Tällä palstalla on ollu puhetta toisen ihmisen kunnioittamisesta ja siitä mistä johtuu rasismi tai ennakkoluulot... Tuohon jälkimmäiseen en osaa vastata mitenkään yksiselitteisesti enkä ees ala vatvomaan sitä, mutta asiaan liittyen kirjotan oman kommenttini asiaan.
Tiedoksi jo etukäteen: Tämä kirjotus ei ole mikään valtaväestö vastaan romanit tai päinvastoin, aiheinen kirjotus. Olen vasta nuori ihminen, vasta täyttämässä 19, eikä mulla oo niin paljon viisautta tai elämänkokemusta että rupeisin ketään neuvomaan - mut kirjotus se on tämäkin.
Olen itse romaniperheestä. Olen saanut sellasen opin kotoa että kaikkia ihmisiä eli yksinkertasesti ihmisyyttä, pitäis kunnioittaa riippumatta siitä, ollaanko niiden kanssa parhaita ystäviä vai eikö. Että arkipäiväset, tavalliset toimet pitäis pystyä heidän kanssa tarpeen tullen hoitamaan normaalin kanssakäymisen puitteissa vaikka muuten ei tultaiskaan niin hyvin juttuun. Itse olen pyrkinyt olemaan mahollisimman tasa-arvonen muita ihmisiä kohtaan. Toisia mustalaisia, olivatpa sitten kaaleen elämässä tai ei, valtaväestöön kuuluvia, ja maahanmuuttajia, kaikkia mahollisia... Yleisesti ottaen voi todellaki sanoa että olen melko suvaitsevainen, mielummin olisin kaikkien ystävä jos se olis mahdollista.
Mutta sittepä on käynytki niin, että olen itse joutunut hyvin usein syrjinnän kohteeksi. Ja en tarkota tällä nyt sellasta asetelmaa missä valtaväestö syrjii romaneja. Itse asiassa valtaväestön taholta yllättävän vähän syrjintää olen omalla kohallani kokenut, muutaman kerran elämässäni. Ihme kyllä sitä vastoin muitten mustalaisten taholta olen saanu enemmän roskaa niskaani ku olen aina jaksanu kantaa. Sellasilta ihmisiltä jotka eivät tunne minua, eivät tiedä minusta mitään, eivätkä halua tietääkään. Silti he on päättäneet ilmeisesti että "Tuon ystävä en ainakaan ole", "Tuolle ei tarvi olla mukava." Tuosta voi varmaan jotain päätellä. Millon kenenki ihan täysin tuntemattoman henkilön suusta kuulee millon mitäkin, tälleen nätisti sanottuna sellasia asioita jotka ei todellakaan pidä paikkaansa. Sitten on muuten vain kaikenlaisia ihme puheita, jotka koskee millon mitäkin minussa. Millon minun vaatteita, millon minun näköä, millon minun sakkikuntaa,...
Voin kertoa, et omalla tavallani olen ehkä hyvinkin perinteinen romani, omalla tavallani ehkä hyvinkin euronaikainen. Pukeudun kaaleen vaatteisiin, elän kaaleen tavoilla jotka olen kotoa oppinut. Olen peruskoulun käynyt. Pidin pari vuotta tuossa väliä, mutta nyt on järki päässä: haluan ammatin. Toivottavasti pääsen kouluun, hakupaperit on vetämässä. Ajattelen jotkut asiat hyvinki "kaaleenmoisesti", mutta sitten on sellasia asioita, joissa kattelen asioita toisenkilaisesta vinkkelistä. Jos lähetään puhumaan kaaleitten ongelmista tai kaaleitten tekosista tai vaikkapa kaaleitten negatiivisesta käytöksestä, pyrin kattomaan sitä asiaa valtaväestönki kantilta, mikäli vaan siihen kykenen.. Minua kiinnostaa sellaset asiat mitkä moni mustalainen lukee ihan kaajeitten jutuiksi. Ei toki kaikki mut näin nuorten kesken jos puhutaan ihan itseä kiinnostavista asioista ja aiheista, niin moni puhuu vaan niistä iänikusista kultakappaleista, vaatteista, tuon kaltasista asioista. Jos joku tuttuni on lähteny vaikkapa etelän matkalle, niin se on menny sinne lähinnä hakemaan vaatteita ja kankaita. Tulee niitä tuotua itekkin, mutta muualla käydessäni tykkään nähä nähtävyyksiä ja sitä paikallista elämää et millasta se on. Lukija toivottavasti hahmottaa sen viestin, mikä tässä on, ku en nyt tähän aikaan illasta osaa muodostaa siitä selkeetä lausetta, valitan.
