Olen miettinyt erästä asiaa, joka vähän pistääkin miettimään...
Minulla on lesboystävä. Olemme ystäviä, mutta emme hirveän hyvin vielä tunne toisiamme, vaikka olemmekin jutelleet monista asioista ja viettäneet iltaa yhdessä. Pidämme yhteyttä lähes päivittäin.
Hän kieltää minua kertomasta itsestään mitään kenellekään. Hän kysyy usein, olenko kertonut hänen nimeään kenellekään tai mitään muutakaan hänestä. Vastaan aina kieltävästi, ja hän sanoo, että "hyvä"!
Itse hän saattaa puhelimessa kertoa soittajalle olevansa minun seurassani mainiten minut myös nimeltä.
Minulla on vaikeuksia muiden ystävieni kanssa, kun minun pitää kertoa kierrellen tekemisistäni ja menemisistäni. He ovat alkaneet katsella minua jo oudosti, sillä yleensä olen aika avoin ja kertoilen asioistani enemmänkin kuin pitäisi.
Ehkä minun on aika oppia pitämään omat asiat omana tietonani, mutta kuitenkin, jotenkin tuntuu pahalta, kun tämä on jatkunut jo näin pitkään. Enhän välttämättä kertoisikaan hänestä sen enempää - tuskin etunimen mainitseminen kenenkään mainetta pystyy pilaamaan. Sitäkään en kuulemma saa kertoa.
Kun nyt rupesin tätä asiaa ajattelemaan, tuntuu siltä, ettei hän anna minulle mitään arvoa ihmisenä, ystävänä. Rikon varmaan hänen luottamuksensa, kun kirjoittelen tälle palstalle hänestä. Pitäisi varmaan puhua näistäkin asioista vain hänen kanssaan. Hän kyllä tietää, että kirjoittelen tänne, mutta hänellä ei ole aikaa lukea näitä viestejä.
En tiedä, tuleeko hänellä olemaan ikinä aikaa minullekaan, vaikka hän on luvannut. Tuhlaankohan itse omaa aikaani ihmiseen, joka ei välitä minusta ollenkaan.
Asiat voisivat selvitä kysymällä, mutta kun ne eivät selviä. Vastauket ovat tänään tätä, huomenna jotain muuta, ihan ympäripyöreitä. Aina tulee mutkia matkaan, suunnitelmat muuttuvat, ei ennätä edes selittelemään. Hän pyytää minua sinne ja tänne, mutta mistään ei sitten tulekaan mitään, kaikkia muita ihmisiä tulee ja menee...
Tajusin vähän aikaa sitten, ettei hän lue edes sähköpostiviestejä, joita hänelle hartaasti kirjoitan. Hän ei tiennyt mistään mitään, kun tuli puheeksi pari asiaa, jotka olin jo selittänyt viesteissäni, jotka hän väitti kaikki lukeneensa.
Minä en taida jaksaa kohta enää. Pitääkö hän minua pilkkanaan vai mitenkähän on? Eilen mietin vielä sitä, että pitäisikö minun kertoa hänelle, että olen ihastunut häneen, tänään mietin, mitä järkeä tässä on, vaikka olisinkin...
Luulen, etteivät minun haaveeni toteudu ikinä. Välillä ajattelen, että niin ei ehkä ole tarkoitettukaan. En enää tiedä, kuka tarkoittaa ja mitä... Luulin ja toivoin, että tämä olisi vakavaa, ja niinhän tämä onkin - vähän liiankin vakavaa. Tunnen itseni ihan hölmöksi, mitä varmaan olenkin.
Salainen ystävä
15
1160
Vastaukset
- salainen ystävä
Tää asia ei varman kuulu yleiseen keskusteluun.
Pitääkö orastavan ystävän olla kuin lähellä toista jos ei toista tunne????
Eikö ole viisautta ja rehellisyyttä jotta ei lupaa liikoja?
