Viimeistään nyt lienee kaikille selvää, että puheenjohtaja Suksi ei edes tiedä, mikä Aspelinin väitöskirjan nimi on. Kun olin pyytänyt häntä antamaan sen nimen, hän toistaa 21.3. aikaisemmin kirjoittamansa:
”Minulla on se kirja:
Vaasan kaupungin historia
J.C Frenckelin ja oijan kirjapaino 1882.”
Hän on toistuvasti korostanut, että Vaasan palon tutkijoilla oli lähtökohtana ja jopa suurennuslasin alla Aspelinin väitöskirja vuodelta 1882 ja jatkuvasti väittänyt väitöskirjan sisältävän kuvauksen Vaasan palosta.
Kun hän ei edes tiedä sen nimeä, on selvää, että hänellä ei ole kirjaa eikä ole sitä edes lukenut. Väitöskirjan nimi ei ole Vaasan kaupungin historia eikä väitöskirjassa ole riviäkään palosta.
Toivon edelleen, että joku asianharrastaja käy kirjastossa toteamassa asian ja sitten vääntää sen Sukselle rautalangasta, niin pääsemme eteenpäin.
MK
”Minulla on se kirja:
Vaasan kaupungin historia
J.C Frenckelin ja oijan kirjapaino 1882.”
Hän on toistuvasti korostanut, että Vaasan palon tutkijoilla oli lähtökohtana ja jopa suurennuslasin alla Aspelinin väitöskirja vuodelta 1882 ja jatkuvasti väittänyt väitöskirjan sisältävän kuvauksen Vaasan palosta.
Kun hän ei edes tiedä sen nimeä, on selvää, että hänellä ei ole kirjaa eikä ole sitä edes lukenut. Väitöskirjan nimi ei ole Vaasan kaupungin historia eikä väitöskirjassa ole riviäkään palosta.
Toivon edelleen, että joku asianharrastaja käy kirjastossa toteamassa asian ja sitten vääntää sen Sukselle rautalangasta, niin pääsemme eteenpäin.
MK
Vastaukset 10
Vanhimmat
Menkää Vanhan Vaasan kirkon raunioille ja tapelkaa siellä kunnolla.
Energia kuluu nytkin väärään suuntaan.
Kylllääää..
lopeta jo
Lopeta itse.
Kolppanen sotkee kahtakirjaa keskenään, sitä kirjaa jota hän väittää, ei hän ole koskaan edes käteensä saanut lukenut. Mutta se kirja ja jota ei pesemättömäksi saada on aito Tukholmalaisesta kvariaatista löytynyt on kirja eli suomennettuna
"Vaasan kaupungin historia"
painettu J.C.Frenckelin ja poijan tykonä 1882.
Siinä on erillinen luku:
Vaasan kaupungin palo
Kirjassa selvitetään Vaasan historiaa aina paloon saakka.
Se mitä Kolppanen puhuu siitä kirjasta joka on kirjoitettu kymmenen vuotta myöhemmin.
Mitä Kolppanen väittää ilmeisesti hän voinut nähdä, mutta ikä tekee että humeeti alkaa saassaroida eli muistaa väärin. Kerrankos tuota tapahtuu.
Luvun on kääntänyt Suomen kielelle Anita Uljens.
Ja sitten muinä iklmoitan, että Pentti Suksi ei itse ole mitään väittänyt kuten Kolppanen antaa ymmärtää. Se on paikkan sa pitätämötöntä ja pelkkää ilkeilyä ja pahansuopuutta Kolppasen kirjoittelut. Ne jotka ovat tutkineet ja väittäneet edustaa paloalan- ja
rikostutkinnan ammattitaitoa ja koulutusta
ja mukana oli Pohjanmaan museion edustaja. Miksi hän historian tutntijana hyväksyi.
Jos vetää yhteenvedon Kolppasen väitteistä, niin tuskin Vaasa koskaan edes palanut.
Sitten mennään eteenpäin:
Tri Anneli Mäkelä Vaasan historia III 1809-1852
Painettu 1985
Viimeinen luku Kaupungin palo:
397
" Uusimman tutkimuksen mukaan tulen onkin väitetty pääseen irti erään vöyriläisen piipusta hänen nukuttuaan yönsä sammaleissa; onneton syyllinen tunnusti tekonsa vasta kuolinvuoteellaan. Vaikka tieto esitetään epätieteellisesti lähdeviitteittä, se vaikuttaa uskottavalta. Aikaisemmassa kirjallisuudessa tapaus on kerrottu yksityiskohtaisemmin. Kevät talvella 1853 lääninlasarettiin otettiin potilaaksi vöyriläinen mies, joka kuolinvuoteellaan tunnusti hieman ennen menehtymistä lääkäri M.C.Churbergille sytyttäneensä Vaasan palon, sillä hän ei voinut kuolla tällainen rikos omalla tunnollaan. Hän kertoi tulleensa kaupunkiin varhain aamulla ja ajaneensa totutun tavan mukaan kauppias Aurenin pihalle. Hän oli päästänyt hevosen kärryjen edestä ja ryöminyt itse väsyneenä ja juopuneena nukkumaan. Herättyään muutaman tunnin päästä hän oli ottanut piippunsa ja aikonut oikaista vielä pitkäkseen, mutta piippu putosi kohmeloisista käsistä ja sammaleet syttyivät. Hädissään mies juoksi pakoon."