Tuollaset jututhan on ihan turhanpäiväsiä. En minä niistä masennu, mulla on elämässäni muutakin ajateltavaa ku muitten ihmisten puheet. Mut jos niitä kuunteleeki vuodesta toiseen, niin alkaa pikku hiljaa kyllästyttää. Miettikää jos teille hoettais joka päivä vähintään kymmenen kertaa samaa asiaa vuojesta toiseen, eikö se alkais tuntumaan aika tylsältä noin pitemmän päälle?
Mitä minun ulkonäkö kellekään kuuluu? Mitä mun röijyvalintani kuuluu kellekään jos vaatteeni on ehjiä ja puhtaita ja siveellisiä? Itse mä toki vaatteeni kannan eikä kukaan muu. Suututtaa, kun en itse näe tollasista asioista vaivaa. Jokanen näyttää siltä miltä näyttää ja jokasella on oma makunsa pukeutumisessakin. Tartteeko sitä joka-asiassa kumminkaan olla "turpa väärällään" ja sanoa aina se mitä aattelee? Joskus vois olla ihan hiljaakin. Ei mulle tulis mieleenkään mennä huomauttamaan ventovieraalle mustalaistytölle että "Hei, sulla on kamppeissa kaksrivinen nauha, ei kellään enää nykyaikana ole tollasta nauhaa niinku jossain pula-ajalla." Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
Ja sitte se kolmas asia; mitä minä voin tehdä sille, mitä sakkikuntaa satun olemaan? Jokanen kaiketi tulla tupsahtaa siihen sukuun ku on tullakseen. En oo vielä tähän asti kuullu että joku olis sakkinsa saanu valita, mutta jos näin on jonku kohalla, niin tule ihmeessä kertomaan kaikki makiat yksityiskohat minulle. Mulla on tämä homma sillä tavalla, että en ole niin sanotusti kasvanut minkään sakkikunnan keskellä, tajuatteko mitä tarkoitan. Olen ollut tekemisissä, mut en kasvanut keskellä. Johtuen omien vanhimpieni ajattelutavoista. Tekemisissä sain lapsena olla niin paljon kuin halusin, mutta suoraan kerrottuna nämä meidän porukoitten nuoret suurin osa touhuilee näin lievästi sanottuna ihan mitä sattuu, ja sillonhan alko se rajoittaminen taas minun vanhimpien puolelta. Eipä sillä, en ole heidän touhuihinsa halunnut osaa enkä arpaa, joten se siittä... Omalla tavallaan olen siis ollu heistä hyvinki erillään, vaikka jonkin verran ollaan tekemisissä oltukkin. "Omistan" kyllä kysyttäessä, mutta en voi sanoa että mulla mitään erityistä sidettä olis tämän ns. ydinperheen ulkopuolelta ku ihan muutamaan sukulaiseen. Näin ollen siis minun sakkikuntien törppöilyt ei kuulu millään tavalla minulle, ellei ole kyse jostain todella isosta ja vakavasta asiasta. Aikani pyöriteltyäni ja juteltuani ihmisten kanssa olen ymmärtänyt nämä asiat. Toivoisin, että muutkin sen sisäistäisivät.
Vaan hyvää Pääsiäisen aikaa kaikille.
T. Juuli18
Tiedoksi jo etukäteen: Tämä kirjotus ei ole mikään valtaväestö vastaan romanit tai päinvastoin, aiheinen kirjotus. Olen vasta nuori ihminen, vasta täyttämässä 19, eikä mulla oo niin paljon viisautta tai elämänkokemusta että rupeisin ketään neuvomaan - mut kirjotus se on tämäkin.
Olen itse romaniperheestä. Olen saanut sellasen opin kotoa että kaikkia ihmisiä eli yksinkertasesti ihmisyyttä, pitäis kunnioittaa riippumatta siitä, ollaanko niiden kanssa parhaita ystäviä vai eikö. Että arkipäiväset, tavalliset toimet pitäis pystyä heidän kanssa tarpeen tullen hoitamaan normaalin kanssakäymisen puitteissa vaikka muuten ei tultaiskaan niin hyvin juttuun. Itse olen pyrkinyt olemaan mahollisimman tasa-arvonen muita ihmisiä kohtaan. Toisia mustalaisia, olivatpa sitten kaaleen elämässä tai ei, valtaväestöön kuuluvia, ja maahanmuuttajia, kaikkia mahollisia... Yleisesti ottaen voi todellaki sanoa että olen melko suvaitsevainen, mielummin olisin kaikkien ystävä jos se olis mahdollista.