Ymmärrän ettei aina olla samalla aallonpituudella mutta voi aina koettaa ymmärtää ja auttaa toista jos ei muuta.
En tiedä mitä muuta tähän nyt sanois ja jos en nyt sit enempää sanokaan. - Hapsu
... koko tyyppi!
Mitä sinä tuosta mahdat saada? Jos kaikki on jo nyt alussa, ja onko jatkoa edes tulossa, tuollaista, niin eipä hääppöiseltä vaikuta.
Mulle riittäisi jo siinä vaiheessa, jos tyyppi kertoo lukeneensa lähettämiäni maileja ja sitten selviäis ettei lue. Sehän on ensimmäinen merkki siitä, ettei lyyliä kiinnosta. Toinen outo asia on se, että sä et saa kertoa hänestä edes etunimeä ja hän huutelee sinun nimeäsi muille.
Ei noin epäreilua ystävyyssuhdetta ole olemassakaan tai sitten sillä sun kaverillas liiraa tosi pahasti jossain.
Et sä mitään luottamusta riko tänne kirjoitellessasi, koska eihän teillä mitään velvollisuudentunnetta tai sopimusta toista kohtaan tunnu olevan edes alkeellisella tasolla.
Sori tämä tuomitseva suhtautuminen tähän juttuun, mutta tulen aina pahalle päälle silloin, kun huomaan jonkun käyttävän toista hyväkseen vain omia tarkoitusperiään ajatellen.
Jos ei kaverisi kanssa edes keskusteleminen onnistu, niin mitä muutakaan voi odottaa...
Heivaa se äläkä kiusaa itseäs yhtään enempää, koska jos nyt olet jo ihastunut, niin mitä sitten, kun vielä rakastut ja toinen pysyy yhtä kaukaisena koko ajan? Itseäs vaan satutat, kun et saa mitään vastakaikua.
Älä syyttele itseäsi tästä tilanteesta, ehkä kaverillasi ei ole ihan kaikki palikat vielä asettunut paikoilleen ja yrittää epätoivoisesti niitä sun avullas kokoilla... tiedä tässä muuta sanoa sitten....- Klaudia
Minä en varmasti ole yhtään sen parempi ystävänä kuin hänkään. Minulla on palikat olleet jotenkin kateissa ihan syntymästä asti.
Soitin hänelle ja puhuimme asiasta. Hän sanoi haluavansa olla edelleen ystäväni, mutta enempää hän ei voi luvata. Olemme kuulemma liian erilaisia ihmisiä. Hän toivoi vain, etten tekisi mitään typerää ja olisin varovainen, kun sanoin, että pitänee näin ollen etsiä toinen, meni melkein itkuksi...
Hän kertoi, että kun tutustuimme, olivat asiat toisinpäin. Hän kertoi olleensa hulluna minuun, mutta minä pistin silloin välit poikki, mikä on totta. En kestänyt kaikkia ristiriitaisuuksia silloinkaan, näitä samoja, mitä vieläkin on. Nyt on toisin päin, minä haluaisin enemmän, ja hän vähemmän.
Hän on alusta alkaen tehnyt selväksi, miten paljon läheisyys merkitsee hänelle. Henkinen yhteys on hänelle kuitenkin tärkeämpää.
En todellakaan tiedä, miten voi/jaksaa olla vain ystävä toisen kanssa, jos häntä kohtaan tuntee enemmän kuin ystävyyttä. Tämä kidutus on minulle liiankin tuttua. Luulin, että nyt olisi toisin, mutta olin väärässä.
Hän sanoi, että olen heikompi osapuoli tässä suhteessa, eikä hän halua loukata tai haavoittaa minua, joten hän kantaa vastuun tästä kaikesta. Vastuun kantaminen on hänen mielestään sitä, että hän ei aio olla mitään muuta kuin ystävä minulle. Siis koskaan. Ja miten minä voin ikinä luopua toivosta, jos pidämme edelleen yhteyttä ja tapailemme vielä?
