Kyllä mummot on ihquja :O)

Täällä satoi eilen illalla yks kaks puoli metriä lunta ja nyt on taas ilma valkoisenaan. Kyllä minä kärsinkin eilisen päivän kun ensin paistoi aurinko täysin pilvettömältä taivaalta, ja mulla oli flunssan viimeinen kunnon loppukiri enkä jaksanut tehdä yhtään mitään... ei edes kahvi pysynyt sisällä. Ja ilman kahviahan ei voi mitään jaksaakaan. :)

Mummut on kyllä monesti niin eläinrakkaita, muistan etenkin yhden kumaraisen vanhuksen sieltä entisestä asuinpaikasta joka lähti yhtäkkiä jyrkässä mäessä pois hiekotetulta jalkakäytävältä ja lähti ylittämään katua minua ja koiraa kohti, katu oli peilijäässä ja oli se niin vaarallisen näköistä luisumista että sydän meinasi pysähtyä ainakin multa. Hengästyneenä hän sitten yli päästyään sai hymyssä suin puhistua että oli "ihan pakko päästä tervehtimään noin nättiä koiraa". :D Myöhemmin sama mummo tuli pari kertaa vastaan jonkin ystävättärensä kanssa, ja silloin minä menin itse koiran kanssa toiselle puolelle heitä tervehtimään saman tien kun näin että tämä pysähtyi ja alkoi osoitella meitä... Jalka kun ei vippassut kummallakaan enää kovin nopeasti, ja ainakin tältä ensimmäiseltä unohtui täysin autojen tms. varominen kun näki koiran...

toissapäivänä kävin tuossa centrumissa ja siinä oli mummu ja vaari istumassa penkillä. menin siihen sitten pikku Chihujeni kanssa ja ajattelin laittaa ne siihen kiinni että saan kioskilta ostettua tupakka-askin. (ei pois näköetäisyydeltä).
no, he alkoivat sitten juttelemaan koirien kanssa ja "mummo" sanoi että kyllä minä pidän koiria. annoin sitten hihnat ja kahdessa minuutissa olin takaisin.
kysyivät sitten että eikös nämä ole niitä kalliita koiria? juu, onhan ne vastasin.

"juu, kyllä näistä koirista näkyy ihan päällepäinkin että ovat kalliiita, varsinkin tuo toinen". mua vaan vieläkin niin hymyilyttää moinen kommentti ;-))))

vanhusten parissa ja olen ottanut collieni mukaan usein töihin.
Tykkäävät rapsutella koiraa ja jutella pitkiä pätkiä. Kertovat usein lapsuudestaan ja "nuoremmat" mummot kertoilevat, kuinka heidän piti aina nähdä Lassie-leffat sun muuta tähän koirasankariin liittyen ja rapsuttelevat tyytyväisinä minun "lassietani" =)

On töissäni käynyt myös näitä vaarallisina pidettyjen rotujen edustajia ihan terapia-, hali- ja kaverikoiran hommissa (viime viikolla kävi rottweiler) ja aina yhtä innostuneesti mummot ja papat ovat ottaneet koirat vastaan =)

täälläkin jo =)
Kiva että "mummut"sentään tykkää koirista eikä ole niin tarkkoja muista kuin omista ajatuksistaan,siis etteivät juokse karkuun koiran nähdessään kun aina saa lukea koirien vaaroista..
Meillä ei täällä tule vastaan kuin yksi mummo...ja hänellä on niin kiukkuinen seropi,muistuttaa labradorin ja pystykorvan sekoitusta,että mummo kääntyy heti kun näkee jonkun koirineen tulevan vastaan.Pitkiä lenkkejä hän kyllä joutuu koiransa kanssa kiertämään kun aina väistelee =)En tiedä mikä mättää...koirahan on n keski-ikäinen...narttu.Kamala murina kuuluu jo sadan metrin päästä.