Suru riistää sydäntäni
ikävä kalvaa sieluani
kyyneleet polttavat poskiani
vain sinun hellät kätesi
lempeä katseesi
varovainen kosketuksesi
saa mielenrauhani palaamaan
Voisinpa lentää
kuin kotikuusen kyyhky
kiitäen luonasi oisin
sinulle kujertaen kertoisin
miten olen kaivannut
miten olen ikävöinyt
sydämesi on hellässä huomassani
pitelen sitä varovasti, kunnioittaen
vaalien, hoivaten
jokaista sen lyöntiä kuulostellen
väkevä veresi virtaa sen läpi
kertoen omaa tarinaansa
kuiskaten sitä iltaisin
tullen uneeni öisin
Rakkaus ei anna unohtaa
ei suo levähdystä
rakkaus on julma
kaikessa kauneudessaan
ikävä kalvaa sieluani
kyyneleet polttavat poskiani
vain sinun hellät kätesi
lempeä katseesi
varovainen kosketuksesi
saa mielenrauhani palaamaan
Voisinpa lentää
kuin kotikuusen kyyhky
kiitäen luonasi oisin
sinulle kujertaen kertoisin
miten olen kaivannut
miten olen ikävöinyt
sydämesi on hellässä huomassani
pitelen sitä varovasti, kunnioittaen
vaalien, hoivaten
jokaista sen lyöntiä kuulostellen
väkevä veresi virtaa sen läpi
kertoen omaa tarinaansa
kuiskaten sitä iltaisin
tullen uneeni öisin
Rakkaus ei anna unohtaa
ei suo levähdystä
rakkaus on julma
kaikessa kauneudessaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
tätä tunteiden tuskaa tässäkin runossa.
Huh, vahvaa on ja satuttavaa - upea runo !
Sanaton!!!!