mun on nyt pakko kysyä et mitä teen... 2,5vuotta sitten tutustuin yhteen jätkään, siitä tuli mulle lähes paras kaveri. Jonkun kolmen kuukauden jälkeen tää jätkä ilmotti kiinostuksensa muhun. Olin sillon 17vee, niin meno päällä ja sitoutumaton kun vaan olla ja voi. Tää jätkä oli sillon 20v. En sillon antanu hänelle mahdollisuutta, en tainnu ees oikeen arvostaa hänen tunteitaan ja loukkasin. Mutta en aatellu että se sitä sattuis, koska "onhan sillä niitä muijia itelläkin koko ajan". Lisäks eräs kaverini oli kiinnostunut hänestä, en ois siksikään voinu tehä sitä. Pari kuukautta meni ja toi juttu onneks unohtu. Sain jopa anteeksi että loukkasin, meistä tuli taas ystävät, pyörittiin joka paikas yhes, soiteltiin, ym. Pikkuhiljaa muut tyttökaverini alkoivat vihjailla, että mikäs Suvilla nyt on, kun ei mitään miehii ollu aikoihin ja koko ajan ton kanssa pyörii...hmm... tietyst kielsin kaiken, en mä nyt siitä, se on mun kaveri. Totuus oli, että olin korviani myöten rakastunut. Ja olen edelleen. Kun kerroin hänelle siitä, hän ei enää halunnut pettyä toista kertaa. Vähän väliä meille kehkeytyi jotain, mutta pikkuhiljaa hän alkoi loukata minua, luulen että tahallaan, kostoksi tai jotain. N. vuoteen ei olla yhessä pyöritty, soiteltu aina välillä. Mutta esim. tänään näin hänet, kun tuli autolla vastaan. Pelkästään sekin sai mut melkeen itkemään. Mitä mun pitäs tehä, voi olla tosi sekava teksti ja voi olla tyhmää, mä olen kohta 20v, pariin vuoteen ei oo ollu mitään säpinää elämässä, kyllä nyt baareissa käyn, mutta ei sitä voi itteensä pakottaan kenenkään kanssa olemaan, kun tietää tunteensa...
mitä teen?
saturnus
3253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vai että noin kauan oot kaipaillu rakastas
Siis todellakin tiedän tunteen:)
Mut itel noi jutut siis pettymysket on yleensä vaan noin viikosta kuukauteen, mut sillo on sit niin pirun huono olo ja kaikki paikat vapisee:)
Varsinki jos näkee kyseisen tytön jonkun toisen kanssa:)
Mut elämä on elämää ja aina voi yrittää olla rakastumatta, mutta se ei vaan ole mahdollista..
Ps. kirjoitukset syksynä ja keväänä ,joten rakastuminen ja mahdollinen ero tulisi pahimpaan paikkaan..
eli toivottavasti kukaan tyttö ei osoita kiinnostuksen merkkejä ja toivottavasti en vastaile niihin, vaikka se taitaa olla vaikeaa..
kuulostaa oudolta, mutta se on tällä hetkellä mun juttu..
MÄ haluisin muuten kysellä simmost, ett voiks ihastuu tulisesti johonki mieheen, ilman, että hän on osoittanut kiinnostuksestaan sinulle..
Itse en ole ikinä ihastunut naiseen/tyttöön, joka ei olisi ensin kiinnostunut minusta..
Ehkä se on hyvä asia ehkä huono...?? miten sulla/teillä:)
musta sun kannattais ihan rohkeesti soittaa sille ja puhua asiat halki tai vaikka ehottaa tapaamista..ja kertoa tunteista avoimesti! ja vaikka siitä ei kehkeytyiskään mitään, tieto siitä että se tietää sun tunteet sitä kohtaan, helpottaa todella! 2,5 vuotta on tosi pitkä aika, mutta ajan mittaan sun täytyis varmasti yrittää unohtaa se, joka tietenkin on vaikeaa.. toivon sulle kaikkea hyvää ja etenkin sitä että sun välit rakastettus kanssa selviäis ja saisitte ees sen hyvän ystävyyden esille! ehkä sen jälkeen tunteet nousisivat taas paremmin esille.. kuka tietää!?
kiitos paljon! luulen että sen teenkin... :)