Minä en voi unohtaa häntä, varsinkaan jos ystävyytemme jatkuu, niin kuin varmaan jatkuukin.
Hyvä asia tässä kaikessa on, että pystymme puhumaan asiasta. Epätietoisuus vaivaa kaikkein eniten. Ikävätkin tosiasiat on hyvä tietää ja tunnustaa. Hän pyysi, että soittaisin hänelle vielä, mikäli haluan jutella näistä tai jostain muusta.
Hän on hyvä ystävä. Haluaisin olla hänelle yhtä hyvä ystävä. - Hapsu
Klaudia kirjoitti:
Minä en varmasti ole yhtään sen parempi ystävänä kuin hänkään. Minulla on palikat olleet jotenkin kateissa ihan syntymästä asti.
Soitin hänelle ja puhuimme asiasta. Hän sanoi haluavansa olla edelleen ystäväni, mutta enempää hän ei voi luvata. Olemme kuulemma liian erilaisia ihmisiä. Hän toivoi vain, etten tekisi mitään typerää ja olisin varovainen, kun sanoin, että pitänee näin ollen etsiä toinen, meni melkein itkuksi...
Hän kertoi, että kun tutustuimme, olivat asiat toisinpäin. Hän kertoi olleensa hulluna minuun, mutta minä pistin silloin välit poikki, mikä on totta. En kestänyt kaikkia ristiriitaisuuksia silloinkaan, näitä samoja, mitä vieläkin on. Nyt on toisin päin, minä haluaisin enemmän, ja hän vähemmän.
Hän on alusta alkaen tehnyt selväksi, miten paljon läheisyys merkitsee hänelle. Henkinen yhteys on hänelle kuitenkin tärkeämpää.
En todellakaan tiedä, miten voi/jaksaa olla vain ystävä toisen kanssa, jos häntä kohtaan tuntee enemmän kuin ystävyyttä. Tämä kidutus on minulle liiankin tuttua. Luulin, että nyt olisi toisin, mutta olin väärässä.
Hän sanoi, että olen heikompi osapuoli tässä suhteessa, eikä hän halua loukata tai haavoittaa minua, joten hän kantaa vastuun tästä kaikesta. Vastuun kantaminen on hänen mielestään sitä, että hän ei aio olla mitään muuta kuin ystävä minulle. Siis koskaan. Ja miten minä voin ikinä luopua toivosta, jos pidämme edelleen yhteyttä ja tapailemme vielä?
Minä en voi unohtaa häntä, varsinkaan jos ystävyytemme jatkuu, niin kuin varmaan jatkuukin.
Hyvä asia tässä kaikessa on, että pystymme puhumaan asiasta. Epätietoisuus vaivaa kaikkein eniten. Ikävätkin tosiasiat on hyvä tietää ja tunnustaa. Hän pyysi, että soittaisin hänelle vielä, mikäli haluan jutella näistä tai jostain muusta.
Hän on hyvä ystävä. Haluaisin olla hänelle yhtä hyvä ystävä....kyse siitä, että ystäväsi ei uskalla aloittaa suhdetta kenenkään kanssa, ainakaan tällä hetkellä? Jos hän on sanonut olevansa heikompi osapuoli ja tunnustaa sen, että voisi käyttää sinua hyväkseen? Kertoo tulleensa itse usein petetyksi...
Tämä muuttaa hieman näkemystä ystävästäsi, koska nuo asiat ääneen sanottuna on hieno juttu. Kertoo siitä, että ystäväsi on rehellinen? Vai onko? Minusta tuntuu siltä, että hän pitää sinusta, mutta ei uskalla ruveta mihinkään sen enempään, ettette molemmat joutuisi pettymään. Voisitko ajatella asiaa niin? Myönteisellä tavalla ja näin ollen sittenkin ystäväsi käytös on sallittua tai sanotaan - ymmärrettävää?
