Mun on ihan pakko päästä kirjoittamaan ja avautumaan, koska en oikeasti voi enää kenellekään tästä puhua. Mä nyt en ole enää niin nuori, mut tää on vissiin ainoo "itsetunto"- palsta koko suomi24:ssa.
Ongelmanani on siis uskomattoman heikko itsetunto. Mä vihaan kaikkea mussa, siis ihan kaikkea, en ole nätti, fiksu etc. Mä en kestä kattoa valokuvia itsestäni tai videokamerakuvaa, hyvä jos peiliin pystyn kattomaan itkemättä. Mä siis lähes poikkeuksetta alan kieriskelemään itsesäälissä joka kerta kun nään itseni jostain.
Mä oon yrittänyt kaikkeni et pystyisin olemaan jotenkin sinut itteni kanssa, mut mikää ei toimi. Psykiatrilla en oo vielä vieraillut, mut kai sinne kannattaa mennä, kun normaaliin elämään must ei muute oikein tunnu olevan.
Mä oon miettinyt kauneusleikkauksia ja kaikkea, mut ei sit kuitenkaan oo uskallusta. Ja sen lisäksi en osaa valita, mitä mä leikkaisin. Kaikkein mieluiten lähes kaiken.
Mä en ole enää teini, se on yksi asia, mikä mua huolestuttaakin. EN siis ole teini, vaan jo 23vuotias, ja mun olisi jo pitänyt päästä eroon näistä pinnallisista turhamaisista jutuista. Mut kun mä en pääse eroon näistä ajatuksista! Mä tunnen itteni niin epäonnistuneeksi yksilöksi, et mä olisin jo melkein valmis kuolemaan. Itteeni en kyl ikinä tappaisi, mut silloin tällöin toivon mielessäni joutuvani onnettomuuteen jne.
Mul on mies, mut nyt mua on alkanut mietittyttää miten tää mies voi olla mun kanssa. Miten se voi pitää mua kauniina...Tai sanoo sen mulle. Samoin mun perhe ja monet ystävät miehen perhe ja joskus tuntemattomatkin ihmiset sanoo niin. Mut mä en voi uskoa sitä. Voiko ihmiset olla oikeesti niin julmia, että ne sanois noin, jos se ei olisi totta?? Voiko ne oikeesti vitsailla mun kustannuksella. Tai tarkottaakse kaunis niille " no et sä nyt mikään susiruma oo ja pidetäänpä sut tyytyväisenä, joten sanotaa et oot kaunis" tai jotain muuta.
Silloin tällöin pidän itsestäni, mut aina kun erehdyn näkemään valokuvia itsestäni, mä alan taas inhoon omaa kuvaani. SIlloin tulee tyhmä olo, et miten voi olla mahdollista, että hetken aikaa kuvittelin olevani nättikin...
Mulle ois tärkeetä että ois edes joku jossa mä olisin "jotain". Mut julmaa kyllä, mulle ei kyl jumala oo suonut sit himpsusen vertaa (lapsellista sanoo, kun niin paljon huonompiosaisia ihmisiä, mut itsekkäästi omaa elämää ajatellen näin). En ole edes mikään älyttömän fiksu tai älykäs.
Mut ennenkuin kukaan laittaa mitään laihdutusohjeita, voin kertoa, että olen mittojen mukaan hoikka (?) 170/57. Ruumiinmalli on vissiin kaikkee muuta ku kauniilla naisella.
Oisko ketään jolla o´lis samoja tuntemuksia?
Ongelmanani on siis uskomattoman heikko itsetunto. Mä vihaan kaikkea mussa, siis ihan kaikkea, en ole nätti, fiksu etc. Mä en kestä kattoa valokuvia itsestäni tai videokamerakuvaa, hyvä jos peiliin pystyn kattomaan itkemättä. Mä siis lähes poikkeuksetta alan kieriskelemään itsesäälissä joka kerta kun nään itseni jostain.
Mä oon yrittänyt kaikkeni et pystyisin olemaan jotenkin sinut itteni kanssa, mut mikää ei toimi. Psykiatrilla en oo vielä vieraillut, mut kai sinne kannattaa mennä, kun normaaliin elämään must ei muute oikein tunnu olevan.
