gay tarinoita

Siellä oli muutama ihan mukava tarina. Kirjoista ainoa minkä itse tiedän on Marja-Leena Parkkisen "Tositarinoita homoseksuaalisuuden kohtaamisesta". Ja pidän myös Ralf Königin sarjakuvista.

Lue Pentti Holoppa: Ystävän muotokuva. Pidät varmasti siitä. Koodissahan on otsikolla "tarinat". Jotkut tositarinat ovat hyviä. Mutta jotkut fantasiat ihan paskoja, ihan turbohomoa fantasiaa. Yleensä kaikki inttitarinat. Tosi inttitarinat on feivoritteja, mutta niitä on tosi vähän. Ja tosi ekakertatarinat on hyviä.

http://www.zsanyaseyes.net/fiindex.html

Kannattaa ladata koneelle, poistuvat pian netistä.

James

James. Kun kuulen sen nimen, sisälläni tuntuu oudolta, mutta hyvällä tavalla. James on vaaleahiuksinen, sinisilmäinen ja kaikin puolin hyvännäköinen mies. Tuijotan häntä melkein aina kun näen hänet, koska olen ihastunut häneen. Hän ei voi tuntea samoin, koska hän on hetero. Hän pyörii aina vain tyttöjen kanssa, tai sitten jalkapallo joukkueensa kanssa. Juuri nytkin hän juttelee jonkun vaalean tytön kanssa. Hän ei vain huomaa minua. Tytöistä huomaa niin selvästi jos hän on ihastunut johonkuhun. Tyttö vain pyörittelee hiuksiaan mukamas suloisesti, ja James näyttää vähän vaisulta. Tytöistä tietää kun he ovat ihastuneita johonkuhun. Noista pojista ei nyt mitään selvää saa. Minä vain tunnen olevani niin yksinäinen, koska tässä kaupungissa ei tunnu löytyvän miestä itselleni. Se on vaikeata olla avoimesti homo, jota kaikki kiusaavat, ja vain sen takia koska olen oma itseni. Tässä kaupungissa on väärin iskeä silmänsä toiseen mieheen, varsinkin minun. Ja jos kuljen toisen pojan kanssa jossakin, hänetkin leimataan homoksi. Kukaan ei vain ymmärrä minua. Ajatukseni ovat ihan sekaisin, ja tajuan vasta nyt että tuijotan vieläkin Jamesia hölmön näköisenä seisoen tien varrella. Säpsähdän, räpsäytän vihreitä silmäni taas toimintaan ja jatkan matkaani. Sivelsin ruskeita hiuksiani sormien läpi ja katsahdan vielä viimeisen kerran Jamesiin, ja sitten lähden kävelemään pois tästä lumisesta paratiisista.
Kylmähkö lumisade ja tuuli heiluttavat kaulahuiviani edestakaisin. Kiristän sitä hennosti lujemmalle, ja katson kuinka vihreät farkkuni muuttuvat täplikkään märäksi lumen ansiosta. Kenkäni uppoavat lumeen, ja tunnen kuinka sukkani kastuvat kenkien sisällä. Kävelen kohti puistoa, jonne aina menen miettimään elämääni. Istahdan puiston penkille, suljen silmäni ja ajattelen. Tunnen kuinka lumihiutaleet lentelevät onnellisesti yhdessä kasvoilleni. Kaunis valkoinen, viaton lumi lentelee onnellisena kaikkialle maahan, ja peittää sen valkoiseen lumeen. Yllä olevasta puusta tippuu iso lumikasa naamalleni, ja kuulen naurua vierestäni. Putsaan lumet pois naamaltani, avaan silmäni ja näen hänet. Siinähän on, kauniina kuin taivaan enkeli, James. Se tunne valtasi taas minut, tunne kun rakastaa jotakin paljon, mutta toinen ei tunne samoin. ”Moi Sam, mitäs sinä täällä mietiskelet?” James kysyi. ”En mitään erikoista”, sain sanottua hämmästyksessäni. Katsottuani Jamesia läheltä, näen kunnolla hänen kauniit silmänsä, ja hentoiset pisamansa. Uppoudun taas tuijottamaan Jamesia, ja nyt hän ainakin huomaisi sen. ”Hei, herätys mitä sä nyt tuijotelet”, James naurahti. ”Sam, sä näytät aina kauheen yksinäiseltä, mikset koskaa tule juttelemaan kanssani tai mitään”, James sanoi hämmästyneesti. ”Aijaa, minun pitäisi jutella sinulle. Etkö muka pelkää tulla homoksi leimatuksi?” kysyin tyynen rauhallisena. Jamesin silmät muuttuivat surullisen siniseksi ja hän lähestyi minua hivuttautuen penkillä eteenpäin. Aloin tuntemaan jotain muuta, jotain erikoista tunnetta, rakkautta. Suru levisi samalla minuun, kun näin Jamesin surullisena. ”Mikä nyt tuli” kysyin. ”Se vaan, että tiedän miltä sinusta tuntuu, tiedän miltä tuntuu olla yksinäinen, vailla seuraa. Tiedän sen, koska…” Jamesin sanat alkoivat epäröityä ja kosketin häntä käteen, siihen kauniin vaaleaan käteen, jotka olivat kylmän lämpimät. ”Kerro vain”, sanoin. ”Tiedän miltä sinusta tuntuu, koska olen homo. Noin, nyt se on sanottu!” James huudahti ja otti kätensä pois käden altani. Se tunne, tunne valtasi minut. Säälin tunne, suru ja ilo. Se oli niin ihmeellistä, niin outoa ja ihanaa. Samaan tapaan kun lumi sataa iloista ja surullista. ”James, kuinka sinä…” Lauseeni keskeytyi kun James hivuttautui lähemmäksi minua, otti poskistani kiinni ja suuteli minua.

Semmoinen kun tarinat.wordpress.com ja siellä on linkeissä ainakin kolme sivustoa lisää. eetunjutut.wordpress.com