Olen ollut mieheni kanssa 21vuotta yhdessä ja meillä on yksi yhteinen lapsi.Talo rakennettiin 18vuotta sitten yhdessä..olin joka mahdollisen vapaa-ajan rakentamassa taloa mutta kaikki on miehen nimissä.Naimisiin mentiin kymmenen vuotta sitten ja tehtiin testamentti että molemmat omistavat sen minkä omistivat ennen avioliittoa.Mieheni on yrittäjä ja tekee pitkää päivää joten olen palvellut häntä ettei hänen ole kotona tarvinnut tehdä mitään...ruoka on aina valmiina..pyykit pesty ja aina aamulla kun hän lähtee töihin kello kuusi niin herään ja laitan aamiaisen..Olen aina ollut töissä ja maksanut asumiskustannisuksista esim. sähkö.vesi.puh.laskut autoverot ja kotivakuutukset ja tietenkin ruokaostokset.Nyt haemme eroa ja hän sanoo ettei mulla ole mitään saatavaa mistään koska hän omistaa KAIKEN.
ja tietenkin ruokalasku.
ja tietenkin ruokalasku.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei sinulla huolta. Miehesi joutuu maksamaan tasinkoa sinulle puolet netto-omaisuudestaan.
Meillä on avioehto että silloin kun mennään naimisiin niin molemmat omistavat sen minkä omistaa mutta minä olen ollut rakentamassa taloa ja paljon ja maksanut talon käyttökuluja ja maksanut omalla palkallani yhteiseen pesään sen minkä olen voinut.
Olenko siis ollut ilmainen palvelija miehelleni.
et saa mitään miehesi omistamasta omaisuudesta. Voit saada kuitenkin riitauttamalla asian, osuutesi talosta, mikäli sinulla on kuitteja omalla nimelläsi, joissa maksat talon kustannuksia. Onko talo rakennettu miehesi varoilla vai lainalla? Kenen nimissä laina on? Mikäli olet ollut kotona mahdollistaen miehesi yrittäjyyden ilman lapsenhoito murheita, eikä sinulla ole ollut tuloja, kaikki on varmaan maksettu miehesi pussista. Epäreilua, kun uhrasit elämäsi. (joka kuitenkin oli varmaan mukava, omissa aikatauluissasi lasten ehdoilla) Lapsille voit kuitenkin saada elatusmaksua, jota voit vaatia niin paljon kuin miehesi tienesti ja omaisuus antavat myöden. PALJON enemmän siis, kuin peruselari. 300-400 euroa per muksu jopa, tiedän erään yrittäjän, joka maksaa muksuistaan 367/kpl/kk ja muija vaatii vähän väliä lisää. Ei oikeudessa vaan valittamalla lastensuojeluun ettei mies rakasta lapsiaan vaan pyhittäytyy uudelle eukolle, ja pröystäilevätkin vielä niin että ostivat uuden veneen, se on pois häneltä ja lapsilta. Huom. tähän asti 4 vuotta lapset ovat olleet n.2 vkoa/kk isällä, joka myös maksaa harrastukset, tietokoneet, lasketteluasut jne ilman eri pyyntöä. Nyt eukko ei anna lapsia isälle tällä rakkaudettomuusverukkeella, vaan laittaa lapset hoitoon äidilleen käydäkseen vaatimassa rahaa viranomaisen kautta. Iskän uusi nainen kun on melko vakavarainen. Lapset pyöräilevät iskän talon ohi, mutta vaikka heille huutaisi moikkaa, eivät uskalla pysähtyä vaan huutavat että äiti on kieltänyt pysähtymästä ja tulemasta tänne. Jeesus, olen itse 3 lapsen isä ja asun naapurissa. Seurannut tilannetta toista vuotta. Uskomatonta, että voidaan lapsia kohdella noin!