Mä oon miettinyt kauneusleikkauksia ja kaikkea, mut ei sit kuitenkaan oo uskallusta. Ja sen lisäksi en osaa valita, mitä mä leikkaisin. Kaikkein mieluiten lähes kaiken.
Mä en ole enää teini, se on yksi asia, mikä mua huolestuttaakin. EN siis ole teini, vaan jo 23vuotias, ja mun olisi jo pitänyt päästä eroon näistä pinnallisista turhamaisista jutuista. Mut kun mä en pääse eroon näistä ajatuksista! Mä tunnen itteni niin epäonnistuneeksi yksilöksi, et mä olisin jo melkein valmis kuolemaan. Itteeni en kyl ikinä tappaisi, mut silloin tällöin toivon mielessäni joutuvani onnettomuuteen jne.
Mul on mies, mut nyt mua on alkanut mietittyttää miten tää mies voi olla mun kanssa. Miten se voi pitää mua kauniina...Tai sanoo sen mulle. Samoin mun perhe ja monet ystävät miehen perhe ja joskus tuntemattomatkin ihmiset sanoo niin. Mut mä en voi uskoa sitä. Voiko ihmiset olla oikeesti niin julmia, että ne sanois noin, jos se ei olisi totta?? Voiko ne oikeesti vitsailla mun kustannuksella. Tai tarkottaakse kaunis niille " no et sä nyt mikään susiruma oo ja pidetäänpä sut tyytyväisenä, joten sanotaa et oot kaunis" tai jotain muuta.
Silloin tällöin pidän itsestäni, mut aina kun erehdyn näkemään valokuvia itsestäni, mä alan taas inhoon omaa kuvaani. SIlloin tulee tyhmä olo, et miten voi olla mahdollista, että hetken aikaa kuvittelin olevani nättikin...
Mulle ois tärkeetä että ois edes joku jossa mä olisin "jotain". Mut julmaa kyllä, mulle ei kyl jumala oo suonut sit himpsusen vertaa (lapsellista sanoo, kun niin paljon huonompiosaisia ihmisiä, mut itsekkäästi omaa elämää ajatellen näin). En ole edes mikään älyttömän fiksu tai älykäs.
Mut ennenkuin kukaan laittaa mitään laihdutusohjeita, voin kertoa, että olen mittojen mukaan hoikka (?) 170/57. Ruumiinmalli on vissiin kaikkee muuta ku kauniilla naisella.
Oisko ketään jolla o´lis samoja tuntemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi luulet olevasi muuta kuin kaunis kun rakkaasi ja tuntemattomatkin sanovat sitä?
Ei kukaan valehtele sellaisesta.
Ootko puhunu tästä rakkaitesi kanssa?
Puhuminen auttaa tosi paljon :)
Mut täs ois mun vinkit miten saat itsetuntoos kohoomaan:
1. ole rakkaitesi kanssa ja puhu heille tästä :)
2. Mene miehesi kanssa ammatilliseen valokuvausliikkeeseen ja ota hienoja kuvia itsestäsi, joista näkyy miten kaunis olet :)
Siis oikeesti tää toimii :)
3. Katso kuviasi, peilikuvaasi kauan ja hartaasti äläkä etsi samalla jotakin mistä et pidä vaan näe se todellinen kauneutesi mitä et ennen ole huomannut :)
4. Mene vaikka terapeutille puhumaan :)
Terapia on todella hyvä asia ihan sellaisellikin ihmiselle jolla on hyvä itsetunto :)
5. Luota muihin ihmisiin. Kun muut sanovat sinua kauniiksi niin usko se totuus vilpittömin sydämin :)
Mä olen vain 18v jätkä, joka kirjottelee suomi24 viestei.
Mä en oo mikään terapeutti.
