Hei, olemme ajatelleet ariksen hankintaa. Aikaisemmin kokemusta isovillakoirasta ja kääpiövillakoirasta. Kyselisin teiltä, joilla kokemusta kyseisestä rodusta:
1.Onko rodulle taipumusta "pistää kämppä sekaisin"? Eli purevatko huonekaluja jne.?
2.Ovatko miellyttmäishaluisia vaiko jääräpäitä?
3.Ovatko helposti oppivia? Esim. mikä on sallittua ja mikä ei toko?
4.Onko kestävähermoinen? Entä tapuvainen eroahdistukseen?
5.Rodun plussat ja miinukset?
Odotan asiallisia vastauksia niiltä, joilla oikeasti kokemusta tästä rodusta! =)
1.Onko rodulle taipumusta "pistää kämppä sekaisin"? Eli purevatko huonekaluja jne.?
2.Ovatko miellyttmäishaluisia vaiko jääräpäitä?
3.Ovatko helposti oppivia? Esim. mikä on sallittua ja mikä ei toko?
4.Onko kestävähermoinen? Entä tapuvainen eroahdistukseen?
5.Rodun plussat ja miinukset?
Odotan asiallisia vastauksia niiltä, joilla oikeasti kokemusta tästä rodusta! =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
josus aikoinaan serkullani oli airis ja tosi mukava oli,tietysti terriereillähän on sitä luonnetta vaikka naapurin koiralle antaa,niiden kanssa pitää vaan jaksaa peuhata niin ne huonekalut saavat olla rauhassa,uskollinen koirarotu vieläpä ja suojeleva,tykkää lapsista jne,loistava seurakoira jossa varmasti energiaa riittää.Tämä oli sitten vain minun kokemus airiksesta,suosittelen.
Meillä on ollut ensimmäinen airis jo 70-luvulla ja samaa merkkiä on edelleen.
Yksilöissä on taatusti eroja, suojelevia ja tottelevaisia airiksiakin on. Meidän koiramme eivät ole koskaan suojelleet ketään muuta kuin itseään eikä niillä ole ollut pienintäkään halua miellyttää. Ovat oman tiensä kulkijoita. Totelleet ne eivät ole koskaan yhtään mitään mikä tietenkin johtuu koulutuksen puutteesta. Sohvakalustojakin on nykyinen airis tuhonnut useita kappaleita, tosin ei pelkästä asianharrastuksesta; kimpaantui nähdessään ikkunan läpi toisia koiria ja (hyvin vahvat) leuat kävivät kiinni lähimpään huonekaluun. terrierin kuuma veri kuohahtaa helposti!
Airiksella on oikeasti huumorintajua ja se paitsi huvittaa myös koettelee kärsivällisyyttä.
Eroahdistusta airiksemme eivät ole koskaan tunteneet ja hermot ovat rautaa - paitsi uudenvuoden yönä tai ukkosella.
Airis on jääräpää. Se oppii kyllä helposti mikä on luvallista ja mikä ei, mutta kokeilee kuitenkin aina, voisiko tällä kerralla - ja monilla kerroilla sen jälkeen- sääntöjä muuttaa. Airis nauttii asioiden opettelusta, koulutuksesta jne. Nykyinen airiksemme sai ensin potkut yhdestä koirakoulusta ja sen jälkeen siirron edistyneempien ryhmään toisessa koulussa!
Airis on janus-kasvoinen: omapäinen ja kiivasluontoinen, lempeä ja arvokas. Rakastettava ja persoonallinen, mutta ei välttämättä helppo koira. Airis on itsenäinen ja kulkee omia polkujaan (myös kirjaimellisesti!). Omaa laumaansa se rakastaa ja osoittaa rakkautensa hyvin avoimesti.
Suosittelen kyllä lämpimästi, hurmaavampaa ja rakastettavampaa olentoa kuin airedale on vaikea löytää!
Mulla on melkein 4-vuotias narttu.
Tämä yksilö on erittäin helppo ja rauhallinen, kuinka paljon tulee perimästä ja kuinka paljon opetetusta???
1. Paikkoja on pantu uusiksi tasan kerran mainittavasti kun hää oli samaan aikaan juoksussa toisen narttuni kanssa. Pistivät yhteistuumin sohvan selkänojatyynyn vaihtoon.
2. fifty-sixty. Äärettömän miellyttämisenhaluinen verrattuna toiseen -alkukantaiseen koiraani. Jääräpäisyyttä löytyy tarvittaessa, lähinnä hormoonimyrskyssä. Ansaitsee vapautensa eli mahdollisuuden lenkkeillä irti, sen verran hyväpäinen koira.
3. helppo opettaa, ehdollistuu nopeasti syy-seuraus suhteeseen. Namilla helppo ehdollistaa. Saattaa fuskata jossakin kun yliyrittää suorittamista. Omani on metsäreenattu ToKoon ja varmasti pienellä hiomisella saisi BHn läpi.
3. Hermot ovat keskinkertaiset. Riippuu tilanteesta miten hermonsa säilyttää. Eroahdistusta sen verran että syyllistävästi katsoo kun lähden ovesta. Kotiin tullessani kömpii unenpöppörössä sängystä eli tuskin kauaa perään miettii. Naapurit ovat kehuneet hiljaiseksi, vaikka rapussa asuu koiria jotka haukkuvat äänille -> ei siis yhdy huutoon.
5. Miinuksia: trimmattava rotu, märkänä haisee koiralle, jalkakarvat keräävät roskaa/lunta. Iso. Väärissä käsissä saa helposti remmirähjiä ja helposti kiihtyviä tyhjäpäitä.
Kaikki muu onkin sitten plussaa...
Minulla on tällä hetkellä reilun 9 kuukauden ikäinen airispoika kotona kasvamassa. Aivan ihana tapaus! Ennestään minulla on 4 vuotias vehnäuros. Airikseni on aivan tajuttoman ihana, vaikka onkin tehnyt hieman tuhoja mutta omapa on ollut mokani kun ei ole jättänyt tarpeeksi tekemistä kun olen lähtenyt töihin. Toko kentillä häntä on kehuttu hirmuisesti ja pyydetty jopa jo kilpailevien ryhmään. Omaa tahtoa kyllä löytyy. Hierveän seurallinen... lähes koko ajan pitäisi olla jotain touhuamassa. Osaa rauhoittua paikassa kuin paikassa elikkä hermoja löytyy. Tietää kyllä mitä saa tehdä ja mitä ei mutta kokeilee välillä rajojaan. Tiukkana siis vain. Ne rajat on pidettävä mitkä on aluksi vedetty niin koira tietää paikkansa. :)
Airikseni sisarukset ovat ehkä hieman vielä aktiivisempia ja omapäisempi kuin omani. Mutta täytyyhän koirissa eroja olla. Ei se oma muuten olisi paras. :)
Mutta kaikesta huolimatta suosittelen airista jokaiselle joka pitää koiransa kanssa touhuamisesta. :)