SE ON YSTÄVÄ.
Se on ystävä
joka kipeästi lyö.
Siitä ystävän tunnet.
Kun kirkas taivas
raskaasti kyynelehtii:
Se miekka sielun silpoo.
- -
23. 03. 08. Ensimmäinen sedokani.
Se on ystävä
joka kipeästi lyö.
Siitä ystävän tunnet.
Kun kirkas taivas
raskaasti kyynelehtii:
Se miekka sielun silpoo.
- -
23. 03. 08. Ensimmäinen sedokani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
bussokusekikalla:
TÄTÄ TARKOITAN
Tätä tarkoitan:
käsi jota rakastat
kipeimmin lyö
Ei vihollisen käsi
silpoisi sielua niin,
murskaksi löisi kiviin
- -
23. 03. 08. Ensimmäinen bussokusekika.
5-7-5-7-7-7.
Voi tosin olla että epäonnistuin...
En ole varma, onko sanassa "kipeimmin" kolme (ki-peim-min) vai neljä (ki-pe-im-min) tavua? Oletin että neljä. Mutta sanan "lyö" laskin yksitavuiseksi... ja tarkemmin ajateltuna totean että se lienee kaksitavuinen, ly-ö?
Joten pilalle taisi mennä tämä runo...
Huokaus.
Olisi kannattanut opiskellä äidinkieltä vähän paremmin... Kielen hallinnasta kun olisi apua kirjoittamisessa.
ensimmäinen katantani, 23. 3. 2008 klo 03:53 - 03:55.
YÖ YÖLTÄ TULET
Yö yöltä tulet
tutummaksi vierellä:
vuoteeni tyhjä kohta.
- -
Tää oli aika kiva. 5-7-7.
HYVÄÄ YÖTÄ.
:)
Kiitos jälleen taitavista, syväluotaavista, hyvää tekevistä teksteistäsi.
Joten....
romanttisia
kirsikankukkaisia
leiju-unikuvia
juuri Sinulle
hopeaisenkuunsillan
sulkakynäniekkanen
:)
ei oo totta !
Ääpee kirjoittaa näin lyhyen runon, nyt on kyllä
maaliman kirjat sekaisin. Mutta olen kanssasi sa-
maa mieltä " tää oli aika kiva "
Juups, ja huomenii sinne Porin suuntaan.
Pääsiäistä myöskin, kuinka sen sitten vietätkään
ystävä kallis.
kirjoittaa lyhyesti, vaikka kasvot menis, kun on rajat asetettu. Rajat asetti japanilainen waka: sedoka (5-7-7-5-7-7), bussokusekika (5-7-5-7-7) ja katanta (5-7-7).
Totta puhuakseni pidän lyhyistä, ytimekkäistä runoista.
Jotenkin vain minulle on muodostunut tuo tyyli että kun kirjoitan, teen sen pitkähkösti, osittain se on valittu rooli, mutta sopii kuin nyrkki päähän runoiluun mitä noin niin kuin enimmäkseen harrastan: runomaailman (usein vähän vinosti hymyilevään) pohdiskeluun; erilaisia tyylejä, näkökulmia ja niiden tarkastelua limittävään runolliseen poukkoiluun. Oi sori. Niin kuin nenä silmään.
* huokaus * ja nikshymiö ;)
Jaa että palataan ruotuun, parta.
JOSEPH PUJOL ESIINTYY 23. 3. 2008
Mustasukkaisuutesi on parvi kujertavia kyyhkysiä,
laskeutuu näkymättömälle langalle
minun ja
jokaisen asian väliin
mitä olen tekemässä;
kun minun pitäisi katsoa sinuun,
puhua sinulle, kuunnella hiljaa sinua
rakkaani
Ei näitä turhia asioita,
jotka rakkauteesi verrattuna ovat niin mitättömiä
ettet koskaan lakkaa ihmettelemästä
kuinka voinkin
haaskata aikaani sellaisiin,
tarjoathan minulle arvokkainta mitä kukaan voi saada:
sydämesi kiintymystä,
sielujen yhtymisen laulua
Jos vain ymmärtäisin
kääntää kaiken huomioni sinuun
ja ottaa lahjasi vastaan, hylätä käsistäni turhuudet
ja rakastaa sinua - sinua ainoastaan!
