Kuiskasit korvaani.
Tule.
Vien sinut mukanani.
Onnenmaahan vaimonani.
Otan sinut omakseni.
Tuudittaen hellästi.
Kunnes olemme yhtä.
Saman täydenkuun aikaan.
Elin ja odotin.
Kuiskaustasi kuuntelin.
Veit tähtiin.
Kysyin ennenkuin lähdit.
Rakastatko.
Kultasi olenko.
Vastausta en kuullut.
Valveilla olin.
Näinkö siis unta vain.
Tule.
Vien sinut mukanani.
Onnenmaahan vaimonani.
Otan sinut omakseni.
Tuudittaen hellästi.
Kunnes olemme yhtä.
Saman täydenkuun aikaan.
Elin ja odotin.
Kuiskaustasi kuuntelin.
Veit tähtiin.
Kysyin ennenkuin lähdit.
Rakastatko.
Kultasi olenko.
Vastausta en kuullut.
Valveilla olin.
Näinkö siis unta vain.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tais olla vai oletko unetonna tähän aikaan?
onnenmaasta, kuiskauksia ja tuuditusta.
Huomenia Margitta.
Voi kuinka koskettava!
Kaunis teksti, sulavasti virtasi eteenpäin
Sydänalasta kosketti oikein....
Kiitos Gitta tästä ja aurinkoa pvääsi ! :)
...runonkirjoittajalle tapahtuu usein tälläisia illuusioita...
Tunneäly on niin voimakasta, että joutuu usein miettimään, totuutta vai unta.
Kumpa aina tietäisi, onko hereillä vai näkeekö unta.
Toivottavasti unesi muuttuu todeksi...sillä luulen että näit vain unta.
Mutta jos se olikin vain valveunta, tietoisuuden unelmaa?
Mitä se sitten lieneekin...kaikkea kaunista sinulle ja upeita unelmia, upeeta todellisuuttakin!
on aito ja kaunis rakkausruno jonka jälleen sain sun kirjoittamana lukea.
Suurta tunnetta on rakkaus jonka näkyy
runossasi taas.
Sydämellinen kiitos kauniista runostasi!