Onko kellään hyvää sanomista kenestäkään ihmisestä, jotenkin tuntuu kuin ihminen olisi katkera itselle ja haluaa satuttaa toisia siksi.
Miksi?
Onhan meitä moneen junaan ja osa jää asemalle mutta onko pakko moittia tai mollata toisia.
Tässä maassa on jokainen itsensä arvoinen.
Jokainen on oma yksilönsä, kukaan ei ole täydellinen.
On niitä jotka on elämässään onnistunut ja on hyvin asiat ja on niitä jotka on epäonnistunut ja elämä mennee päin peetä.
Miksi, opetamme uudelle sukupolvelle miten kohdella kaveria tai läheisiä ja puolisoa. Mikä meihin on mennyt..
Olen monesti miettinyt mikä on vialla. Miksi teemme näin?
Olen tullut siihen tulokseen, me emme enää huomaa kaiken kiireen keskellä mitä teemme ja miten toimimme. Jokainen haluaa sitä omaisuutta ja maallista mammonaa eli rahan ahneus iskee..
Ymmärrän sen että leipä on pöytään tuotava jotenkin.
Mitä tapahtuisi jos tulisi kunnon lama, rahat loppuvat ja köyhyys iskee. Kuka korjaa kuollutta satoa ja kuka saa ne viimeiset leivän murut.
Kuka auttaa heikompia kuka menee aidan ali ja kuka yrittää yli.
Yritän sanoa, miksi takerrumme pieniin asioihin ja ihmisen ulkonäköön tai johonkin heikkouteen.
Miksi etsimme toisesta ne viat ulkoisesti tai alistamme kumppania henkisesti.
Kun on hyvä mieli ja itsetunto itsellä voi auttaa ja arvostaa toisiakin sellaisena kun ne on:)
Miksi?
Onhan meitä moneen junaan ja osa jää asemalle mutta onko pakko moittia tai mollata toisia.
Tässä maassa on jokainen itsensä arvoinen.
Jokainen on oma yksilönsä, kukaan ei ole täydellinen.
On niitä jotka on elämässään onnistunut ja on hyvin asiat ja on niitä jotka on epäonnistunut ja elämä mennee päin peetä.
Miksi, opetamme uudelle sukupolvelle miten kohdella kaveria tai läheisiä ja puolisoa. Mikä meihin on mennyt..
Olen monesti miettinyt mikä on vialla. Miksi teemme näin?
Olen tullut siihen tulokseen, me emme enää huomaa kaiken kiireen keskellä mitä teemme ja miten toimimme. Jokainen haluaa sitä omaisuutta ja maallista mammonaa eli rahan ahneus iskee..
Ymmärrän sen että leipä on pöytään tuotava jotenkin.
Mitä tapahtuisi jos tulisi kunnon lama, rahat loppuvat ja köyhyys iskee. Kuka korjaa kuollutta satoa ja kuka saa ne viimeiset leivän murut.
Kuka auttaa heikompia kuka menee aidan ali ja kuka yrittää yli.
Yritän sanoa, miksi takerrumme pieniin asioihin ja ihmisen ulkonäköön tai johonkin heikkouteen.
Miksi etsimme toisesta ne viat ulkoisesti tai alistamme kumppania henkisesti.
Kun on hyvä mieli ja itsetunto itsellä voi auttaa ja arvostaa toisiakin sellaisena kun ne on:)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä sulle on tapahtunut?
Joku loukannut pahasti oletus=(
No, niinkin voi sanoa suhteessa..
Jota ei enää ole..
Mutta ajatukseni tuli lukiessa näitä sivuja..
Jokainen kertoo ne negatiiviset asiat ja kertovat juttuja muista ..
Mihin on se hyvä sydän ihmisiltä hävinnyt ja avun anto toisen huomioiminen ja kunnioittaminen.
tuntemattomia kirjoittajia (ainakaan osa ei tunne toistaan?), kuinka voisimmekaan sivistyneesti keskustella keskenämme, mutta ei taida onnistua.