Mielestäni ajan kulumisella on nyt suurin merkitys. Ja se ei tarkoita sitä, että teillä joskuskaan olisi mitään suhdetta, mutta se selvittää molempien tunteita. Varsinkin sinä opit näkemään ystäväsi vain ystävänä ja saat etäisyyttä tunteisiin, jolloin näet asiat paljon realistisemmin.
Sitä pitäisi vain yrittää ymmärtää... ymmärtää jne. mutta onhan meillä kaikilla syymme käyttäytyä niin kuin käyttäydymme. Joillakin ja varmaan usealla siihen liittyy juuri kokemamme asiat ja edelliset suhteet.
Ystäväsi käy varmasti mielessään paljon juttuja läpi tällä hetkellä ja Klaudia, sinäkin saat tilaisuuden käsitellä omia tunteitasi häntä kohtaan.
Olen ehdottomasti vieläkin sitä mieltä, että antakaa ajan kulua, mutta älkää tunteko mitään katkeruutta mistään. Ystävyytenne voi vahvistua, kun ette liikaa yritä. Kyllä uskon siihen mahdollisuuteen, että ystävyyskin on mahdollista vielä senkin jälkeen, kun suhde tunnetasolla loppuu. Tiedän, että se on mahdollista ja uskon siihen, vaikka itse käynkin läpi juuri tätä samaa asiaa omassa elämässäni...
Mitä siihen yksin oloosi tulee, niin et kai sinä ihan niin yksin sentään ole? Yksinäinen on ihminen, jolla ei ole ketään - edes ystäviä. Eri asia on se, onko suhteessa kenenkään kanssa ja niinkuin sanoit, siihenkin tottuu. Silloin juuri niiden hyvien ystävien arvo tulee esille ja heidän kanssaan kannattaa asioista puhuakin.... kyllä asiat aina tahtovat kääntyä hyväksi, ajan kanssa. - Hapsu
Hapsu kirjoitti:
...kyse siitä, että ystäväsi ei uskalla aloittaa suhdetta kenenkään kanssa, ainakaan tällä hetkellä? Jos hän on sanonut olevansa heikompi osapuoli ja tunnustaa sen, että voisi käyttää sinua hyväkseen? Kertoo tulleensa itse usein petetyksi...
Tämä muuttaa hieman näkemystä ystävästäsi, koska nuo asiat ääneen sanottuna on hieno juttu. Kertoo siitä, että ystäväsi on rehellinen? Vai onko? Minusta tuntuu siltä, että hän pitää sinusta, mutta ei uskalla ruveta mihinkään sen enempään, ettette molemmat joutuisi pettymään. Voisitko ajatella asiaa niin? Myönteisellä tavalla ja näin ollen sittenkin ystäväsi käytös on sallittua tai sanotaan - ymmärrettävää?
Mielestäni ajan kulumisella on nyt suurin merkitys. Ja se ei tarkoita sitä, että teillä joskuskaan olisi mitään suhdetta, mutta se selvittää molempien tunteita. Varsinkin sinä opit näkemään ystäväsi vain ystävänä ja saat etäisyyttä tunteisiin, jolloin näet asiat paljon realistisemmin.
Sitä pitäisi vain yrittää ymmärtää... ymmärtää jne. mutta onhan meillä kaikilla syymme käyttäytyä niin kuin käyttäydymme. Joillakin ja varmaan usealla siihen liittyy juuri kokemamme asiat ja edelliset suhteet.
Ystäväsi käy varmasti mielessään paljon juttuja läpi tällä hetkellä ja Klaudia, sinäkin saat tilaisuuden käsitellä omia tunteitasi häntä kohtaan.
Olen ehdottomasti vieläkin sitä mieltä, että antakaa ajan kulua, mutta älkää tunteko mitään katkeruutta mistään. Ystävyytenne voi vahvistua, kun ette liikaa yritä. Kyllä uskon siihen mahdollisuuteen, että ystävyyskin on mahdollista vielä senkin jälkeen, kun suhde tunnetasolla loppuu. Tiedän, että se on mahdollista ja uskon siihen, vaikka itse käynkin läpi juuri tätä samaa asiaa omassa elämässäni...