vielä sitä, että olette olleet 21 vuotta yhdessä ja teillä on 1 yhteinen lapsi. Luultavasti olette olleet yli 16 -vuotiaita (tuohon aikaan 21 vuotta sitten) ja näin ollen saaneet sen lapsen max. 17 -vuotiaina. Olet siis ollut kotona pyykkäämässä orjana 21 vuotta ja nyt olet max. 17 21 vuotias eli 38?) Eikös tuo lapsi ole ollut näillä laskukaavoilla minimissään 20 vuotias, eli täysi-ikäinen ja sinä vielä nuori hakeutumaan töihin pyykkäämisen sijasta tai opiskelemaan?? Milläs perusteella kodin hoito on sinulle ollut pakollista ainakaan sen jälkeen kun lapsi täytti 18, sitä tekevät pakosta tai ilman, huvikseen tai kyllästymisen vuoksi kymmenet miljoonat naiset JA miehet ympäri maailman, kävivät töissä tai ei! Oma vaimoni on jopa sairaalloisen siivoushullu, pitää kodin kunnossa, sekä pihan ja pennut, vaikka on itse yrittäjä ja tekee pitkää päivää. Mielelläni autan, mutta pakko myöntää että se rajoittuu laiskuuden nimissä tiskikoneen täyttöön ja pesukoneen täyttöön arkisin. Todellakin viikonloppuna vien matot ulos jos käskyn saan. Muina aikoina harrastan runsaasti, samoin vaimo, vaikka tulee kotiin iltaisin klo 18 jälkeen. Ja hänen työpäivänsä alkaa 04-09 riippuen tilanteesta. Lopettakaa typerät patalaiskat ihmiset parkuminen rahasta ja katsokaa peiliin, eiköhä me työssäkäyvät olla jo teidän kotihoidon tukianne maksettu tarpeeksi. Typerintä on väittää etten "saa työtä, vaan olen ollut jo 20 vuotta työttömänä, ja nyt olen liian vanha"! Viime viikolla tuli tv:stä ohjelma, jossa miljonääri salaa pestautui pienipalkkaiseen auttamistyöhön ja haastatteli kaupungin asukkaita jotka kehtasivat väittää tuollaista. Miten helkutissa se sala-miljonääri sitten sai uuden työpaikan ilman koulutusta (paskahomma), jossa työkaverit valittivat, ettei ole edes hakijoita avoimiin toimiin. Että sitä rataa, onhan se hauskaa maata kotosalla, mutta monesti ihmiset hoitavat rankan duuninsa ja mukulansa, hoitaen kotityönsä pikkutarkasti jopa. Mahtaako sinua harmittaa nyt lähinnä se, että miehesi ottaa pikkumersun pois jonka osti kauppakassiksi? Ja ettei ole enää sitä luottokorttia ukkosi laskuun?? Eka kertaa elämässäsi joudut miettimään mitä mikäkin maksaa...olivatko ne sinun maksamat laskusi hoidettu siitä kotihoidon tuesta vai työttömyyspäivärahasta...ja ukkosi maksoi muun koko loppukuun sen jälkeen kun "tuhlasit rahasi" ruokalaskuihin". Suomen olisi syytä miettiä mihin yhteiset rahat laitetaan. En ole kommunisti sen enempää kuin kepulainen, mutta tyhjä rahan vaatiminen ja varsinkin sen maksaminen aina veroissa harmittaa. "Kotiäidit" töihin ja vanhempainvapaa sekä isälle että äidille 2 kk pakolliseksi. MIKÄLI äiti haluaa olla kotona lapsen kanssa, on perheen tehtävä tuloselvitys onko se mahdollista. Max. lapsen vuoden ikään kotihoidon tuki noiden vanhempainvapaiden jälkeen. JA KAIKKI SIITÄ SÄÄSTYVÄ RAHA KUNNILLE, JOTKA PERUSTAVAT UUSIA PÄIVÄHOITOPAIKKOJA.
et osaa laskeakkaan?Mistä ihmeestä repäisit aloittajan iän?Eihän hän kerro sitä missään vaiheessa vaan,21v yhdessä,talo rakennettiin 18v sitten,yksi lapsi jonka ikää ei mainita missään vaiheessa.Ja muutenkin,on sulla otsaa!!!
