Mitä sen on väliä onko synnyttävällä äidillä avio/avomies vai synnyttääkö hän lapsensa vain itselleen? Nyt eletään tätä aikaa, ei enää 50-lukua. Kirkko ei enää määrää moraalia, ettäs tiedätte!
Kysymys naisille?
Nuori äiti
171157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja jokakerta erimiehelle niin on siinä sitten värikästä porukkaa:)
paljon on väliä syntyvälle lapselle.
Synnyttää lapsi itselleen, ihanko noin tilaustyönä vain?
Mitä kirkko tähän kuuluu?
sanoisin että silmät salamoi ja karvat nousi pystyyn,samoilla linjoilla.
On se ainakin vähän välii lapselle.
tullut opittua, että lapsi itsessään on pääasia, ei mikään väline mihinkään.
Hänen hyvinvointinsa pitäisi aina olla tärkein tavoite.
sun ajatuksessa,jotkut kohtelee lastansa kuin roskapussii.
jos itse pystyy huolehtimaan ja hoitamaan lapsensa, niin väliäkö sillä.
sellainen tapa että kun lapsia tehdään niin omat vanhemmat, siis mummot ja papat ovat ilmaisia piikoja kun nuoret juoksee kapakoissa sun muissa huvituksissa.
Liiankin läheltä olen asiaa seurannut , kuinka härskisti vahempia käytetään hyväksi ilmaisina piikoina.
Vai itselleen. Jos sikiät neitseellisesti, niin siitä vaan.
Kirkosta viis mutta lapsella on myös isä ja hänellä isän oikeudet ja velvollisuudet.
Näkisin sen lapsen eduksi, että lapsella on sekä isä että äiti - jo ihan siksi, että kun on kaksi hoitajaa, niin äitikin pysyy virkeämpänä kuin yksinhuoltajana ollessaan.
No, itse olin sen verran vanha kääkkä lapsia saadessani (34-vuotiaana aloitin ja 36-vuotiaana sain kuopuksen), että hoito olisi ollut liian rankkaa yksin.
Tosin kommentistasi "kirkko ei minua määrää" löysin itseni parikymppisenä. Yhtä "viisas" minä olin silloin. Tosin "kirkon" paikalla olivat vanhempani. Irrottautumisvaihetta se vain oli: kun sitten olin oikeasti itsenäistynyt (ja Siperia opettanut), ei enää tarvinnut uhota tuohon sävyyn.
Sitten kun tulee niitä väsypäiviä lapsen kanssa, _en_ kuitenkaan tule sanomaan sinulle tyyliin "mitäs minä sanoin" vaan kuuntelen myötätuntoisesti.
???
Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Tässä vastaus, joka syntyi naiselta, jolla on jo 40 vuotta avioliittoa takanapäin, kaksi lasta synnyttänyt ja isoäidin osasta nautiskeleva.
kysymys,vaan lapsesta ja lapsen tulevaisuudesta.
kun lapsi syntyy edessä on vähintään 20v urakka
"synnyttä lapsen itselleen"lapsi ei ole mikään lelu jonka kanssa ollaan kun huvíttaa.niin
enää ei eletä kuin 50luvulla,sehän näkyy rikos
ja huumetilastoissa,lasten huostaan otoissa.
pidä huoli,että sinä ja lapsesi ette kuulu
tähän ryhmään.soitellaan 20v päästä.ymmärrän
sinua,mutta myös säälin ymmärtämättömyyttäsi
olen pahoillani,mutta aika näyttää kuka on oi
keassa.terveisin kahden pojan isä.
Laissa ei siis kirkkolaki
vaan lastensuojelulaki, puhuu lapsen oikeuksista
ei äidin tai isän oikeuksia taida paljon
huomioida.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin.
Sitä sit voi tulkita jokanen erikseen,
mutta se on painava laki ja teininä jo sitä
lasta kuunnellaan.
Aikasemminkin.
Kannattaa lukea se vaikka netistä
siinä on moneen asiaan ihan selventävää
tietoa.
synnyttäminen ei kai olekaan siveellis moraalinen asia ollenkaan, ei enää.
Mutta, kevytmielisesti ja uhoillen lapsia ei kannata täne maailman ryhtyä yksinään tekemään.
Lapsen kasvatus ja kunnialla aikuiseksi saattaminen on joskus kaksinkin melkoisen kova urakka.
Tämä on vain minun mielipiteeni.
Synnytät lapsen itsellesi, mitä se tarkoittaa. Et sinä lasta omista, mutta huolta riittää yli täysikäisyyden. Eräs tuttava, lapseton, sanoi ettei hän aio hankkia lapsia, kun niissä on kiinni 18 vuotta. Minä ajattelin, että hyvä niin, ei se suhde siihen 18-vuotispäivään katkea. Kun viimein luulee, että on vanhempana olemisensa kunnialla suorittanut ja on vapaa siitä huolesta, niin alkaa uusi kierros. Tänään hoidan lapsenlapsia ja sovittelen omaa elämääni niin, että homma toimisi jotenkin.
Ikäryhmä 50 on kasvatettu ja kasvanut siihen, että vastuuta otetaan vähän laajemmin kuin tämän päivän nuoret, jotka tuntuvat olevan aina menossa ja valittavat, kun ei saa toteuttaa itseään ja pitää vähän ottaa huomioon muitakin, mutta ei siinä juuri oteta huomioon isovanhempia.
Tässä on lähipiirissä saatettu monta 50 hautaan. Naisten kohdalla varsinkin on varmaa, että heidät ajettiin loppuun. Kun sairastuu syöpään, on hoidot sen verran raskaita, että mitään ylimääräistä ei siinä jaksa tehdä. Näille naisille ei suotu mahdollisuutta toipumiseen. Sairaalasta tultuaan, pahoinvoivana ja heikkona, kotona oli jo perilliset tuomassa lapsiaan viikonlopuksi mummolle, että he pääsevät lepäämään hiihtokeskuksiin tai laivalle. Kun todettiin, että mummo kuolee, aloitetttiin jo suunnitelmat, mitä hankitaan perinnöllä. Elämä on raadollista.
kummallista, - miksi te ette sano ettei lastenhoito sovi jatkuvasti.
Mie sanoisin "säälikää vanhaa äitiänne".. :)
ole enää moraalikysymys, vaan sinun vastuunkantamisesta on kyse. Ajattele sitä lasta, oletko valmis sitoutumaan 20 vuodeksi. Pystytkö turvaamaan lapsen elatuksen vai oletko siellä sossun jonossa hakemassa elatus-asumis ym tukia ja hankkimaltasi isä-uhrilta samoin. Löytyykö sinulta sitä vastuuta.
Sanonta:
Pieni lapsi pienet surut, suuri lapsi suuret surut.
Sanonta pitää täysin paikkansa, kuten me kaikki vanhemmat äidit tiedämme.