Tämä kertomus jonka tri Mäkelä toi uudemman tutkimuksen tietona, sille vanhin lähdeviite
Aspelinin väitöskirja 1882 ja viimeinen luku Vaasan palo. Viite oli VMA maistraatin pöytäkirjat 7.8.1852 § 23, 11.8.1852 § 243 ja 18.8.1852 §250. Lasaretin päiväkirja v.1853
josta tarkistettiin yhtenä väittämänä ja Vöyrin kirkonkirjat. Esitutkintapöytäkirja ja rikostutkintapöytäkirjat vuodelta 2006.
Pentti Sukselle pannaan jo ansiotonta arvonnousua Kolppasen suulla. Tutkimuksista minä
puhun ja suulla suuremmalla. Minä en ole näitä itse tutkinut minua huomattavasti paremmat tutkijat.
Pentti Suksi
ukkohan on ihan pelti kiinni, ainakin kirjoitusvirheiden määrästä päätellen.
Kippis vaan hiihtimelle.
Aspelin kirjassaan "Vaasan kaupungin historia
painettu J.C.Freckelin ja poijan 1882
Hän kirjoittaa Luvussa "Kapungin palo:
" Kenen aiheuttamana oli tämä tuli päässyt irti josta tuli niin tuhoisa? Kuka oli se onneton joka tulisi kantamaan Waasan palon omallatunnollaan?
----
Asia selvisi vasta monen kuukauden kuluttua syyllisen tunnustukseen. Eräänä päivänä kevät talvella 1853 kertoi eräs vöyriläinen joka oli Vaasan lasaretissa, että hän, eikä kukaan muu ole syyllinen paloon. Väsyneenä ja vähän juovuksissa oli hän aamulla ajanut Aurenin pihaa ja ryöminyt yllä mainittuun vajaan nukkumaan. Muutaman tunnin jälkeen oli hän herännyt ja sytyttänyt piippunsa. Venytellessään itseään hän oli pudottanut kädestään piipun jolloin sammal oli syttynyt. Täysin savun herättämänä joka vain tihentyi oli hän ponkaissut ylös ja heittäytyi hevosen selkään. Jättäen kärryt ja kaiken muun ja kiiruhtaa kaupungista seuranaan aavistukset tulevasta palon laajuudesta. Viimeisinä päivinään hän oli kärsinyt kauherimmissa tunnontuskissa, mutta nyt kuolinvuoteellaan halusi hän tunnustaa kaiken. Muutamaa tutntia tunnustuksesta mies kuoli, jonka nimeä emme pystyneet selvittämään.
Ei ainoastaan se vaikka, että kauppa-apulainen Hoff olessaan makasiinissa oli kuullut melua pihalta, mutta myös seuraava asianhaara todistaa kuolevan vöyriläisen kertomuksen. Yksi kaupungin käsityöläisistä kupariseppä S.Kjeroos oli aikaisemmin ehtinyt ehtinyt tulipaikalle missä ensialkuun oli työntänyt pois kärryt jotka vaikeutti sammutustyötä. Kärryjen jäänteet löydettiin sittemmin pihalta, mutta koskaan kukaan Aurenin talonväestä ei tiennyt tästä kärrystä joiden muoto muistutti Vöydrillä käytettyjä.
Lasarettilääkäri, tohtori M.C. Churberg, jolle tunnustus oli annettu oli vain aniharvalle kertonut siitä ja vasta 1865 jolloin Churberg kuoli levisi kertomus vähän laajemmin."
Tässä on tämä Kolppasen kauhistelema Aspelinin juttu 1882 eli 17 vuotta Churbergin kuoleman jälkeen kirjoitettu.
Jokainen lukija verratkoon Aspelinin ja tri Anneli Mäkelän kertomuksia.
Rikos tutkimus vahvisti kummankin kertomuksen todenperäisyyden vain tarkennettiin yksityiskohtia.