kiitos että joku ymmärtää asian...En ole elänyt mieheni palkalla..enkä ole ollut mikään kotirouva ja lapsia meillä on neljä 18-27 vuotiaita..minun,sinun ja vielä yhteinen..mutta kaikki erittäin rakkaita ja lapsenlapsia 3 poikaa joiden mummo en oikeasti ole mutta kun he ovat meillä niin mummo on erittäin kysytty henkilö
on sinulla otsaa väittää tuollaisia asioita josta et tiedä mitään...olet tosi nipottaja tai muuten vaan vihaat naisia.
viestiisi heitettyjä kiukkuisia kommentteja ja nyt täällä edellistä kirjoittaja alleviivaa nainen. Melko samalla kaavalla voin minäkin laskea, kun ap jo kertoikin lasten iät, eli 27 se luultavin minimilapsensaanti-ikä itsellään 18 (ei kertonut omaa ikäänsä tietenkään, mutta puhutaan minimeistä) eli rouva olisi min. 45 vuotias. Minimissään siis. Ja tuohon ikään lähes kaikki ihmiset ovat maksaneen jossain vaiheessa omia asuin- ja elinkustannuksiaan, eli ruokalaskujen lisäksi vastiketta tai vuokraa, sähkö-, vesi-, öljylaskuja jne. Edellinen kirjoittajahan sanoi, että mikäli rouva voi osoittaa maksaneensa asumisen kustannuksia (em.lista) joko siitä kotihoidon tuestaan tai vaikkapa palkastaan oli se sitten pieni tai iso, kyllä perheen yhteistä asuntoa ositetaan noilla perusteilla avioehdosta huolimatta. Mikäli rouva on jotain kuitenkin tienannut ja silti yrittäjä-mies on yksin maksanut asuntolainaa ja muita kalliita laskuja asuntoon liittyen, eikö ole oikeus ja kohtuus että joku sähkölasku tai vastike on lipsahtanut emännänkin tililtä. Ei kai perheen elatus sitä tarkoita, että rouva ostaa ruoan ja toinen paiskii töitä hulluna että saa kalliin asunnon maksettua, rouvan imuroinnilla asuessa ilmaiseksi? On ne etelänmatkat, kauppakassiautot jne. varmaan peräisin sieltä isännän pussista myös, voi haistella kirjoituksesta. Ja kun ilmoitetut lasten iät ovat tosiaan reilusti täysi-ikäisiä, miksi rouva ei ole sitten keskittynyt oman omaisuuden hankkimiseen kun lapset ovat pesästä pyrähtäneet, vaan jäänyt pyyhkimään pölyjä miehen omaisuudesta. Ei se ihan noin mene, vaikka miten vanhanaikainen kasvatus olisi. Itselläni on omakotitalo, ja kun avomieheni muutti siihen, maksoi silloin tällöin puolet sähkö- ja öljylaskusta, sekä ruuasta, ei se tee hänestä itse vuosia maksamani talon omistajaa vaikka menisimme naimisiin. Minulle olisi sopinut puolikkaan talon myyminen hänelle, mutta hän ei katsonut tarpeelliseksi. Samoin hän ei halua ostaa uutta yhteistä molempien nimiin ja molempien velaksi.Mikäli hän olisi halunnut osallistua lainan lyhennykseen, asia voisi olla toisin. Hän on vain asunut edullisesti talossani, kantaen normaalin kotityökortensa kekoon useamman vuoden. Eipä hänen varansa ole silti kuluneet vuokrankaan maksuun, eivätkä oman asunnon lainan lyhennykset ole häntä rasittaneet. Oikein kivassa, uudehkossa omakotitalossa hän on saanut asua makseskelemalla hiukan sähköä ja ruokaa. Ottakaahan nyt järki käteen hyvät ihmiset, olitte naisia tai miehiä. Voin vielä lisätä, että omat vanhempani ovat asuneet tilallaan 45 vuotta, äitini ollessa kotona "töissä" kaikki nuo vuodet. Isäni on tehnyt lujasti töitä sekä virassa, että pyörittänyt tilaa ympäri vuorokauden. Mikäli heille tulisi