henkilöitä, jotka lukion jälkeen hakivat sairaanhoitajakouluun, mutta eivät päässeet ja tällä hetkellä nämä kyseiset henkilöt lukevat lääkäriksi tai sosiaalityöntekijäksi yliopistossa. Ei riittänyt sosiaalinen pätevyys sairaanhoitajakouluun.
terve!
Esim: Injektion antamiseen tulee lähes jokaiselle hoitajalle omanlaisensa tyyli. Meillä myös pistän lepositeissä olevalle reiteen im. injektion kun toiset taas vaativaat siihen toisen hoitajan kääntämään potilasta, että voi pistää kankkuun. Olet oikeassa, että lähihoitaja koulutus on ilmeisesti suunnattu vanhusten ja yleensä enemmän hoivanpito puolelle. Meillä lähihoitajia ei edes pitkään aikaan otettu erikoissairaanhoitoon, nyt jälleen kelpaavat. En ole sanonut, että lähihoitaja osaa hommat huisin paremmin, mutta miksi käydä täällä kiistelemään kumpi on parempi. Sehän on lapsellista meiltä aikuisilta, pidetään mielummin yhtä ja kannustetaan toisia, on paljon kivempi tulla töihin. Tuo vastuu homma on veteen piirretty viiva. Olen joutunut vastaamaan vain omista tekemisistä kuten myös perus/lähihoitajat vastaavat itse. Hieman morkkaan nyt meitä tästä vastuusta,kun aina mainitsemme sen. Eipä osastonhoitaja tai me sairaanhoitajat ole jouduttu vastaamaan jonkun muun tekemisistä, mutta aina se se mainitaan kirjoituksissa. Sinulle toivotan mielenkiintoista työtä ja jaksamista! Muista välillä ottaa hieman kevyemmin, muuten käy raskaaksi vuosien päästä!
> Ei riittänyt sosiaalinen pätevyys sairaanhoitajakouluun.
Onkohan päinvastoin niin, että lääkärin sosiaalinen käyttäytyminen onkin virheeksi katsottavaa toimintaa?
Eihän heillä ole niitä hoitotyöhön vaadittavia soveltuvuustestejäkään.
Kovin harvoin tapaa sellaisen lääkärin, joka ei esittäisi sitä kaiken tietävää, korkealta katselevaa ja käskyttävää sairasta maan matosta pöytänsä toiselta puolen.
Potilasta ja hänen näkemyksiään useinkin kuuntelematta vain ilmoittaa kirjoittavansa pillerit ja että seurataan tilannetta.
usealla paikkakunnalla jakavat lääkkeet suoraan annospusseihin.
Hyvä, loppuu pillereidenjako kiista ja näin hoitajilla piisaa aikaa enempi potilaille, kun eivät tarvi riidellä kuka saa jakaa pillerit dosetteihin tai lääkekippoihin!
minä kävin lukion ja sieltä sain ihan hyvät paperit. Opiskelin lähihoitajaksi siksi että halusin tehdä sitä perushoitoa, olisinhan toki voinut hakea sairaanhoitajaksikin. Lääkkeenjako ei nyt vaan ole niin ihmeellinen juttu, luet kortista mitä laitetaan mihinkin aikaan ja minkä verran. Minusta tuon kyllä pystyy tekemään oli sitten lähihoitaja tai sh. Sh:n toimenkuva on ihan eri kuin lh:n, kyllä sen erottaa muukin kuin lääkkeidenjako. Molempia ammatteja tarvitaan.
jakaa lääkkeet annospusseihin sairaanhoitaja
Ketjun aloittaja kirjoitti: "Perushoiajien lääkkenjako-oikeus.Eihväthän he edes tiedä, mitä lääkkeitä jakavat, mihin sairauteen lääke on tarkoitettuja"
Tämä on tieto on virheellinen. Olen valmistunut perushoitajaksi 1988 ja sairaanhoitajaksi 1995. Lääkeaineopin sisältö oli molemmissa koulutuksissa lähes samanlainen. Sairaanhoitajakoulutuksen lääkehoidossa käsiteltiin ainoastaan iv-lääkitys sekä sytostaattilääkkeet sekä verensiirto perusteellisemmin kuin perushoitajakoulutuksessa. Kaikki muut lääkeaineryhmät käsiteltiin perushoitajakoulutuksessa yhtä laajasti.
Olenkin miettinyt koko urani ajan, miksi perushoitajia kiusataan niin laajoilla opinnoilla lääkelaskuineen päivineen, jos he näitä tietoja eivät pääsääntöisesti tarvitse.
Itse olisin valmis laajentamaan perushoitajien valtuuksia lääkehoidossa, mikäli se työtehtävien sujuvuuden kannalta olisi perusteltua. Valmiudet löytyvät kyllä koulutuksen kautta. Uskoisin, että sama pätee nykyisiin lähihoitajiinkin.
turvallisen lääkehoidon opas kertoo jokaisen valtuudet ja valmiiudet. Koulutus ei anna mitään valtuuksia automaattisesti.
Ongelma tässä on lähinnä se, että perushoitajat ym. vastaavat, eivät joudu käyttämään koulutuksessaan oppimia lääkehoidon taitoja.
