Homofobia ja prostituutio

Parikymmentä vuotta on opetettu, että jos joku arvostelee homoja tai yrittää kieltää heidän oikeuksiaan, niin on kyse homofobiasta Eli jos haluaa rajoittaa homoja, niin silloin on omia homoseksuaalisia taipumuksia, joita yrittää rajoituksilla kiistää. Nykyinen keskustelu seksin ostosta taas tuo mieleen, että joku samanlainen fobia omasta seksuaalisuudesta johtaa yrityksiin rajoittaa kahden ihmisen hetkellistä ja irrallista heteroseksiä.

Esimerkiksi AIDS, Homorutto, hidasti homoseksuaalisuuden hyväksymistä vuosikymmenellä. Sama taudin pelko on nyt seksin ostokiellon perusteluissa. ”HIVin hoitokulut tulevat ylittämään vanhusten hoitokulut!”

Samoin vanhempien ja lasten suhde on vedetty mukaan: ”Entä jos oma tyttäresi toimisi prostituoituna?” vs. ”Kuka sitä kehtaisi isänsä nähden toisen miehen napaa nuolla?”

Homofobian tärkeimpänä välineenä on ollut kammo anaaliyhdyntää kohtaan: ”Mut em mää kyl kenenkä homo paskasse persläppe lähre tyäntämä” Ostoseksin kieltäjillä vastaavasti ”Entä jos asiakkaana on humalainen, hikinen, haiseva ja sylkeä kuolaava vanha likainen ukko”.

Australialaisfeministi oli järkyttynyt kun ”Bordelliemäntiä haastatellaan julkkiksina tiedotusvälineissä!” Suomessa järkytti Juha För.

Keskeistä on tunne, että homous tai prostituutio on kauhistuttava, jopa kuolemaa pahempi kohtalo ihmiselle.

Luonnollinen seksi: Ajatus siitä, että on olemassa jokin luonnollinen seksi, joka omalla painollaan ohjaa omaa seksuaalisuutta oikeaan suuntaan on kummallekin pelolle tyypillinen. ”Ei luanno järjestyst kukka, ette tekää, voi millään muuttaa, ei sit millää! Se on ja pysy. Onneks.” Toisaalta homoseksuaalisuus ja prostituutio nähdään sairauksina, seksin ostajat häiriintyneinä ja prostituioidut huumeiden käyttäjinä ja insestitaustaisina(sama teoria homoista).
”Surkia sakkii!!!”
Toisaalta ajatellaan, että on olemassa jokin psykologien tai biologinen voima joka vääjäämättä ohjaa meitä rakkaussuhteessa tapahtuvaan heteroseksiin ja suojelee homoudelta tai heittäytymiseltä irrallisiin seksisuhteisiin. Mitään tällaista määräävää mekanismia ei kuitenkaan ole olemassa, jos osa meistä nauttii homoseksistä tai irrallisista suhteista, niin meillä jokaisella on mahdollisuus ”tulla ulos” vanhojen rajojen sisältä. Täyshomouden ja ajoittaisen ”nymfomanian” esiintyvyys on väestössä samaa luokkaa. Pelkääjien määrä on kuitenkin monikertainen niihin verrattuna, jotka lopulta toteuttavat piilevän seksuaalisen halunsa.

Itse en näe homo- ja prostituutiofobiassa juurikaan eroa, kumpikin on omaan seksuaalisuuteemme kietoutuva ilmiö josta ilmeisesti emme koskaan pääse eroon, mutta jonka tiedostaminen auttaa tekemään parempia ratkaisuja eikä vain yrittää rajoituksin ja laein hillitä ilmiötä, joka on itse asiassa sisällämme.