Mut mä aina haluun et ihmiset vois rakastaa itseään ja toisiaan koko sydämestään :)
Me kaikki ollaan laadullisesti hyviä :)
Emme parempia, emmekä huonompia kuin toiset, vain omanlaisiamme :)
Kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)
et ole yksin !
mulla ei ihan noin vahvasti tule itseinho kuten kuvailit, esimerkiksi valokuvia voin katsoa melkeinpä jopa ihan ok, ja peilin edessä sählätä ( sanotaan esimerkiksi hiusten laittaminen ja meikkaaminen ) mutta esimerkiksi se että joku toinen kuvaa minua niin etten ollenkaan osaa varautua, tai videokuvan tai äänen tallentaminen kolahtaa tosi pahasti.
kuitenkin joskus jos näen minusta otettuja kuvia vaikka, jotka onkin nättejä tai onnistuneita tms, todella kohentaa itsetuntoa... samoin kuin kavereiden, sukulaisten ja poikaystävän ' olet kaunis, tyylikäs etc ' kommentit tuntuu hyvältä, kunhan niihin vain uskaltaa luottaa että ei välittävä ihminen heittäisi tuommoista tarkottamatta.
eli sinulle myös pieni neuvo, miehesi, ystäväsi etc jotka ulkonäköäsi kehuvat, eivät tee sitä VAIN sen takia että saisivat sinut onnelliseksi, vaan myös siksi että varmastikin tarkoittavat sitä !
hieman tahtoisin pituus/painostasi sanoa, olet TODELLA hoikka :o
meitä on moneen lähtöön, toiset pitävät toisenlaisia ihmisiä kauniina, kun taas toiset ihan päinvastaisia... samallailla kun itsekin näet varmasti ihmisissä eroja sekä huononpaan että parempaan suuntaan.
suosittelisin sinua hommaamaan ammattiapua jos tilanne menee huononpaan... monia on auttanut eteenpäin.. myös minua.
mulla on tosi huono itsetunto ja nolostun ja punastun joka paikassa enkä tykkää ulkonäöstä vaikka kauniiksi on kehuttu monia kertoja mutta jotenkin en vain pysty uskomaan asiaa!!ja on mulla pari miestä tässä ollu mutta välillä ahdistaa olla miesten kanssa tekemisis koska ajattelen että toi ajattelee et hyi vittu ja kaikkee mut en voi sille mitään...nii ja mä oon 15v mut kumminki ois kiva saada itseluottamusta koska tyylii kaikil mun ikäsil on paljon itseluottamusta ja ne menee tuol vaa "mä oon nii kaunis ja plää plää plää plää" hoh hoh mäki haluun saada itseluottamusta!!!!!!!
Kyl sitä itseluottamusta kokoajan tulee enemmän ja enemmän :)
Mä kyl tiedän :)
Mul älä kuitenkaan ittees ala muihin verrata :)
Kyl se itseluottamus paranee kokoajan :)
Jumalan siunausta :)
Kerro poikaystävällesi itsetunnostasi ja siitä miten et pidä itsestäsi. Puhukaa asiasta. Pyydä poikaystävääsi kanssasi peilin eteen ja katsokaa sitten yhdessä peiliin. Kerro kaikki hyvä asiat, mitä näet itsessäsi. Kun olet luetellut ne, anna pojan kertoa mitä kaikkea hyvää hän näkee sinussa kohta kohdalta, oikein hitaasti. Esim. jos hän pitää nenästäsi, voi hän vaikka koskettaa nenän päätäsi^^ kaikkea muutakin mistä saat hyvän olon ja mikä saisi sinut ehkä tuntemaan itsesi kauniiksi ^^ tämä on minun vinkkini
Ehkä itsekin tiiät, että ei se ulkonäkö ole se ihan oikein ongelma. Ja sanoitkin että sinussa pitäisi muuttaa kaikki, ehkäpä et voit kuvitella itseäsi sopivaksi, olit sitten ihan minkä näköinen tahansa. Vaikka saisit ensin valita maailman kaikista ihmisistä, kenen näköinen haluaisit olla. Aina varmaan löytäisit silloinkin vikoja itsestäsi.
Ehkä et usko, että olet ihmisenä tarpeeksi sopiva. Ja siksi sinun pitäisi olla edes ulkonäöltäsi täydellinen. Sanoit itsekin, ettet pidä itseäsi niin fiksuna ja älykkäänä. Ajatteletko jotain siihen suuntaan, että olet ihmisenä vähän huono, niin ulkonäkö korvaisi sen?
... niin että sinusta voitaisiin siksi pitää, kun kuitenkin näytät kauniilta. Eikä silloin haittaisi, vaikka muuten tuntisit olevasti luonteeltasi ihmisenä liian vähäinen. Koska ulkonäkö korjaisi tämän vajeen.