Mitä siihen yksin oloosi tulee, niin et kai sinä ihan niin yksin sentään ole? Yksinäinen on ihminen, jolla ei ole ketään - edes ystäviä. Eri asia on se, onko suhteessa kenenkään kanssa ja niinkuin sanoit, siihenkin tottuu. Silloin juuri niiden hyvien ystävien arvo tulee esille ja heidän kanssaan kannattaa asioista puhuakin.... kyllä asiat aina tahtovat kääntyä hyväksi, ajan kanssa.siis sinua pitää heikompana - lopputilanne sama, koska toisaalta molemmissa osapuolissa varmasti on aina ne omat heikkoutensa.
- Jennifer
Hapsu kirjoitti:
...kyse siitä, että ystäväsi ei uskalla aloittaa suhdetta kenenkään kanssa, ainakaan tällä hetkellä? Jos hän on sanonut olevansa heikompi osapuoli ja tunnustaa sen, että voisi käyttää sinua hyväkseen? Kertoo tulleensa itse usein petetyksi...
Tämä muuttaa hieman näkemystä ystävästäsi, koska nuo asiat ääneen sanottuna on hieno juttu. Kertoo siitä, että ystäväsi on rehellinen? Vai onko? Minusta tuntuu siltä, että hän pitää sinusta, mutta ei uskalla ruveta mihinkään sen enempään, ettette molemmat joutuisi pettymään. Voisitko ajatella asiaa niin? Myönteisellä tavalla ja näin ollen sittenkin ystäväsi käytös on sallittua tai sanotaan - ymmärrettävää?
Mielestäni ajan kulumisella on nyt suurin merkitys. Ja se ei tarkoita sitä, että teillä joskuskaan olisi mitään suhdetta, mutta se selvittää molempien tunteita. Varsinkin sinä opit näkemään ystäväsi vain ystävänä ja saat etäisyyttä tunteisiin, jolloin näet asiat paljon realistisemmin.
Sitä pitäisi vain yrittää ymmärtää... ymmärtää jne. mutta onhan meillä kaikilla syymme käyttäytyä niin kuin käyttäydymme. Joillakin ja varmaan usealla siihen liittyy juuri kokemamme asiat ja edelliset suhteet.
Ystäväsi käy varmasti mielessään paljon juttuja läpi tällä hetkellä ja Klaudia, sinäkin saat tilaisuuden käsitellä omia tunteitasi häntä kohtaan.
Olen ehdottomasti vieläkin sitä mieltä, että antakaa ajan kulua, mutta älkää tunteko mitään katkeruutta mistään. Ystävyytenne voi vahvistua, kun ette liikaa yritä. Kyllä uskon siihen mahdollisuuteen, että ystävyyskin on mahdollista vielä senkin jälkeen, kun suhde tunnetasolla loppuu. Tiedän, että se on mahdollista ja uskon siihen, vaikka itse käynkin läpi juuri tätä samaa asiaa omassa elämässäni...
Mitä siihen yksin oloosi tulee, niin et kai sinä ihan niin yksin sentään ole? Yksinäinen on ihminen, jolla ei ole ketään - edes ystäviä. Eri asia on se, onko suhteessa kenenkään kanssa ja niinkuin sanoit, siihenkin tottuu. Silloin juuri niiden hyvien ystävien arvo tulee esille ja heidän kanssaan kannattaa asioista puhuakin.... kyllä asiat aina tahtovat kääntyä hyväksi, ajan kanssa...tässä välissä, koska minullakin on salainen "ystävä", että miltä hänen käytöksensä kuulostaa, kun hän siis on suhteessa toiseen naiseen ja minuun ja välillä hän on mielettömän lämmin minua kohtaan ja välillä täysin viileä.
Nämä lämpö/viileys -jaksot eivät ole mitenkään balanssissa, vaan lämpö tulee todella kuumana ja harvoin ja viileä kausi on melkein aina päällä. Hän ei ole minulle vihainen eikä katkera, vaan ihan tavallinen viileä kuin kuka tahansa ystäväni.
