Mitäs nyt? Jo on koettu suuri rakkaus, on kolme menestyvää muksua, työ-ura hyvällä mallilla (insinööri-ammatti) , ystäviä, terveyttä, talous mukava, vapaa-aika menee nuorten valmennuksessa ja niissä omissa harrastuksissa, mihin tosin riittää aivan liian vähän aikaa (vaellus, kalastus, telemark, ulkoilu, hiihto, kuntosali, kuntoilu, jne). Nyt leski ja hyviä muistoja, mukavia naisystäviä ja ystäviä, periaatteessa kaikki hyvin, mutta koen että jotain puuttuu? Mitä voisi tehdä? Liian vanha muukalaislegioonaan, lentäjäksi, casanovaksi ja ties mihin muuhun? Siis kaikki hyvin, mutta...jotain puuttuu, haasteita? Miksi me muuten täällä tallustellaan?
No, mitä nyt?
+40
251503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Juuri olen tässä ihmetellyt samaa; tätäkö kaikki nyt sitte olikin? Aivan kuin minua olisi petetty; luulin että elämällä olisi vielä jotain myös minulle...
En koe, että petetty. Ehkä koen, että kaikki on tehty ja tehty hyvin, mutta mitä sitten? Elämä ja kuolema kuitenkin korjaa satoa. Kaikki niin hyvältä tuntunut, ei tunnu nyt niin hyvältä, vaikka kaikki on hyvin. Olen sitä mieltä, että elämällä on annettavaa!
Minä aikoinani kuvittelin kaikenlaista, mitä elämässäni tapahtuu; osa toteutui, osa ei, mutta nyt tuntuu että "väritön vanhuus" vaanii jossain kulman takana, ja iskee heti, jos annan mahdollisuuden.
En tiedä mitä odotin, mutta varmasti minulle kävi hyvin ja kuitenkin...
kuoleman esileikki.
Elämä on melko mitätön tapahtuma, mutta kuolema tasapuolisesti korjaa tallaajan, onneksi
Yksi Sinulta puuttuu, henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen ja sen mukana kaikki!
no, se ainakin puuttuu
Voi olla että Jeesus helpottais elämää, mutta mä oon niin tavallinen, että kaipaan jotain muuta.
...tuo luettelo kaikesta aktiivisuudesta. Jospa se ei kuitenkaan riitä täyttämään henkistä tyhjiötä. Itse ajattelen, että silloin kun ei tapahdu tai kuulu mitään erikoista,silloin asiat ovat TODELLA HYVIN:-)
Mukavaa jatkoa ja uusia tuulia elämään!
Älä hengästy liikaa, kaikki on hyvin. En koe henkistä tyhjyyttä, tiedän etten pysty/osaa/taida kovin esim. taiteellisiin teoksiin, mutta toki osaan nauttia niistä. Nautin nauttimissta.
on lisääntyä. Ja kun se on hoidettu niin sitten täsä ollaan vaan haaleassa vedessä... Kutka pystyy siitä nauttimaan on onnellisia, toisilla on vaikeuksia sopeutua siihen, ettei niitä enään tarvita .. siis siihen lisääntymiseen :) Elämän tarkoitus on 42.
Tehdään, tehdään! Lukeminen kannattaa aina, ja Douglas Amands hyvä alku!
... Alle 50-vuotiaana kuoli hän... Ratkaisikohan hän arvoituksen...
on pelkästään lajin säilyttäminen.
Lajit vaihtuvat, ihmislaji kuolee, maapallo kuolee
Parasta on että myös vihreät henkilöt kuolevat
En nyt halua pelotella / säikytellä mutta ootahan
vaan kun sulta lentää ipanat maailmalle ja tulee
tyhjän pesän syndrooma...sitten sitä ihan
OIKEESTI joutuu pohtimaan mitä varten tällä
pallolla tallustellaan.
Pitkien pohdintojen tuloksena : toisiamme varten.
Jos sulla on tunne että jotain puuttuu niin se on varmaan se henkilökohtainen ihmissuhde.