Ymmärrrettävää enempi tuttujen porinointi keskenään. Silloin toisilla ei ole mielenkiintoa liittyä sekavaan jutusteluun, josta ei muuten saa selvää, ellei ole yhteydessä sähköpostien välityksellä. Niissä monetkin asiat selvitellään ja vatvotaan.
Mielestäni epäonnistunut ihminen jossain asiassa alkaa kehittämään itsessään sisäistä "säkkiä", jota ei saakkaan vietyä kaatopaikalle, vaan tuo sen palstalle ruodittavaksi ala-arvoisin keinoin. Monissakaan ei ole huumorista häivääkään.
Tulisi muistaa meidän jokaisen olevan Luojan luoma. Ulkoiset ja sisäiset vahvuudet tekevät ihmisestä tasapainoisen ja puoleensavetävän. Tulisi hyväksyä toisen puutteet, pyrittävä vahvistamaan ihmistä, joka ei ole sinut itsensä kanssa.
Lämmintä Pääsiäisaikaa Sinulle ja kiitos kirjoituksestasi.
Hienoa , sisko, tunnistin kirjoituksesi.
Näin se vaan menee, parempi olla kova kun alistua, Ja ikinä et naisvaltaisesta ympäristöstä
saa ns, samaa henkeä. Kirjoitteleehan tää jokunen
mieskin, joko liian fiksusti tai sit lälläti lällää, joten kanat nokkii toisiaan.
Sä olet oikeassa, kun on saanut muksut jaloista, on ihanaa olla MINÄ.
Niin , mitähän tapahtuis, mut kuten tiedät minoon
kauppanaisia, ei me nälkään kuolisi.
Omaisuutta sen verran et ei koirat kintuille pissi, ja saa säällisen hautauksen.
Siksi takerrumme pieniin, kun suuria ei ole.
Ulkonäköön meillä ei osu ja uppoa, mut en silti arvostele , "antaa kaikkien kukkien kukkia vaan".
Niin on…
Olemme vieraita toisillemme täällä. Mutta voisiko kukaan kirjoittaa hyvääkin asiaa..
Itse koen tämän maailman niin että jos itsellä menee huonosti, kärsiköön siitä muut mutta en minä..
Itse en kohtele ketään niin. Enkä kosta toiselle pahaa oloani..
Ymmärrän sen jos on vaikeita ja sattuu mutta onko se muitten vika. EI..
Olen elämässäni oppinut läksyn, ei ole yhtä eikä kahta tapaa selvittää asioita itselle ja saada olla oma minä..
Ihmisen kunnioittaminen on unohtunut, olisi hyvä kun huomaisimme ne omatkin virheet ja myöntäisimme ne sekä näkisimme asiat myös positiivisesti.
Tässä maassa on miehiä ja naisia moneen junaan..
Lapset, on niitä jotka kulkee ja tekee meidän aikuisten mallien mukaan, meidän aikuisten kuuluu opettaa niitä hyväksymään ystävät ja läheiset sellaisena kun ne on.
Kukat, kukkii kauniina. Mutta joskus ne rupsahtaa mutta kun on hyvä elämän asenne ne kukat kukkii aina. KAUNIINA!
Minua ei kukaan ole rumaksi vielä haukkunut eikä sanonut..
Onhan tämä maailma vaikka mitä tarjolla ja liikaakin, ne ei vaan ole aina niitä parhaita tarjouksia ..
Joskus olisi hyvä katsoa peiliin ja miettiä mitä voisimme tehdä että saisi hyvän mielen itselle ja muille ja olisi hyvä miettiä mikä on elämässä tärkeitä asioita.. Vai onko niitä?