Mutta sittepä on käynytki niin, että olen itse joutunut hyvin usein syrjinnän kohteeksi. Ja en tarkota tällä nyt sellasta asetelmaa missä valtaväestö syrjii romaneja. Itse asiassa valtaväestön taholta yllättävän vähän syrjintää olen omalla kohallani kokenut, muutaman kerran elämässäni. Ihme kyllä sitä vastoin muitten mustalaisten taholta olen saanu enemmän roskaa niskaani ku olen aina jaksanu kantaa. Sellasilta ihmisiltä jotka eivät tunne minua, eivät tiedä minusta mitään, eivätkä halua tietääkään. Silti he on päättäneet ilmeisesti että "Tuon ystävä en ainakaan ole", "Tuolle ei tarvi olla mukava." Tuosta voi varmaan jotain päätellä. Millon kenenki ihan täysin tuntemattoman henkilön suusta kuulee millon mitäkin, tälleen nätisti sanottuna sellasia asioita jotka ei todellakaan pidä paikkaansa. Sitten on muuten vain kaikenlaisia ihme puheita, jotka koskee millon mitäkin minussa. Millon minun vaatteita, millon minun näköä, millon minun sakkikuntaa,...
Voin kertoa, et omalla tavallani olen ehkä hyvinkin perinteinen romani, omalla tavallani ehkä hyvinkin euronaikainen. Pukeudun kaaleen vaatteisiin, elän kaaleen tavoilla jotka olen kotoa oppinut. Olen peruskoulun käynyt. Pidin pari vuotta tuossa väliä, mutta nyt on järki päässä: haluan ammatin. Toivottavasti pääsen kouluun, hakupaperit on vetämässä. Ajattelen jotkut asiat hyvinki "kaaleenmoisesti", mutta sitten on sellasia asioita, joissa kattelen asioita toisenkilaisesta vinkkelistä. Jos lähetään puhumaan kaaleitten ongelmista tai kaaleitten tekosista tai vaikkapa kaaleitten negatiivisesta käytöksestä, pyrin kattomaan sitä asiaa valtaväestönki kantilta, mikäli vaan siihen kykenen.. Minua kiinnostaa sellaset asiat mitkä moni mustalainen lukee ihan kaajeitten jutuiksi. Ei toki kaikki mut näin nuorten kesken jos puhutaan ihan itseä kiinnostavista asioista ja aiheista, niin moni puhuu vaan niistä iänikusista kultakappaleista, vaatteista, tuon kaltasista asioista. Jos joku tuttuni on lähteny vaikkapa etelän matkalle, niin se on menny sinne lähinnä hakemaan vaatteita ja kankaita. Tulee niitä tuotua itekkin, mutta muualla käydessäni tykkään nähä nähtävyyksiä ja sitä paikallista elämää et millasta se on. Lukija toivottavasti hahmottaa sen viestin, mikä tässä on, ku en nyt tähän aikaan illasta osaa muodostaa siitä selkeetä lausetta, valitan.
Tuollaset jututhan on ihan turhanpäiväsiä. En minä niistä masennu, mulla on elämässäni muutakin ajateltavaa ku muitten ihmisten puheet. Mut jos niitä kuunteleeki vuodesta toiseen, niin alkaa pikku hiljaa kyllästyttää. Miettikää jos teille hoettais joka päivä vähintään kymmenen kertaa samaa asiaa vuojesta toiseen, eikö se alkais tuntumaan aika tylsältä noin pitemmän päälle?