Se joka antaa puhtia päivään ja sisältöä elämään.
Samma här, ja olen myös menettänyt puolison
kuolemalle
Elämä on lahja. Juju on kai oppia nauttimaan arjen pienistä asioista. Ei kannata odottaa liian suuria, niin ei pety. Toisaalta, jos ei ole unelmia, ei ole elämää.Ja totuushan on,että pettymykset kasvattaa. Vaikea asia; pitää elää täysillä (en tarkoita ryyppäämistä jne)tässä hetkessä, koska vain tämä hetki on varma; muistella mennyttä (unohtaa katkeruus) ja unelmoida, haaveilla. Istuttaa se kuuluisa omenapuu, vaikka huomenna voi tulla maailmanloppu.Ikuisuuden paksussa kirjassa tämä meidän maanpäällinen elämä on vain yksi sivu......Yritän muistaa, mitä minulla on enkä voivotella, mitä minulta puuttuu, mitä olen menettänyt.
Elämästä ei selviä hengissä, mutta siihen voi vaikuttaa, miten elämänsä käyttää; positiivista asennetta. Ei tule toista mahdollisuutta.SE ON TÄSSÄ JA NYT.
Huomenta
Sinullahan on asiat hyvin, on lapset harrasrukset. Saat varustaa lapsia matkalle tähän elämän koitokseen, siinähän on haastetta aluksi.
Siinähän on tehtävän puolesta jo elämän tarkoitusta ja tärkeää sellaista.
Olet iloinen ja positiivinen ihminen kaikesta päätellen, voit harrastaa ja olet terve.
Kaikki ulkonainen on hyvällä mallilla, siinä on jo kiitoksen aihetta jo valtavasti.
Tästä on hyvä lähteä liikkeelle etsimään elämän tarkoitusta, yksilöllistä ja meidän kaikkien ihmisten yhteistä elämäntarkoitusta.
Elämänkumppanin kaipuu on jokaisella yksinäisellä luulisin, mutta älä jää kumminkaan niin pintavesiin, tai kun löydät elämänkumppanin lähtekää yhdessä etsimään elämäntarkoitusta.
Siinähän on hyvä haaste aluksi.
Onnea matkalle.
Plää pläääähh
Lattea totuus on, kaikki kuolee, siis käikki
Sun olis pitäny kattoa äsken ykköseltä tää Kiti Luostarisen dokumentti kuolemasta. Pestautui Terho-kotiin apulaiseks.
Olisit saanut vinkin mikä elämässä on tärkeää.
Ja tajunnut mitä elämä on.
Ei suorittamista, ei yhä jännempien kokemusten haalimista, ei rahaa/materiaa/ihmissuhteita, ei mitään sellaista.
Suosittelen multaterapiaa: mene alasti makaamaan ruohikolle (ehkä kesällä?). Kynsi multaa ja ruohoa käsilläsi, tunge varpaat syvälle maahan, hengitä rauhallisesti ja syvään samassa tahdissa koivun kanssa ja tunne, miten olet sitä samaa kun ympäröivä luonto. Olet maan matonen, pieni muurahaisen serkku, toukka joka mittaa lehteä, lintu joka jahtaa hyttystä, kastemato joka luikertelee juurakossa...
Siinä sulle tarkotusta loppuelämäks!
asiaa näistä ed mainituista tunnistan useinkin pohtineeni.Mutta jos tuota multaterapiaa kokeilisi,taitaisi äkkiä naapurit kärrätä hoitoon.
Meitä 40 varmaan vaivaa vahvasti vanheneminen, joskus kun itsekkin pysähtyy... sitä miettii kuinka naurettavaa tämä elämä oikeasti on.
Ihmiset juoksee turhantakia, ottaa stressiä rahasta ja mammonasta. Ja Plim, kuolee pois.
että kannattiko oma elämä tuhlata johonkin hölynpölyyn.
Minun salainen unelma(shh, ei saa sitten levitellä)
on sellainen pikkuinen hirsimökki, ilman mukavuuksia, jossakin pienen suolammen rannalla.
siellä virittelisin ansoja pikku jänösille joista tekisin makoista paistia puolukka mössön kera.
lämmittelisin saunaa ja istuisin laiturin nokalla piippua kärytellen.
