mitä teen?

mun on nyt pakko kysyä et mitä teen... 2,5vuotta sitten tutustuin yhteen jätkään, siitä tuli mulle lähes paras kaveri. Jonkun kolmen kuukauden jälkeen tää jätkä ilmotti kiinostuksensa muhun. Olin sillon 17vee, niin meno päällä ja sitoutumaton kun vaan olla ja voi. Tää jätkä oli sillon 20v. En sillon antanu hänelle mahdollisuutta, en tainnu ees oikeen arvostaa hänen tunteitaan ja loukkasin. Mutta en aatellu että se sitä sattuis, koska "onhan sillä niitä muijia itelläkin koko ajan". Lisäks eräs kaverini oli kiinnostunut hänestä, en ois siksikään voinu tehä sitä. Pari kuukautta meni ja toi juttu onneks unohtu. Sain jopa anteeksi että loukkasin, meistä tuli taas ystävät, pyörittiin joka paikas yhes, soiteltiin, ym. Pikkuhiljaa muut tyttökaverini alkoivat vihjailla, että mikäs Suvilla nyt on, kun ei mitään miehii ollu aikoihin ja koko ajan ton kanssa pyörii...hmm... tietyst kielsin kaiken, en mä nyt siitä, se on mun kaveri. Totuus oli, että olin korviani myöten rakastunut. Ja olen edelleen. Kun kerroin hänelle siitä, hän ei enää halunnut pettyä toista kertaa. Vähän väliä meille kehkeytyi jotain, mutta pikkuhiljaa hän alkoi loukata minua, luulen että tahallaan, kostoksi tai jotain. N. vuoteen ei olla yhessä pyöritty, soiteltu aina välillä. Mutta esim. tänään näin hänet, kun tuli autolla vastaan. Pelkästään sekin sai mut melkeen itkemään. Mitä mun pitäs tehä, voi olla tosi sekava teksti ja voi olla tyhmää, mä olen kohta 20v, pariin vuoteen ei oo ollu mitään säpinää elämässä, kyllä nyt baareissa käyn, mutta ei sitä voi itteensä pakottaan kenenkään kanssa olemaan, kun tietää tunteensa...