Mitä minun ulkonäkö kellekään kuuluu? Mitä mun röijyvalintani kuuluu kellekään jos vaatteeni on ehjiä ja puhtaita ja siveellisiä? Itse mä toki vaatteeni kannan eikä kukaan muu. Suututtaa, kun en itse näe tollasista asioista vaivaa. Jokanen näyttää siltä miltä näyttää ja jokasella on oma makunsa pukeutumisessakin. Tartteeko sitä joka-asiassa kumminkaan olla "turpa väärällään" ja sanoa aina se mitä aattelee? Joskus vois olla ihan hiljaakin. Ei mulle tulis mieleenkään mennä huomauttamaan ventovieraalle mustalaistytölle että "Hei, sulla on kamppeissa kaksrivinen nauha, ei kellään enää nykyaikana ole tollasta nauhaa niinku jossain pula-ajalla." Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
Ja sitte se kolmas asia; mitä minä voin tehdä sille, mitä sakkikuntaa satun olemaan? Jokanen kaiketi tulla tupsahtaa siihen sukuun ku on tullakseen. En oo vielä tähän asti kuullu että joku olis sakkinsa saanu valita, mutta jos näin on jonku kohalla, niin tule ihmeessä kertomaan kaikki makiat yksityiskohat minulle. Mulla on tämä homma sillä tavalla, että en ole niin sanotusti kasvanut minkään sakkikunnan keskellä, tajuatteko mitä tarkoitan. Olen ollut tekemisissä, mut en kasvanut keskellä. Johtuen omien vanhimpieni ajattelutavoista. Tekemisissä sain lapsena olla niin paljon kuin halusin, mutta suoraan kerrottuna nämä meidän porukoitten nuoret suurin osa touhuilee näin lievästi sanottuna ihan mitä sattuu, ja sillonhan alko se rajoittaminen taas minun vanhimpien puolelta. Eipä sillä, en ole heidän touhuihinsa halunnut osaa enkä arpaa, joten se siittä... Omalla tavallaan olen siis ollu heistä hyvinki erillään, vaikka jonkin verran ollaan tekemisissä oltukkin. "Omistan" kyllä kysyttäessä, mutta en voi sanoa että mulla mitään erityistä sidettä olis tämän ns. ydinperheen ulkopuolelta ku ihan muutamaan sukulaiseen. Näin ollen siis minun sakkikuntien törppöilyt ei kuulu millään tavalla minulle, ellei ole kyse jostain todella isosta ja vakavasta asiasta. Aikani pyöriteltyäni ja juteltuani ihmisten kanssa olen ymmärtänyt nämä asiat. Toivoisin, että muutkin sen sisäistäisivät.
Vaan hyvää Pääsiäisen aikaa kaikille.
T. Juuli18
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei se tarvi olla vanha jos elämän oikeet askeleet on kunnossa ja sinulle sanon että tossa oli paljon mitä meidän vanhojekin pitäis mietiä ja laitaa ja opastaa nuoria että tasaarvolla pääsee pitkälle.myt eletään 2008 ja ei enään sovi kulkee ja kerjäillä pitkin kyliä .meidän pitää muutua niin että meitäkin arvotetaan ihmisenä niin että voimme olla töissä ja niin edeleen . tulee viellä ajat joloin me joudumme turvautumaan kaajeisiin niinkuin kaaleisiin . siksi on hyvä otaa se ensi askel ite ja katoo elämää niin että pärjää ei se tee yhtään huonomaksi kaaleeksi jos pärjää..jJUULI 18 SINULLE HENKELÖKOHTAISEKTI HALUUN SANOO ETTÄ PIDÄ NIISTÄ KIINNI MITÄ ON KASVATETTU JA OPETETU KOSKA SE ON TÄTÄ PÄIVÄÄ . SIUNATTUA JA TURVALISTA ELÄMÄN ALKUA SINULLE .
Kiitos teille paljon viisaista ja ystävällisistä sanoista! Yritän pitää kiinni siitä miten olen tähänkin asti toiminu, toivotaan että osaan toimia niin jatkossaki. :) On mukava että ainakin te osaatte miettiä asian myös näin ku minä, sillä moni vanhempi ihminen ottaa asian niin, että yritän opettaa heitä, vaikka sellanen ei tietenkään ole tarkotus... Mutta ku on jo näin myöhä, niin taidan lähteä tästä nukkumaan. Siunausta teille myösk!
