Naurattaa vaan, kun tuolla lomilla käydessä sanakirjan kanssa yrittää saada alkuperäiskieltä aikaseksi. Ja saakin jonkunlaisen kysymyksen aikaan - kuten quanto questa? mitä maksaa? - niin vastauksesta ei ole harmainta aavistusta. :D
Ei sanakirjoista ja työppärin kursseista ole edes turistille hyötyä. Luullun arvaamista se on. Mutta hauskaa!
Ei sanakirjoista ja työppärin kursseista ole edes turistille hyötyä. Luullun arvaamista se on. Mutta hauskaa!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Harva meistä on sellainen luonnonlahjakkuus, että vieras kieli täysin ilman apukeinoja soljuu lainkaan. Jos sinäkin koettaisit harjoitella ilman
sanakirjaa ja kursseja, olisit vielä huonommassa jamassa eli osaamiset olisivat tasossa 0. Jos olet paikan pääällä (eli ulkomailla) juuri nyt,sehän on paras keino oppia kieltä, pakkotilanne, mutta ei silloinkaan ihmeitä tapahdu eli että hetkohta osaat kieltä kuten alkuperäinen. Kärsvälisyyttä ja lisää harjoitusta vaan.
Eihän ne vastaa niinkuin oppikirjassa sanotaan.Sieltä tulee mitä vaan pölöpölyä.Elekieli on hyvä tapa.hieroo etusormea ja peukaloa ja on kysyvän näkönen ja voi näyttää että mikä raha käy.kyllä myyjä ottaa.jos meinaa ottaa liikaa on uusi neuvottelun paikka.
Ihan vain työkkärin kursseilla minä olen espanjaa opiskellut ja siitä on todella paljon ollut hyötyä. Tietenkin siitä tulee lisäpontta, että matkustelee espanjaa puhuvissa maissa ja sitkeästi yrittää käyttää kieltä. Jos sanat loppuu, niin käsiliikkeet avuksi ja hyvin menee. Sitä paitsi ihmiset osoittavat erityistä ystävällisyyttä heidän kieltään huonosti mongertavalle, sen olen huomannut. Kukaan ei ole ruvennut hillittömästi nauramaan, vaikka virheitä tulee varmaan joka lauseessa. Ja jos nauraisivatkin, siihen ei kuole. :)
ja jos vaimo lähtee mukaan osataan 8 kieltä
yhteensä!Kyllä niillä jo monessa maassa pärjäilee!
pärjääkö. Esim. suomella ja ruotsilla ei tee mitään tuolla maailmalla. Ja jos ne 8 kieltä ovat kaikki vaikka esim. 8 niistä Intian 200:sta kielestä.....
englannilla,espanjalla,mandariinilla,japanilla
ja miks ei saksalla ja taillaki.
pärjäsi Suomen kielellä jo 29 vuotta sitten. Osoitti vain sormella hyllylle ja sanoi myyjälle, että näytäpä tyttö tuota vaasia/pulloa tms.
Nyt toista vuotta sitten en muistanut kokeilla. Puhuin maailman yleisintä kieltä, huonoa englantia, ja asiat tuli hoidettua silläkin.
kielen opiskelussa ja ruotsista on ainakin saksaa opiskeltaessa huomattavaa hyötyä. Norjassa pärjää ruotsilla tai oikeastaan skandinaaviskalla erinomaisesti, mutta Tanskassa en itse tohdi sitä käyttää, jos löytyy jokin muu yhteinen kieli, koska useimmiten vastauksen ymmärtäminen on vaikeaa, välillä suorastaan mahdotonta. Kirjoitettua tanskaa ymmärtää ruotsintaidolla varsin kohtuullisesti. Mielestäni kielten opiskeleminen ei koskaan mene hukkaan ja kaikista kielistä saa jotain hyötyä, ellei muuta niin apua uuden kielen oppimiseen.;))
setelitukku (maan valuuttaa) kädessä etusormi ja ostajan eleet kyllä auttavat ymmärtämään melkein maassa kuin maassa.