Heillä on lähestulkoon sama lääkehoidon teoriaopetus kuin sairaanhoitajilla, mutta kentälle mennessään heiltä ei vaadita tämän teoriatiedon syventämistä. Miten he siis voisivat tietää mihin mikin lääke on. Harva vastavalmistunut sairaanhoitajakaan sitä tietää, se tieto tulee vasta kokemuksen myötä ja silloinkin kun vaikuttavan aineen kauppanimi muuttuu joudutaan asia usein tarkastamaan netistä tai lääkeoppaasta. Tai kun siirrytään eri toimialalle ja lääkkeet muuttuvat (esim. sisätaudeilta psykiatriselle tai aikuisilta lastenosastoille)niin jokaikinen sairaanhoitajakin joutuu selvittämään ihan alusta asti eri lääkkeiden indikaatiot, sivuvaikutukset, yhteisvaikutukset, annostukset jne.
Fakta kuitenkin on, että etenkin geriatrisella puolella joudutaan ennen pitkää laajentamaan perushoitajien yms. lääkehoitoon osallistumista, koska sairaanhoitajista on puute ja lääkehoidosta on jonkun vastattava.
Miksi kinastella ammatti-ihmisten osaamisesta kun vielä monessa paikassa varmaan jakaa lääkkeitä kotiavustajatkin, usein myös täysin kouluttamattomatkin henkilöt. Osa on suorittanut lääkehoidon koulutuksen, mutta tiedän että vahoille konkarille jotka eivät ole motivoituneet oppimaan uutta on todella työlästä suorittaa kyseistä tutkintoa. He joutuvat tenttimään esim, lääkelaskut moneen kertaan kun eivät pääse läpi. (poikkeuksiakin tietysti on)Eräs oppilaitos oli tuskastunut aikoinaan kun ei saanut heidän tenttejään läpi, he harkitsivat armahtavansa ja päästävänsä säälistä. Tässä tapauksessa kunta koulutti pakolla, mutta jää vain arvailujen varaan miten turvallista on antaa kyseisten henkilöiden jakaa lääkkeitä. Itse he olivat 101% varmoja ammattitaidostaan, ja meillä haluttiinkin sitten tasapäistää ammatillisuus eli kaikista haluttiin tehdä nimikkeiltään "hoitajia" Ei siis ihme sekään että lähihoitajan ammattia ei arvosteta jos hoitajina on "kaikensortinsakkia"
Olen vasta valmistunut sairaanhoitaja, jota ennen opiskelin lähohoitajaksi 5 vuotta sitten. Lääkehoidon laskutehtävät molemmissa kouluissa olivat ihan samanlaiset. Helppoja, mutta kaikki piti olla oikein. Muistan, että molemmissa sekä lähihoitaja, että sairaanhoitaja kouluissa oli niitä tyyppeejä jotka kävivät uusimassa lääkelaskuja aivan mielettömän usein, eivätkä vaan hiffaaneet matematiikkaa. Nämä yksilöt varmasti tajuavat itsekkin, ettei työpaikka jossa lääkekkeiden monimutkaisempi annostelu ole heitä varten ja jos joutuu sellaisen tilanteen eteen jossa joutuu annostelemaan vierasta lääkettä niin pyytää reilusti apua.
Lääkehoidon tuntemus on asia erikseen. Turhaan täällä joku mainostaa, että sairaanhoitaja AMK koulussa se olisi niin ylivertainen, että koulun käynyt olisi suurikin ammattilainen ja kaikki yhteisvaikutukset ym. olisi hanskassa. Osaaminen on myös omasta kiinnostuksesta ja paneutumisesta kiinni, kuten lähihoitajillakin. Koulussa käydään asioita kuitenkin läpi aika pintapuolisesti. Ne lääkkeet joiden kanssa työn puolesta on tekemisissä tulevat tutuksi niin lähihoitajille, kuin sairaanhoitajillekin. Farmakologian opinnot on sitten erikseen.
Minulle lääkelaskujen suorittaminen koulussa oli helppoa ja kaikki meni läpi ensimmäisellä yrityksellä. Nykyisessä työssäni en juurikaan ole tekemisissä lääkkeiden kanssa, joten lääkehoidon tiedot ja taidot ruostuu. Jos vaihtaisin työtä pidän itsestään selyyteenä, että perehdyn uudestaan lääkeasioihin, koska ei pelkkä sairaanhoitajan titteli tee minusta mitään lääkehoidon superammattilaista.
Ja maalikoista vielä sen verran, että on todellakin niitä ihmisiä, jotka ovat perehtyneet omiin sairauksiinsa ja lääkehoitoon viimeisen päälle. Kannattaa kuunnella tarkkaan myös potilasta, koska aina on asioita joita voi oppia.
Lh:sta opiskelen sh:ksi, ja voin sanoa, että meidän ryhmässä myös porukka uusii ja uusii ja uusii lääkelaskujaan... Ei se ole kiinni siitä, että onko lh- vai sh-opiskelija. Niitä uusijoita oli myös lh-koulutuksessa.
Kyllä tässä eri harjoittelu- ja työpaikkoja kierrellessä on tullut huomattua, ettei sillä tittelillä ole merkitystä lääkehoidon toteuttamisessa. Tärkein asuu siellä korvien välissä. Nimittäin on puistattanut, kun sh kerää lattialta paljain käsin pudottamiaan pillereitä, ja jakanut ne sitten edelleen annoksiin. Huomauttamisella ei saanut aikaan muuta kuin huokauksen.
Siis; jos on kiinnostunut lääkehoidosta ja kunnioittaa sen perusperiaatteiden noudattamista, niin sillä ei ole mitään väliä, että oletko sh vai lh. Vastuu pitää molempien oivaltaa, ja se, jota ei kiinnosta ottaa selvää lääkehoitoon liittyvistä asioista, pysyköön poissa lääkehoidosta.