en ole taas palstaa lukenut ja hyvä että nyt luin. Täältä palstalta yleensä saa vaan huonon olon syvämmeen. Nyt oli poikkeus, kerrankin sai lukea jonkun syvämmeltä rehdisti tulleita ajatuksia. Etkä kirjotellut höpöjä vaan oikeita asioita. Paljon tulee itsekkin mietittyä ihmisten asenteita ja niita ennakkoluuloja toisia ihmisiä kohtaan. Kylmältä joskus tuntuu tämä maalima ihan todenteolla, mutta se on vaa pinta mikä ihmisistä näkyy helpoiten. Silmiin kun uskaltaa katsoa niin huomaa että samanlainen etsivä,tunteva ja pelokaskin ihminen siellä on. Ikään kui heijastus itsestä. Opin teitä on niin paljon täällä maalimassa, ja jokainen kehittyy ajallaan ymmärtämään myös (omia) toisen ihmisen tunteita. Huoli siis pois ja yritä olla itse esimerkkinä toimissa kuin myös sanoissasi. Elä niin kuin syvämmessäs tunnet oikeaks. Joskus se onki vaikeaa tässä sekamelskassa. Kuunnellaan siis tarkemmin :)
- Nuori Mies ^^
Onnittelut ihmiselle, joka kulkee silmät auki! Jos tämä maailma tässä pyörii, sinäkin olet eräänä päivänä vanha. Niin uskomattomalta kuin se nuoresta tuntuukin. Kun olet vanha ja katselet elämääsi taaksepäin huomaat, että monien ihmisten kommentit ovat olleet elämässä herttaisen yhdentekeviä, vaikka ne aikanaan loukkasivatkin. Niitä ihmisiä, jotka ovat arvostelleet sinun ulkoista olemustasi ja tekemisiä ei enää ole. Ovat hukkuneet johonkin matkan varrelle. Mutta sinä olet. Voit olla tyytyväinen elämääsi, että uskalsit tarttua siihen ja katsella kaikkea ympärilläsi. Sinulla on lähelläsi varmasti monia mielenkiintoisia ystäviä. Nuoruuteen kuuluu itsensä stailaaminen ja ulkoisten asioitten ajattelu. Mutta jos sama levy pyörii vielä 60-kymppisenä, tuntuu että elämä on mennyt hukkaan. Makunsa tietysti kullakin. Mikään ei estä ihmistä jo nuorena kiinnostumaan maailmasta, elämästä ja sen ilmiöistä. "Koirat haukkuu ja karavaani kulkee"
Tsemppia ja valoa elämääsi.
nuoret kaaleet on juuri niitä joita pittäisi meidän vanhempienkin enempi kuunnela. Minul tuli tosi hyvä mieli kun luin tuon kirjoitukses. Hartain toiveeni olis että muutki nuoret kaaleet ymmärtäissi ajatella elämästä tuolla tavalla kuin sinä.
Sydämestäin toivon sinulle kaikkee kyvää elämässäs ja ole vain oma ittes kun olet sitä noi hyvin ja oikeemielisesti!!!!
ennenkuin luen muiden kommentteja, tässä jotakin vähän asian vierestä
mutta haluan sanoa sinulle Juuli että kirjoitustasi oli rattoisaa lukea, se oli mukaansatempaavaa
en tiedä mihin alalle olet menossa, mutta olet hyvä kirjoittaja !
nuin nuoreksi ,maailma muuttuu ja sen mukana ihmiset .ite oon 60 luvulla syntynyt ja 4seinän sisään toki jo pääsin,eläminen oli silloin vaan niin toisenlaista että se tulevaisuus oli niin nuorille kuin vanhoillekin hyvin epävarmaa,saatiin vasta niitä kattoja pään päälle ja ees jonkinlaista ihmisarvoa,mutta nämä asiat on varmaan tuttuja myös sulle,että ei niistä sen enempää,mutta mitä tahansa elämässäsi teetkin,elä unohda historiaasi,etkä kansaasi se on voimavara ja ilman sitä oot kyllä aika yksin loppupeleissä ja tällä tarkotan niitä asioita mitkä sullekin on tärkeitä,kyöstille mikä vastas sun viestiin että ei voi mennä ovelta kerjäämään se on ollut joskus pakko,jos sulla on vanhempia mustalaisia elossa niin mene ja kysy miksi näin oli kyllä ne kertoo ihan mielellään
Ennakkoluulot johtuvat etupäässä tietämättömyydestä. Eli ei yksinkertaisesti tunneta tai tiedetä ihmisestä mitään, mutta siitä huolimatta luodaan mielikuvituksellinen kuva siitä, että minkälainen hän on. Sitten kun totuus paljastuu, niin kuva yleensä muuttuu positiiviseen suuuntaan.