Mitenkään syvällisempää keskustelua ei ehkä synny mutta onko sillä sitten niin väliäkään.
kielen yhteydestä toisiinsa en ole samaa mieltä kanssasi.Loppujen lopuksi hyvin vähän on saksalaispohjaisia sanoja.Eikä viron kieli niin helppoa olekaan kuin ensituntumalta luulisi,puhekieli varsinkaan,vaikeaakin oppia eestiläinen puherytmi.
Ja portugal on aivan oma kielensä,sotkee vaan,jos ennestään osaa ranskaa tai espanjaa.
Nämä vain omia kokemuksiani,voi olla vapaasti toistakin mieltä.
Kirjoitin viron ja suomenkielen (suomalais-ugrilaiset) yhteisistä tekijöistä, jotka helpottavat oppimista ja auttavat monesti toisen kielen ymmärtämistä. Ihan samoja sanojakin löytyy - toisin myös erimerkityksisinä. (Niitä olen myös yrittänyt opetella, ettei tulisi väärässä paikassa kovin pahasti sanotuksi.)
Jo ensimmäisellä Viron matkalla ostin turistiopassanakirjan ja koin sen hyödylliseksi. Kukaan ei ole sen jälkeen sanonut minulle, ettei ymmärrä suomea, vaikka tosiasiassa suurin osa puheestani on edelleenkin suomea.
Jossain vaiheessa opiskelin viroa vajaan lukukauden kansalaisopistossa ja harjoittelin käytännössä aina tilaisuuden tullen. Suoriudun tarvittaessa asioiden hoitamisesta myös puhelimessa viroksi ja siitä on ollut matkoilla huomattavaa etua. Nykyään virolaisten kielitaito on huomattavasti parantunut, mutta paikallisen kielen vähäisestäkin taidosta on minusta aina etua. Virolaiset ovat ystävällisiä ja kaikenlaisia "seikkailuja" on tullut koetuksi sielläkin osin "kielitaitoni" ja sen avulla syntyneen positiivisen kontaktin ansiosta. - Koillis-Virossa ei riitä edes vironkielen osaaminen, siellä suurin osa ihmisistä puhuu vain venäjää.
Kirjoitin myös, että ruotsinkieltä hallitsevien on helpompi oppia saksaa kuin ummikkosuomalaisten. (germaaniset)
Portugalissa olen omatoimimatkoillamme tarvittaessa pärjännyt ihan hyvin heikolla espanjantaidolla ja portugalin kielen sanakirjalla. Kaikki tarpeellinen saatiin selvitetyksi ilman suurempia ongelmia. Välillä joku jopa luuli espanjalaiseksi ja joskus löytyi jokin muu yhteinen kieli, kun ihmiset rohkaistuivat itsekin puhumaan vierasta kieltä huomatessaan, etteivät kielioppivirheet estä ymmärtämästä eikä virheiden tekemisestä tarvitse nolostua.
Minusta kaikki opittu kielitaito auttaa muiden kielten ymmärtämisessä. Se vähän harmittaa, ettei uusi kieli enää tartu yhtä helposti mieleen kuin nuorempana. Ehkä ahneus ja liian monen kielen opetteleminen alkaa puurouttaa niitä välillä, kun ihan yllättäen joutuu itse puhumaan. - Tosin siitäkin voi syntyä jotain hauskaa.;))
viestisi ja nyt kun luin ko.viestin uudelleen,ei se ollutkaan enää sama kuin minkä aluksi kirjoitit.
Kummallista,mutta ei syytä ruveta saivartelemaan...
Ehkä Tallinnassa ymmärretään suomen kieltä,mutteihan se olekaan "oikeaa" Viroa,enemmän siellä törmää suomalaisiin kuin itse eestiläisiin.
Enpä olisi kantaa tähän asiaan muuten enää ottanutkaan,ihmetytti vain tuo viestisi muuntelu.
No,tämä tästä...
englannilla olen tullut toimeen kaikkialla mailmassa. turha kuluttaa aikaa tyäväenopiston espanjan kurssilla
... mitä on tullut sanottua. Vastaanotto on usein hämmentynyttä. :D
vaikka osaisi vain muutaman sanan. Ehkä korvasi oppii kuulemaan ja ymmärtämään vastauksia paremmin, jos useammin pääset harjoittelemaan.
