Vaimon hermo ei kestä vastoinkäymisiä. Alkaa skitsoamaan ja menee paniikkiin.
Olisi syytä kestää. Vastoinkäymisiä näet on riittänyt... Elämäntilanne on jatkuva KRIISI johtuen äärimmäisistä vastoinkäymisistä. Aina on vähintään jonkun perheenjäsenen henki vaarassa.
Tällä hetkellä itsellä on tauti, johon hyvinkin voi kuolla (leikkaus tulossa). Ajankohtaisin murhe on kuitenkin vauva, joka sai kohtauksen kotana ja oli kuolla siihen. Vaimolla tuli paskat housuun ja ei saanut heti tilattua ambulanssia. Myöhästynyt herätys vaaransi vauvan hengen.
Ja tämän jälkeen akka on ollut ihan skitso ja kyvytön yhtään mihinkään. Sairaalassa vain huuteli, että nyt se kuolee, nyt se kuolee ja käyttäytyi psykopaattisesti. Minä sinne jäin lapsen kanssa pariksi vuorokaudeksi valvomaan (vaimo meni kotiin hoitamaan muita pieniä yhdessä vanhempien lasten kanssa). Lapsi jäi henkiin ja pääsimme jo kotiinkin eilen.
Äsken vauva sai uuden kohtauksen ja vaimo lähti viemään polille. Täällä sitä sitten sydän syrjällään istutaan ja odotellaan, että miten käy. Mutta itku ei auta, muut pienet on nukkumassa ja tämän kirjoitettuani heidät herätän. Ei auta skitsota, on PAKKO vain teeskennellä, että kaikki on kunnossa.
Kun on pakko kestää, on kestettävä, en ymmärrä, miksi hermo ei kestä? Eikö pienissä lapsissa ole tarpeeksi motivaatiota pysyä tervejärkisenä?
Olisi syytä kestää. Vastoinkäymisiä näet on riittänyt... Elämäntilanne on jatkuva KRIISI johtuen äärimmäisistä vastoinkäymisistä. Aina on vähintään jonkun perheenjäsenen henki vaarassa.
Tällä hetkellä itsellä on tauti, johon hyvinkin voi kuolla (leikkaus tulossa). Ajankohtaisin murhe on kuitenkin vauva, joka sai kohtauksen kotana ja oli kuolla siihen. Vaimolla tuli paskat housuun ja ei saanut heti tilattua ambulanssia. Myöhästynyt herätys vaaransi vauvan hengen.
Ja tämän jälkeen akka on ollut ihan skitso ja kyvytön yhtään mihinkään. Sairaalassa vain huuteli, että nyt se kuolee, nyt se kuolee ja käyttäytyi psykopaattisesti. Minä sinne jäin lapsen kanssa pariksi vuorokaudeksi valvomaan (vaimo meni kotiin hoitamaan muita pieniä yhdessä vanhempien lasten kanssa). Lapsi jäi henkiin ja pääsimme jo kotiinkin eilen.
Äsken vauva sai uuden kohtauksen ja vaimo lähti viemään polille. Täällä sitä sitten sydän syrjällään istutaan ja odotellaan, että miten käy. Mutta itku ei auta, muut pienet on nukkumassa ja tämän kirjoitettuani heidät herätän. Ei auta skitsota, on PAKKO vain teeskennellä, että kaikki on kunnossa.
Kun on pakko kestää, on kestettävä, en ymmärrä, miksi hermo ei kestä? Eikö pienissä lapsissa ole tarpeeksi motivaatiota pysyä tervejärkisenä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
miten voit kirjoittaa vaimostasi ja hänen hädästään tuolla tavalla?
Sinun kuuluisi tukea häntä ja rauhoittaa tarvittaessa myös rauhallisesti kommunikoiden kertoa , ettei hänen reaktionsa sinun mielestäsi auta asiaa.
Jotkut vain ovat sellaisia, ettei hermo kestä etenkäänjos kyseessä on oma lapsi ja hyvin pelottava tilanne, silloinhan juuri sen puolison velvollisuus on pysyä rauhallisena ja yrittää hallita tilanne toisenkin puolesta.