Mustasukkaisuutesi on parvi kujertavia kyyhkysiä,
se kujertaa
suloisia lauseita, hellimpiä
katseita kevätillassa
Ja jos rakkaudellesi käännän selän,
mustasukkaisuudeksi nimittäen
sen ilmenemismuotoja,
läheisriippuvuudeksi nimittäen niitä
kerjään verta nenästäni
Raatelevina korppeina kasvoilleni sinkoudut
täynnä oikeutettua vihaa,
rakkaani
kaikki iskusi olen ansainnut monin verroin,
suloisuudeltasi kun oveni suljin - minä itsekäs ja sydämetön
peto?
Minä ilmava petomaani
Kynnenjäljet kasvoillani
kuinka nyt kehtaankin kirjoittaa
kyynisen runoni rakkaudesta:
läheisriippuvuudeksi väitän
herkkiä ja hellimpiä tunteitasi
joissa sielu avoinna kurotuit
kosketustani vaatien, äh, anteeksi
et sinä vaatinut koskaan, tarjosit pyyteettömästi vain
onnellista elämää kanssasi
Vähemmästäkin
nainen loukkaantuu, suuttuu - kun
sydämen hellimmät lahjat
näin itsekkäästi torjutaan, kovasydämisesti
ilkeillen
ja halveksuen torjutaan
Siis anna minulle ohdakkeita,
laita silmäni vuotamaan kyyneleitä
Voi meitä!
Näkymätön lanka pingottuu
ja tulee nähtäväksi:
Sinun hellin katseesi särkyy
ja murtuu kasvojesi kirkas naamio,
ja vapiseva ruumiisi kurottuu
haurasta sieluani kohti
tulvillaan vimmaisinta vihaa:
tahtoisin sinut murskata, nyt, tahtoisin sinut
tappaa
Niin, pyyteettömällä rakkaudellasi
tahtoisit minut kuohita, suloisen ruumiisi alle
avuttomasti sätkivän mieleni murskata
ja sitten vielä, korkeammassa sävellajissa:
hui hai, hellyydelläsi tappaa
* kumarran *
Ryhdyin runoni päätteeksi etsimään clippiä Joseph Pujolista ja kas kummaa, avautui tällainen, katsopa tarkasti - viimekertaiseen postiisi viitaten hämmästyttävä yhteensattuma:
http://www.youtube.com/watch?v=2RDgot-0g9g
Jos runous on
Rozier ja d'Arlandes
kaasupallossa Pariisin yllä
älkää unohtako häntä,
joka kaasumaksujen erääntyessä
vaivojaan säästämättä
täytti pallon.
Etkö ole kuullut siitä, rakkaani?
Minä kerron!
Se tapahtui Moulin Rougen takapihalla
eräänä keväisenä Pariisin yönä,
haikean haitarin soidessa taustalla
ja vaikka d'Arlandes hihitteli hiljaa itsekseen
ja Rozier, tuo vanha velmu, piteli otsastaan kiinni
vakavaa teeskennellen,
minä herkistyen ainakin kuiskaan:
kiitos sinulle, Joseph Pujol -
romanttiset sankarimme lentävät taas!
Näissä hauraissa sanoissa,
ilmailevat hiljaisten kaupunkien öisillä kujilla
karheat taiteilijat,
roskapöntön taakse kyykistyen
(kirjoitan)
runous on rakkautta, ja rakkaus hersyvä tunne
perhosia vatsanpohjassa,
purkautumista vaativa, kupliva
sävel.
http://www.youtube.com/watch?v=2HqXKLahCGU
- - -
Ja sitten, naks.
Toisenlaiseen äänimaailmaan.
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ.
http://galleria.suomi24.fi/murtsi-67
Samoin sinulle.