Ei oo rakkautta ilman kipua

Kipu. Tuska ja pelko. Ne kolme asiaa yhdistyy toisiinsa. Ei ole kipua ilman tuskaa ja pelkoa, ei ole tuskaa ilman kipua ja pelkoa, ei ole pelkoa ilman tuskaa ja kipua. Sydänsurut on asia, mikä kohtaa meitä jokaista joskus. Jätkä ei rakasta, jätkä pettää, jätkä vihaa jne. Tuttua, mutta kun se omalle kohalle osuu, tuntuu että on maailman epäonnisin ihminen ja että kellään muulla ei mene näin huonosti, kuin mulla. Mutta se on väärin. Jollakulla menee aina huonommin, mutta silti, tietenkin, sinulla on lupa surra ja itkeä, potea tuskaasi ilman tunnontuskia. Ei aina voi olla iloinen pilleri, joskus pitää sattua oikein olan takaa.
Mun elämä järkkyi eräs koulupäivä. Olin mennyt matikantunnille ja pikkuveli oli enkun tunnilla. Se oli nelosella, mä kutosella. Janne, mun veli, alkoi valittaa erittäin kovaa päänsärkyä kesken tunnin. Loppujen lopuksi se piti viedä käytävään, koska se huusi, huusi tuskaansa. Siihen sattui niin plajon. Minut haettiin matikan tunnilta. Reksi sanoi, tules Jelena, tänne. Mä menin. Heti kun mä näin Jannen, mä.. mä en tiedä. Mä menin lukkoon. Se oli oksentanut takkinsa päälle ja se haisi. Koko koulu kerääntyi sen ympärille. Mä silitin sitä ja yritin pitää hereillä. Reksi lähti kutsuu ambulanssia paikalle ja toinen maikka soitti mun äöidille, että pojalla on joku vikana ja se viesään terveyskeksukseen. Janne mnetti tajuntansa, eikä heränny. Siinä vaiheessa reksi soitti uudestaan. Kohta ambulanssi tuli ja nre miehet kanto tajuttoman Jannen autoon.