Hän kuluttaa myös paljon aikaamme kertoakseen hyviä puolia naisystävästään. Välillä kuulostaa, että hän on mielestään löytänyt täydellisen naisen..?? Kuitenkin juuri tämän "täydellisyyden" rinnalle hän halusi minut..??
Huokaus.! Minä ainakin olen niin selväpiirtoinen ihminen, että en osaa häntä lukea, en sitten millään..
Hän kyllä sanoo, että olen hänelle tärkeä, mutta näyttämään hän ei vaivaudu asiaa mitenkään.
Yhteyttä minuun hän pitää tosi paljon, joskus häiriöön asti, mutta siltikään tunteitaan hän ei näytä.
Tämä tällainen tilanne saa minut epätoivoiseksi ja käyttäytymään häntä kohtaan myöskin laidasta laitaan. Joskun lähestyn häntä ja olen hellä hänelle, vaikka hän olisi kuinka viileä. Vastakaikua en silloin saa, mutta jätän sen seikan huomioimatta.
Joskus taas olen täyttä raivoa ja pettymystä. Epäilen hänelle suhdettamme tai alan kertoilemaan "satuja" muista naisista..
Tästä hän sitten suuttuu ja lopulta minä saan lepytellä hänet. Joskus tähän lepytteleen menee parikin päivää..
Mihinkähän kummaan olen pääni laittanut..:(
Pensaassakin taitaisi olla helpompaa:D - Hapsu
Jennifer kirjoitti:
..tässä välissä, koska minullakin on salainen "ystävä", että miltä hänen käytöksensä kuulostaa, kun hän siis on suhteessa toiseen naiseen ja minuun ja välillä hän on mielettömän lämmin minua kohtaan ja välillä täysin viileä.
Nämä lämpö/viileys -jaksot eivät ole mitenkään balanssissa, vaan lämpö tulee todella kuumana ja harvoin ja viileä kausi on melkein aina päällä. Hän ei ole minulle vihainen eikä katkera, vaan ihan tavallinen viileä kuin kuka tahansa ystäväni.
Hän kuluttaa myös paljon aikaamme kertoakseen hyviä puolia naisystävästään. Välillä kuulostaa, että hän on mielestään löytänyt täydellisen naisen..?? Kuitenkin juuri tämän "täydellisyyden" rinnalle hän halusi minut..??
Huokaus.! Minä ainakin olen niin selväpiirtoinen ihminen, että en osaa häntä lukea, en sitten millään..
Hän kyllä sanoo, että olen hänelle tärkeä, mutta näyttämään hän ei vaivaudu asiaa mitenkään.
Yhteyttä minuun hän pitää tosi paljon, joskus häiriöön asti, mutta siltikään tunteitaan hän ei näytä.
Tämä tällainen tilanne saa minut epätoivoiseksi ja käyttäytymään häntä kohtaan myöskin laidasta laitaan. Joskun lähestyn häntä ja olen hellä hänelle, vaikka hän olisi kuinka viileä. Vastakaikua en silloin saa, mutta jätän sen seikan huomioimatta.
Joskus taas olen täyttä raivoa ja pettymystä. Epäilen hänelle suhdettamme tai alan kertoilemaan "satuja" muista naisista..
Tästä hän sitten suuttuu ja lopulta minä saan lepytellä hänet. Joskus tähän lepytteleen menee parikin päivää..
Mihinkähän kummaan olen pääni laittanut..:(
Pensaassakin taitaisi olla helpompaa:Dsanoa mitään, mitä et jo tietäisikään....
Toisaalta niinkuin tuolla jossain totesin, että on mahdotonta edes kuvitella millainen suhde toisilla on, siinä suhteessa pitää olla se toinen osapuoli, jotta siihen näkee ja on oikeutettu sitä kommentoimaan.