Minä aloitin tuossa tuskassa uuden harrastuksen ja opiskelut avoimessa yliopistossa. Lisäksi aloin toimimaan aktiivisemmin järjestöissä. Eipä ole aikaa miettiä turhia...
Elämä menee kuitenkin painollaan ja mennyttä ei voi muuttaa. Vain tulevaisuuteen voit vaikuttaa, joten siihen tulee panostaa.
Kiitos kaikille. Kävin lenkillä, joka päivä. Kävelin metsässä, polkuja pitkin. Keveissä vaatteissakin voi ajatella kepeitä ajatuksia. Sitten siivosin, kunnolla, puunasin, heitin pois kaikki remonttivaatteet, niitä oli enemmän kuin tulevia remontteja. Varasin loman, Leviltä. Tykkään olla, hiihtää ja telemarkata, lähden heti tiistaina, yksin ja innoissaan.
Luettelet pikkuporvarillisia harrastuksia, kerrot elämääsi kuuluvista lapsista ja ystävistä mutta silti tunnet jotain puuttuvan. Neuvoja olet saanut, erilaisia, eri näkökohdista käsin.
Yksi seikka mikä sinulta selvästikin puuttuu, on elämästäsi puuttuva heittäytymisen uskallus. Haluat jatkaa harrastuksiasi, koska koet ne tyydyttäviksi. Työtäsi tuskin vaihdat, se on sitä elämääsi vakautta antavaa voimavaraa.
Kuitenkin...kaipaat jotain, jota et osannut edes nimetä.
En usko että kaipaat nyt varsinaisesti naista elämääsi tositarkoituksella. Veikkaan rohkeasti, että tarvitset heittäytymistä johonkin sellaiseen, mitä et ehkä nyt juuri uskalla ajatellakaan tekeväsi.
Jollekin se voi olla sitä, että myy asuntonsa, tallettaa rahat tililleen käyttövaroiksi, ottaa sapattivapaan vuoden, pyöräyttää maapalloa (tiedäthän ne lamppuinakin toimivat maapallot?) ja tökkäsee sormen johonkin kohtaa pysäyttääkseen sen vauhdin ja päättää samalla, että "tuonne menen katsomaan mitä siellä on." Vaikka se olisi piste keskellä Atlanttia, heittäytyjä ottaa selville millä laivalla sinne pääsee ja tekee jonkin risteilyn.
Joku toinen tyytyy käyttämään maapallon sijasta Skandinavian, tai ainoastaan Suomen karttaa.
Joku ostaa purjeveneen ja lähtee sillä seikkailemaan, joku toinen Route 66:lle HD:lla tai nelipyöräisellä jenkkicustomilla, joku elämäntapakatsomuksensa mukaan Interailillä ympäri Eurooppaa. Samalla voi pestautua päiväksi tahi pariksi renkipojaksi johonkin saadakseen päivällisen palkakseen.
Heittäytyminen voi tarkoittaa myös jotain muuta kuin matkaa. Se voi olla uppo-outo harrastus, jota ei ole koskaan ennen harrastanut.
Summa summarum, heittäytyminen ei edellytä välttämättä pitkäjännitteistä toimintaa (yhteiskunnallinen harrastus avustus- tai politiikkahommissa) vaan se voi olla max. vuoden kestävä episodi elämästäsi.
Jos omaat kuitenkin halua auttamiseen, kuulut vaikkapa johonkin uskonnolliseen yhteisöön, niin olisiko sinusta vapaaehtoistyöhön vaikkapa kaivontekijäksi lähetystyöhön? Olen joskus nähnyt sellaisia ilmoituksia lehdissä. Itse en mene kun en kuulu mihinkään ryhmiin mutta ymmärrän, että sellainen toiminta voi todella olla terapeuttinen irtiotto arjsta!
Itse olen hypännyt uuteen elämään... Rohkeasti ja samalla pirusti peläten!