Mitäpä täällä..mut livessä ne sanomiset, ei niitä kirjoitella :)
Yhteisöllisyys ja niin sanottu talkoo henki on katoavaa. Tuntuu kuin itsekeskeisyys yhteiskunnassa vain kasvaisi. Tätä ei voi yleistää mutta täällä pääkaupunki seudulla tämä tuntuu olevan tosi asia monessa suhteessa.
Niinpä, ihmiset ei huomaa tai halua antaa sitä auttavaa kättä naapurina..
Jokainen, haluaa oman reviirinsä pitää. Siihen ei tule naapuri tai naapurin kolli.
Itse olen maalla kasvanut ja tiedän mitä on yhteiset talkoot ja perunan nostot sekä ym..
Mihin tässä maailmassa oikein tuijotetaan onko se oma napa vai…
Johonkin on kadonnut se hyvä yhteishenki ja työ..
Kyllä kilpaillaan kellä on paremmat pensaat ja kukat tai auto..
Se on sitä kateutta, tai nauretaan jos jollain menee huonommin, apua ei tule..
asutaan aika tiukasti naapurissa kiini, eikä juuri ole sitä omaa tilaa.
jos välit menevät naapurin kanssa huonoksi, niin sitten on todella inhottavaa asua. karkuun ei pääse omalle pihalle, kun on postimerkin kokonen pläntti.
Turvallisempaa on pitää tietty etäisyys naapuriin. sanotaan päivää ja siinä se.
ei tule konflikteja.
Maalla sentään kaikila on joku pihan plantaasi johon naapurin silmä ei yllä ja voi pierasta rauhassa eikä tarvii pelätä että se kaikuu kujalla pitkää. Siellä on pako paikaa ja kissatkin mahtuu juoksentelemaan.
"nauretaan jos jollain menee huonommin".. ehkä nyt ei kuiteskaan, tietysti jos toinen on ylppee ja koreilee tavaroillaan oman aikansa; aiheuttaa kateutta tahallaan, niin ehkä sitten voidaan hymähtää; siitäs sait, heh.
mutta eikös se ole ansaittua?
toista ihmistä kohtaan on kateus. Vaikka kuinka oma elämä olisi kunnossa, mutta jos naapurilla menee paremmin, niin siinähän onkin jo pähkinää puravaksi. Tämän ilmiön saamme huomata myös näillä surullisen kuulisilla ikäryhmäfoorumeilla mm. huoneissa, joinin mahtuu jos minkäkin laista tossun kulttajaa. Nostetaan itsemme toisen yläpuolelle ja arvostelemme toisessa juuri niitä ominaisuuksia ja puutteita, joita huomaamme itsellämmekin olevan. Omalle kontolleen niitä toki ei haluta, ne ovat jotenkin hyväksytympiä kun ovatnaapurin kannettavina.
Mietinkin usein, miksi ihmeessä ihmiset tuovat suhdesotkusa toisten harmiksi (osan iloksi myös) koko kansan nähtäväksi? Siviliissä ne pitäisi hoitaa, mutta luulen ettei kovinkaan monella riitä ihmissuhdetaidot siihen, harmillista... ja suurin osa näissä huoneissa käytävistä riidoista on saanut alkunsa ystävyydestä sekä toisilla myös rakastumisesta chatissa ja tiet kohdanneet myös siviilielämässä.. siinä sitten koko chat-väki voi silmät pyöreinä ihmetellä ja valita puolensa. Onneksi useimmilla ei riitä mielenkiintoa suuttumusta enempää kiinnittää huomiotaan asiaan, mutta jos erehdyt sanomaan sanan puolesta tai vastaan niin oletkin jo seuraava parjauksen kohde ja häirikkö. Elämä on lyhyt ja usein myös kaunis ja merkityksellinen kullekkin tavallaan pieninen yksityiskohtineen, joten jos kaikki arvostaisimme edes murto-osaa lähimmäisiämme siitä mitä tunnemme itseämme kohtaan, niin se oli usealle loppu elämän kantava hyvä teko.