Pentti Suksi
Kun Kolppanen väittää, että minä olen muka "keksinyt" palonsyytutkimuksen argumentit omasta päästäni ja kirjoitan paskaa. Niin otan
edelleen rikospoliisin esitutkintapöytäkirjasta
otteen:
VAASA
1852-1952
Vaasan aikakirjoista ja vaasalisten vaiheista sadan vuoden ajalta
Kirjoittanut
Viktor Hoving
Otava Helsinki Freckellin kirpaino osakeyhtiö
1956
"Elokuun 3.P.1852 sivu 13:
"Syypää paloon oli muuan vöyriläinen talonpoika. Hän oli aamulla ajanut Vaasaan ja asettunut nukkumaan kauppias Johan Fredrik Aure´nin taloon kuuluvaan vajaan. Siellä oli varasto - viisi, kuusi kuormallista kuivaa sammalta, joka oli tarkoitettu käytettäväksi rakennustyössä. Talonpoika sai sammalesta pehmeän vuoteen. Hän nukahti, heräsi ja sytytti vielä puoli nukuksissa ollessaan piippunsa. Se liukui hänen kädestään ja sytytti sammaleet. Pelästyksissään höän heittäytyi hevosen selkään ja pakeni kotiinsa. Vuoden kuluttua palosta hän ilmaisi kuolinvuoteellaan syyllisyytensä onnettomuuteen ja erosi elämästä muutamia tunteja tämän ripin jälkeen."
ja sitten esitutkintapöytäkirjasta kirjallinen lähde
VAASAN KAUPUNGIN PALO 1852
Ann-Mari Häggman
Finlansa-Svenka folmusik institut
Painettu Framissa 2002
sivulla 27
"Kesti monta vuotta, ennekuin löytyi hyväksyttävä selitys. Vuosi palonjälkeen oli muuan Vaasan sairaalaan potilaaksi otettu vöyriläinen tunnustanut, että hän oli syypää paloon. Kyseisenä aamuna hän oli ajanut Aure´nion pihaan. Väsyneenä ja humalassa hän oli paneutunut maate kyseiseen vajaan. Hetättyään hän oli sytyttänyt piippunsa, ja kun hän venytteli, hän pudotti piipun, jolloin sammal syttyi. Hän oli kauhistunut savun paljoutta, loikannut ratsaille ja lähtenyt kaupungista. Tunnustuksen kuullutta lääkäriä sitoi vaitiolovelvollisuus. Siksi asia tuli tiuedoksi paljon myöhemmin. Muutamia tunteja tunnustuksen jälkeen mies kuoli. Hänen nimestään emme ole saaneet selvää", kirjoittaa Aspelin (Aspelin 1892, 681)
Tästä tuli palo- ja rikos tutkijoille oma tutkintalinja joka tuotti riittävästi todisteita että em. kirjoittajien kertomukset pitävät suurinpiirtein yhtä tapahtuneitten kanssa.
Pentti Suksi
Suksi ei vieläkään huomaa, monista oikomisyrityksistäni huolimatta, että Aspelin ei kirjoittanut kirjaansa ”Vasa stads historia” vuonna 1882 eikä sitä painettu Frenckellin kirjapainossa. Näin hän väitti viimeksi 21.3. ja toisti sen 22.3. Vuonna 1882 yliopistossa hyväksyttiin hänen väitöskirjansa eli aivan eri teos, ja siinä taas ei tuota tarinaa Vaasan palosta ole, ei vaikka Suksi niin moneen kertaan on väittänyt. Väitteet ovat kovin typeriä, kun ne on niin helppo todistaa vääriksi.
Mielestäni Suksi olisi talutettava kädestä pitäen kirjastoon huomenna heti ovien avauduttua. Siellä hänen eteensä voisi avata Aspelinin väitöskirjan vuodelta 1882, että hän näkisi sen nimen, jota hän ei pystynyt tivaamisenkaan jälkeen antamaan. Ja ennen kaikkea hän voisi todeta, että tuota tarinaa siinä ei todellakaan ole. Toimikunnan rikostarkastaja voisi luotettavimmin hoitaa tämän talutustehtävän.
Suorastaan tragikoomista on, että Suksi väittää minun sotkevan kaksi Aspelinin teosta, vaikka hän itse niin tekee toistuvasti. Ja kaikki hänen virheensä on helppo sellaisiksi todistaa. Kun ne on saatu oiotuiksi ja Suksi ne myöntämään, voidaan siirtyä asian seuraavaan kohtaan – mutta vasta sitten.
MK
Aivan huoleti voidaan jättää Aspelinin kirja kokonaan pois. Joka tapauksessa sama kertomus toistuu muiden tri Anneli Mäkelän kirjasta sama kertomus toistuu Viktor Hovingin kertomuksesta
sama kertomus toistuu monissa muissa kertomuksissa. Mua ei Tarvitse talutella yhtään mihinkään. Kolppanen ei ole koskaan Aspelinin kirjaa vuodelta 1882 n ähnyt eikä ole vissiin kovinn nähnyt Aspelinin kirjaa 1892.
Ilman Aspelinia tuon olisi palo- ja rikostutkijat ottaneet jokatapauksessa tutkittavaksi. Vanhaksi mieheksi sinun väitteesi on peräti lapsellisia. Sinä olet nyt kaikki asiat väittänyt toiseksi, et edellä olevia lainauksianikaan ole lukenut. Sen ähität, ähität.
Kerro nyt hyvä mies miten vaasa paloi?
Ainoa johtopäätös on kai ettei koskaan palanutkaan, koska et ollut itse paikan päällä.
Pentti Suksi