Ei ole rajaa julmuudellasi
ei loppua sinun kiduttamisellasi
yhä uudelleen
osaat valita sanasi niin satuttavasti
aina vain sivallat
sydämeeni uuden haavan
vaikka se on jo arpia täynnä
Ikuisuudenko aiot
minua kiusata
maahan lyödä
Johan minä maassa makaan
johan minun sydämeni on
tuhansina pirstaleina
Tässä minä verta vuodan
elämäni puolesta pelkään
johan minä tuskaani hukun
ja kivusta huudan
johan minun sydämeni pian
lyömästä lakkaa
Ja sinä teet sen yhä uudelleen
ei mitään rajaa julmuudellasi
Antaisit minun jo mennä
päästäisit irti otteestasi
Näethän
sydämeni itkee
sinun tähtesi
ei loppua sinun kiduttamisellasi
yhä uudelleen
osaat valita sanasi niin satuttavasti
aina vain sivallat
sydämeeni uuden haavan
vaikka se on jo arpia täynnä
Ikuisuudenko aiot
minua kiusata
maahan lyödä
Johan minä maassa makaan
johan minun sydämeni on
tuhansina pirstaleina
Tässä minä verta vuodan
elämäni puolesta pelkään
johan minä tuskaani hukun
ja kivusta huudan
johan minun sydämeni pian
lyömästä lakkaa
Ja sinä teet sen yhä uudelleen
ei mitään rajaa julmuudellasi
Antaisit minun jo mennä
päästäisit irti otteestasi
Näethän
sydämeni itkee
sinun tähtesi
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hui kuinka tuskallinen runo. Tunnistin siitä itseni joskus. Lähde.
Jos osaisin, niin lähtisin. Eikä ole enää varsinaisesta lähdöstä kyse, minut on jo jätetty, en vain osaa päästää irti vaan yritän pysyä "ystävänä" :(
hmmm
:(