Olen ollut sijaisena viikon. Uusi osasto, uudet ihmiset, uudet kujeet. Sekä pari vanhaa hapannaamaa joiden mielestä sijainen on halpaa makkaraa (ainakin tuoreet sijaiset jotka koko ajan jotain kysyy) .. onneks vaan pari! Mutta yksikin hapannaama onnistuu pilaamaan koko työvuoron kun ei suostu kunnolla edes vastaamaan kun yritän kysyä neuvoa. Tai sitten kun vastataan niin tiuskitaan ja puhutaan tyyliin "no MINÄ olen tehnyt sen näin, mutta en sitten tiedä miten SINÄ sen teet"
Voi prkl.
Voi prkl.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Monelle jatkuvasti samalla osastolla työskentelevälle tekisi hyvää joutua välillä eri osastoille. Oppisivat ymmärtämään minkälaista on sijaisena olo.
Tsemppiä sinulle! terv. vakkari
Itse vaihdoin vuosi sitten työpaikkaa ja kyllä siinä menee oma aikansa ennen kuin pääsee sisälle varsinkin siihen ryhmään, joka pisteessä työskenstelee. Valitettavasti naisvaltaisella alalla kun ollaan, pitää uuden tulokkaan hakea paikkansa yhteisössä. Teet työsi kuten parhaaksi katsot, jos yksi ei suvaitse vastata, kysy toiselta, ei ne kaikki ihan mulkvisteja kuitenkaan siellä ole. Sinulla on oikeus riittävään perehdytykseen .Jos oikein on paha mieli, mene oh:n juttusille.Hakeudu kysymään sellaisilta hoiyajilta, jotak ovat ystävällisiä ja joiden kanssa tulet juttuun.
siis olen pätevämpi kuin mun käskyttäjä,se vaan että käskyttäjä on talon kalustoa ja mää en,
mulle ei vastata kun kysyn ja sanonkin aina että tää on taas tää monologi..huomenta en aina ees haluu sanoa enkä sano ellei pakko!
Sitten se huutaminen ja kiukuttelu siis kauheaa.
Ja mitä typerimmistä asiista olla voikaan.
Asiakkaat valittaa hänestä myös.
olemalla itse ystävälline asiallinen vaikka milta tuntuis. Työt pitää pystyä hoitamaan ja jos se käy ylivoimaiseksi, siihenkin on keinonsa ratkaista...
Minäkin pyrin aina olemaan ystävällinen vaikka mulle ne vanhat kääkät (talossa kauiten olleet) hoitsut mäkättää. Mut se on mun perusluonne, olla kiltti siis :/ en oikein osaa sanoa vastaan ja tosiaan kun olen näin vähän aikaa tässä paikassa ollut niin..
Mutta päivä kerrallaan ja onneks mulla on taitoa päästää läpi korvien joku .. inhottaa kyllä se potilaittenkin kohtelu noilla vanhoilla kääkillä. Tänäänkin minulle tiuskahti ohi mennessään yks että "ei meillä ole aikaa potilaan kanssa jutusteluun" .. ja todellakin vaan pyysin potilasta toistamaan koska hänellä oli asiaa.
Tämmöistä täällä :/ jos tää meno jatkuu niin en tiedä kuinka kauan aikaa jaksan olla tuolla. Paljon kestän ja en välitä, mut raja on se mullakin jossain.
asiakas halusi kysyä jotain ja muut hoitajat paineli ulos huoneesta..piittaamatta..en voinut mennä pois,vastaamatta asiakkaan kysymykseen..siitä sain kuulla jään aina huoneeseen ja teen turhia??
miltä teistä tuntus jos teille ei vastattas??mullehan ei vastata aina työssäni tiedän tunteen.
"ei meillä ole aikaa potilaan kanssa jutusteluun"
Monenmoista kommenttia mäkin olen kuullut kun aloitin uudessa työpaikassa vanhustenhuollossa tässä hiljattain. Mutta... mulla on aikaa myös jutusteluun työni puitteissa. Mulla on aikaa pyytää vanhusta toistamaan jos en kuullut mitä hänellä on asiaa. Hoidan osuuteni töistä, mutta työni yhteydessä mulla on aikaa myös jutustella. Jos vastuullani on neljätoista potilassta työparin kanssa, hoidan ne kaikki, mutta jutusteluun työn yhteydessä silti on aikaa, eikä vaan vanhusten käskyttämiseen syömään tai wc:hen.
Siis pidä vaan tyylis, mutta varmaan tiedätkin sen että et voi jumittua yhteen vanhukseen kun kolmetoista muutakin haluaa aikaasi. Mutta se tyyli, millä vanhoja ihmisiä ja myös työkavereitasi kohtelet, on sinun omaasi ja pidä siitä kiinni.
Olen minäkin kuullut selityksiä siiitä, miksi ei kannata jäädä "kun sillä on aina sitä asiaa", ei me nyt ehditä. Pahinta mitä on myös on että vanhusten oireita vähätellään, sanotaan että vanha ihminen tahallaan tai ilkeyttään heittäytyy tai teeskentelee jotain. Ei aina ymmärretä sitä, että esim keuhkopöhö tai hapenpuute saattaa aiheuttaa monenlaiata oiretta etenkin iäkkäällä.Tai kipu.
Mutta tee hoitajana niinkuiin oikeaksi katsot. Kyllä mullekin alkuun nakeltiin, mutta nykyisin kun oon huomattu, ettei siitä ole mitään apua, antavat olla rauhassa. Muutos lähtee vasta kun joku uskaltaa murtaa pinttyneitä tapoja.
osastolla jossa mä olen sijaisena on joitain todella kauan siellä olleita hoitajia, ja ne on, anteeksi vaan, kaikista pahimpia sekä työtovereille että potilaille.
Hirveätä kuunnella ja katsella, mutta omaa nahkaa pelastaakseen on ollut pakko opetella väistämään. Mä väistän, kun nämä "meillä on aina tehty näin" hoitajat puhuvat liian kovaäänisesti potilaalle, vähättelevät potilaitten tunteita ja tarpeita. En enää mene väliin, vaan käännän siinä kohtaa selkäni, mutta yritän pitää huolen, että itse kohtelen potilaita niinkuin itse haluaisin tulla kohdelluksi. Joskus se on vaikeaa, mutta silloin yritän vähentää empatiaa, ja olla vain asiallinen. Toki nämä "meillä ei ole ikinä tehty noin"hoitajat saa joskus karvat pystyyn pelkästeen sillä, että heidän kanssaan on tehtävä töitä. Kun oikein kiristää, pitää käyttää mielessä, että onneksi ei tarvi sen paremmin ystävystyä, ja sijaisena joudun tai pääsen jonnekin muualle. En tiedä, jos noitten "ainakin tämän 30vuotta mitä mä olen talossa ollut"hoitajien kanssa pitäisi ihan vakituiseen olla.