Ja tottavie mukavia hetkiä varmasti syntyy.;))
Jos ennestään osaa jotain samansukuista kieltä, uuden opettelu sujuu jo paljon helpommin. Äänitettyjen kurssien kuunteleminen voi antaa lisäpotkua oppimiselle ja varsinkin ymmärtämiselle.
Eivät ne sanat oppi- tai sanakirjasta ja työppärin kursseilta itsekseen kenenkään päähän tartu. Se vaatii aktiivista harjoittelua ja ennestään tottumattomalta kieltenopiskelijalta varmasti melkoisesti ponnistelua. Mielestäni jo muutamien sanojen hallitsemisesta on paljon etua, kun paikalliset ihmiset puhuvat omaa kieltään eivätkä tyydy pantomiimin esittämiseen. Puhe auttaa ymmärtämistä, vaikkei sanoja ymmärtäisikään. Siksi suosittelen ummikkosuomalaisillekin sormella osoittamisen lisäksi puhumista, ihan vaikka suomenkielellä.
Mitä useampia kieliä osaa, sitä helpompi on hyödyntää niitä muita opetellessa. Esim. jo espanjan alkeiden osaamisesta on iso apu sanakirjan kanssa käytettynä Italiassa, Portugalissa ja monessa Etelä-Amerikan maassa.
Suosittelen lämpimästi kielten opiskelua ja jo alkeiden osaamisesta on erityisesti omatoimimatkoilla paljon hyötyä. Selviytyy monista asioista vaivattomammin ja saa taatusti paljon enemmän irti matkasta. Ei koskaan ole liian myöhäistä ja aivojumppa tekee erityisesti ikäihmisille muutenkin hyvää. !Buenas noches, Amogos!
olen pärjäillyt kohtalaisen hyvin läntisellä pallonpuoliskolla. Ruotsin opin "vanhana" nelikymppisenä, mutta hyvin se sujuu nyt jo ja huvittavinta on että vaikka minulla luonnollisestikin on vieras korostus siinä niin se ei kuullosta suomalaiselta korostukselta. Englantia puhumme kotikielenä lasten kanssa, espanjaa sukulaisten ja kavereiden kanssa, suomea ei lapseni valitettavasti osaa vaikka ymmärtävätkin jonkun verran ja ruotsia tietenkin työssä ja tuttavien ja naapureiden kanssa ja yleensäkin asioidessa; saksaa ja ranskaa olisi kannattanut ehkä opiskella lisää (kielilinjan alkeisopinnot noissa kielissä ovat totisesti päässeet unohtumaan)...
kaikki kielitaito on eduksi, mutta joistakin kielistä on enemmän käytännön hyötyä.
Kesällä 1961 kävin isän ja äidin kanssa Kööpenhaminassa. Minulla oli hyvä numero englannista ja siellä olisi tullut englannilla toimeen. Vaan olin niin ujo, etten saanut sanaa suustani. Oltiin jossakin ulkoilmaravintolassa, en muista miten ruoka saatiin, ehkä valitsin englanninkielisestä ja isä näytti ruokalistan kohtaa. No, isä oli kovin perso oluelle. Isä sanoi vain tarjoilijalle suomeksi, että olutta. Ja sitä tuli. Siis kyllä suomenkielellä pärjää tavallisimmissa asioissa, ainakin sellaisessa paikassa, jossa on suomalaisia käynyt. Ja tuosta on jo kovasti aikaa, ei silloin matkusteltu sillä tavalla kuin nyt.
Matkustelen vielä jonkin verran, mutta nuorempana paljon lasten kanssa. Koulussa opittu saksa oli jossain määrin hyvä ,mutta englannilla pärjää hyvin pitkälle, uskottavan paljon myös elekielellä ja kynällä ja paperilla, muutama opittu sana paikallista kieltä, juttua piisaa ja hauskaakin on.
Jos osaa auttavasti englantia niin reilusti vaan puhumaan, varsinkin maat jossa ei englanti ole kielenä puhutaan ja ymmärretään oikein hyvin, ei siinä sitä kieliopillista taitoa lasketa eduksi.
Hymy ja XieXie, Danke sehr, mitä missäkin !!