ero, tottahan äidilleni kuuluisi noiden vuosien jälkeen mielestäni iso osa kaikesta, kun siellä on tosiaan yhdessä panostettu fyysisesti. Mutta jokaisen pennin siihen talouteen on isäni hoitanut kaikki vuodet joten ajattelen kyllä niin, ettei missään tapauksessa äidilläni olisi oikeutta em. edes vaatia puolikasta tuosta kaikesta. Pitäisin todella törkeänä. Kun ei ole edes mistään eläintilasta kysymys, vaan lähinnä kotitöiden lisäksi äitini on omaksi ilokseen leikannut nurmikkoa ja rakentanut kasvimaata jne. Ei mitään mistä tulisi tuloa, ainoastaan kustannuksia jotka isäni on hoitanut. On täysin yliarvostettua pitää kotitöitä "puolikkaan maksamisena". Täysin normaalia on, että kotitöitä tekee enemmän se joka ehtii, kaikki osallistuvat. Ja jos ei huvita aina tehdä, kun siippa on töissä pitkää päivää niin herran jesta, antakaa olla ylimääräiset tekemättä. Se ei kuitenkaan ole peruste jeesustella, että "annoin kaikkeni":kyllä se toinen varmasti antaa vielä enemmän kun uhraa elämänsä rahan hankkimiseen kotihengettärelle. Perustellakseni mielipiteeni, kuka tahansa voi ostaa komen talon, johon muutan lapsineni asumaan. Lupaan maksaa ruuan jonka itse laitan, koko porukalle sekä siivota talon. Puolet sähköstä ja lämmityskuluista maksan myös. Sitoudun lapsinen siivoamaan talon ja pihan, sekä huolehtimaan pyykinpesusta. Ainoa ehtoni on, että tehdään 20-vuotinen sopimus, jonka päättyessä talosta on puolet minun omaisuuttani. Sen lahjoitan sitten kuopukselleni, joka on tuolloin 36 -vuotias. Hän pääsee elämän alkuun mukavasti sitten. Samoin vähintään toinen "talon autoista jää hänen käyttöönsä". Siihen mennessä olen myös kätevästi maksanut sen oman taloni, joten itselläni on paikka minne mennä =)
alkuperäiseen tekstiin, eikö ole ihan kohtuullista, että olet mm. autoveron maksanut kun olet ajanut kaikesta päätellen toisen ostamalla ja työllään maksamalla autolla?? Reilun satasen maksulappu on kuules aika pieni sen rinnalla mitä autot maksavat vaikka käytettyinä! Tuskinpa sinulla on kauheasti mennyt "omaa rahaa" myöskään korjaus- ja huoltokuluihin vuosien varrella? Puhelintakin olet varmasti jonkin verran käyttänyt, joten osallisumasi puhelinlaskut eivät varmaankaan ole kenenkään toisen? JA jos olet lapsiesi puhelinlaskuja maksanut, eikö sekin ole ihan kohtuullista, koska olet toinen vanhemmista? Sinun lapsesi kyllä ovat jo sen ikäisiä, että kaiken järjen mukaan heistä ei ole vuosiin ollut ainakaan SINULLE kustannuksia.
Vaikka olisi avioehto niin oikeus voi määräta maksamaan tasinkoa tai elatusapua,jos tilanne on kohtuuton.
Edellisellä vastaajalla taisi olla hieman katkeruutta tms...
Jos teillä ei ole avioehtoa, jolla suljetaan toisen omaisuuden jakaminen erotilanteessa, ei jako mene vain miehesi eduksi.
Testamentillä ei voida sulkea ositusta erotilanteessa.
Ota yhteytä ihan oikeaan lakimieheen, niin asiat selviävät eikä sinun tarvitse näitä pohtia.
Siinä taas nähdään kannattaako jäädä sluibailemaan kotiin. Kiittämätön palkka siitä seuraa jos puoliso jättää ja on avioehtokin vielä. Mitäs läksit.
Ainakin voit kiittää elämääsi siitä, että olet tähän asti saanut vietettyä mukavaa sellaista. Monet eivät koskaan.