Ja jos elämäntilanteenne on kriisiä niin tällöin etenkin. Jos sinunkaan hermosi ei kestä tulee pyytää jotain läheistä tueksi rauhoittamaan tai sairaalassahan on myös sielunhoidollista tai kriisiapuun perehtynyttä henkilökuntaa.
Akka nimitys on kauhea. Hänhän on se rakas puoliso, joka on kantanut ja synnyttänyt sinulle rakkaat lapsesi.
Minäkin olisin varmasti saanut melkoisen trauman jos vauvani olisi saanut jonkin henkeä uhkaavan kohtauksen ja olisin peloissani ja kauhuissani jopa. Toki toimintakyky pitäisi yrittää säilyttää, mutta jos näin ei kykene tekemään tulisi teidän yhdessä sopia vastaisuuden varalle toimintatapa, josta kumpikin pitää kiinni ehdottomasti. Ettei vauvalle satu mitään.
Rehellisyyden nimissä tekstistäsi ja hädästäsi voi päätellä, ettei sinullakaan "hermo" kestä. Eikä siinä ole mitään hävettävää!!! Omaan lapseen kohdistuva vaara saa aina suunniltaan.
Tukekaa toisianne ja pyytäkää kriisiapua!
Toivottavasti vauvanne voi hyvin.
¨jossain leffassa juuri sanottiin hyvin joka sopii tähän vastaukseksi; mitä teet miehellä joka ei tue sinua vaikeina aikoina???ET MITÄÄN!!
Olen aivan samaa mieltä kuin tuo edellinen kirjoittaja: tehtäväsi on kaikin tavoin tukea, lohduttaa ja rohkaista vaimoasi. Me ihmiset olemme erilaisia, toiset ovat vahvahermoisempia, toiset herkempiä. Lisäksi pitää muistaa, että hormonitoiminta tekee naiset, joilla synnytyksestä ei ole kulunut vielä pitkää aikaa, erityisen herkiksi.
omaksunut/joutunut omaksumaan vahvemman roolin teidän liitossanne. Joskus tuo rooli annetaan miehelle, joskus vaimolle. Eroon siitä on vaikea päästä.
Ellei sinua olisi tukena ja turvana, ei vaimosi voisi romahtaa eikä romahtaisi yhtä helposti.
Toivottavasti paranet sairaudestasi ja pystyt jatkamaan perheenne alfauroksena.
Voisithan joskus - ei sentään hengenvaarallisessa tilanteessa - kokeilla samaa suhtautumista kuin vaimosi. Heittäytyisit aivan avuttomaksi ja katsoisit, mitä seuraavaksi tapahtuu.
sinulta lohdutusta ja rohkaisua, halausta?
Jos oma elämäntilanteeni olisi noin kaoottista tuskin muistaisin koko nettiä ja tänne parkuisin. Ei todellakaan käy mielessäkään kriisitilanteissa istua tietokoneella.
on jo valmiiksi väsynyt ja vastoinkäymisiä kokenut niin ei yksinkertaisesti enää pysty.
Huoli, kenties syyllisyys ja ennenkaikkea jatkuva stressi lamauttaa ihmisen toimintakyvyttömäksi, (tai sitten ääripää eli yliaktiivinen).
Itsekin jos olisin moisia kokenut ja jo pelkkä ajatteleminenkin saa ahdistumaan niin en yhtään ihmettele että vaimosi on noin rajusti reagoinut.
Onko mielessä käynyt että te tarvitsette apua? Ennenkaikkea vaimo!!!!!
Sun tehtävä on auttaa ja tukea häntä että hän taas jaksaisi ja kykenisi!!!!
Ja sun pitää myös muistaa huolehtia itsestäsi. Teillä on ollut todella voimia kuluttavaa aikaa. Se alkaa pian kostautumaan kotona muihin lapsiin. Kyllä hekin ovat tilanteen tajunneet ja varmasti jossain vaiheessa reagoivat.