perusta suhdetta eronneeseen etävanhempaan. Alku menee hyvin, mutta vähitellen alkaa v***ttaa ne viikonlopun vierailijat kodissasi.
Älkää HITOSSA
rakkaudenhuumassa
11902
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ensin oli alkukankeutta, mutta nykyään rakastan myös etävanhempana toimivan puolisoni lapsia. He ovat varsinaisia valopilkkuja elämässämme, ihania muksuja!
Kaikilla ns. etävanhemmilla ei jälkikasvu käy ainoastaan viikonloppuvierailulla vaan suhde on paljon kiinteämpi.
Ihan samalla tavalla voisi sanoa ettei kannata perustaa suhdetta LÄHIvanhempaan, eikös.
Nainen, joka ei kykene rakkautta jokaista lasta kohtaan itsestään löytämään, ei ole sopiva äidiksi.
Ymmärrän pointtisi siis josko olet lapseton itse ja aiot sellaisena pysyä. Tosin silloinpa ei olisi kannattanut "lapsellista" miestä itselleen bongata.
Puhutko kokemuksesta? Oletko varma että itse pystyisit ? Kiva jos puolisollasi on mukavat lapset joiden kanssa tulet toimeen ja jotka HALUAVAT tulla toimeen SINUN kanssasi. Jatkuva torjutuksi tuleminen syö kuitenkin ihmistä, on sitten kuinka aikuinen tahansa. Lapsi voi olla erittäin lojaali biologiselle äidilleen, ei suvaitse itselleen positiivisia tunteita isän uutta puolisoa kohtaan, siinä ei ole mitään merkitystä sillä mitä tekee tai jättää tekemättä.
Aina ei voi osoittaa sormella vain aikuisia...
...varsin usein se on se äiti siellä taustalla, joka tilittää lapselle isukin uudesta. Äiti tavallaan päättää mitä mieltä lapsen tulee olla isän uudesta, eikä tämä itse saa koskaan tilaisuutta lapsen kanssa. Niin se vaan menee, vaan kukapa sen myöntäisi.
100% Isän uudella on motivaatio luoda hyvä suhde sen lapsen kanssa, yrittää että homma toimii. Motivaation antaa se, että rakastaa lapsen isää.
Äitiä motivoi mustasukkaisuus ja omistamisen halu. Minun lapseni ei saa tykätä tai tulla toimeen sem mulkun uuden kanssa. Mitäs jätti minut (jos oli niin).
Näin se vaan menee.
...varsin usein se on se äiti siellä taustalla, joka tilittää lapselle isukin uudesta. Äiti tavallaan päättää mitä mieltä lapsen tulee olla isän uudesta, eikä tämä itse saa koskaan tilaisuutta lapsen kanssa. Niin se vaan menee, vaan kukapa sen myöntäisi.
100% Isän uudella on motivaatio luoda hyvä suhde sen lapsen kanssa, yrittää että homma toimii. Motivaation antaa se, että rakastaa lapsen isää.
Äitiä motivoi mustasukkaisuus ja omistamisen halu. Minun lapseni ei saa tykätä tai tulla toimeen sem mulkun uuden kanssa. Mitäs jätti minut (jos oli niin).
Näin se vaan menee.
Täysin samaa mieltä!!!! En koskaan enää aloita suhdetta miehen kanssa jolla on jälkikasvua. Siis jos nykyisestä miehestäni eroan!
Aluksi tosiaan kaikki on hienoa ja uuttaa mutta voin sanoa että ajan myötä kaikki muuttuu....
Meidän suhteen on aikakin ne kakarat pilanneet täysin!!!
pilanneet. Ongelma on vain siinä, miten kakarat saadaan itsenäistymään liian hyvistä oloista ;-).
Täysin samaa mieltä!!!! En koskaan enää aloita suhdetta miehen kanssa jolla on jälkikasvua. Siis jos nykyisestä miehestäni eroan!
Aluksi tosiaan kaikki on hienoa ja uuttaa mutta voin sanoa että ajan myötä kaikki muuttuu....
Meidän suhteen on aikakin ne kakarat pilanneet täysin!!!
.... toisista taas on. Riippunee varmaan siitäkin, onko omia lapsia vai ei.
Rakastuminen lähivanhempaan on vielä pahempi juttu kuin rakastuminen etävanhempaan. Lähivanhemmalla on lapset aina luonaan, kuten minulla joten kahdenkeskistä aikaa ei jää juuri koskaan. Lapset on aina paikalla ellei lähi onnistu järjestämään heille jotain hoitopaikkaa.