En ole osallistunut suhteesi tarkkailuun tai analysointiin, vaikk täälläkin on joidenkin osalta sitä tehty.
Kyllähän kieltämättä teidän suhteenne kuulostaa sanotaanko "ei kaikista helpoimmalta", mutta joitain asioita pitäisi tietää paremmin, että voisi tyhjentäviä vastauksia antaa...
Ensinnäkin, olen miettinyt joskus, että onko puolisollasi molempiin naisiin fyysinen suhde? Jos näin on, niin epäilemättä tulee mieleen, että aika viriilissä kunnossa lyyli sitten on ;) Vai onko miolemmat suhteet ns. kaukosuhteita, joissa nähdään tosi harvoin, viikkojen ehkä kuukausien välein? Näitä olen miettinyt ja sen valossa toivonutkin, että suhteenne, kolmoissuhteenne, säilyisi hyvänä. Hyvänä siksi, että sinä sitä tunnut arvostavan.
Entä se toinen nainen? Kuinkahan tosissaan hän on puolisosi kanssa seurustelemisesta? Tietääkö hän taas sinun olemassaolostasi? Jos tietää, niin oletteko tavanneet kolmestaan?
Jos puolisosi antaa toisinaan ymmärtää, että hän on löytänyt täydellisen naisen siitä toisesta, niin onko se heidän välinen suhde sitten se oikea rakkaussuhde ja voisiko olla niin, että sinun ja hänen välinen suhde perustuu ystävyyteen, johon kuuluu myös fyysinen yhdessä olo?
Onhan ihmisiä, jotka sanovat menevänsä sänkyyn myös ystävän kanssa, jos siltä tuntuu ja se ei poista suhdetta omaan rakkaaseen. Niin, itse en näin ole koskaan tehnyt, joten en osaa sanoa millaiset tunteet siinä on kysymyksessä silloin.
Oletko Jennifer ihan varma, että jaksat tätä suhdetta näin? Pidemmän päälle? Olisiko sinun laiselle lojaalille hyväsydämiselle ihmiselle sittenkin paras vaihtoehto se ihan ikioma kulta, joka sanoo sinun olevan se täydellinen nainen eikä hipsi välillä toisen kainaloon....
Asiaa tuntematta luulen kuitenkin, että sinullekin on olemassa ihminen, joka on vain sinua varten.... - Jennifer
Hapsu kirjoitti:
sanoa mitään, mitä et jo tietäisikään....
Toisaalta niinkuin tuolla jossain totesin, että on mahdotonta edes kuvitella millainen suhde toisilla on, siinä suhteessa pitää olla se toinen osapuoli, jotta siihen näkee ja on oikeutettu sitä kommentoimaan.
En ole osallistunut suhteesi tarkkailuun tai analysointiin, vaikk täälläkin on joidenkin osalta sitä tehty.
Kyllähän kieltämättä teidän suhteenne kuulostaa sanotaanko "ei kaikista helpoimmalta", mutta joitain asioita pitäisi tietää paremmin, että voisi tyhjentäviä vastauksia antaa...
Ensinnäkin, olen miettinyt joskus, että onko puolisollasi molempiin naisiin fyysinen suhde? Jos näin on, niin epäilemättä tulee mieleen, että aika viriilissä kunnossa lyyli sitten on ;) Vai onko miolemmat suhteet ns. kaukosuhteita, joissa nähdään tosi harvoin, viikkojen ehkä kuukausien välein? Näitä olen miettinyt ja sen valossa toivonutkin, että suhteenne, kolmoissuhteenne, säilyisi hyvänä. Hyvänä siksi, että sinä sitä tunnut arvostavan.
Entä se toinen nainen? Kuinkahan tosissaan hän on puolisosi kanssa seurustelemisesta? Tietääkö hän taas sinun olemassaolostasi? Jos tietää, niin oletteko tavanneet kolmestaan?
Jos puolisosi antaa toisinaan ymmärtää, että hän on löytänyt täydellisen naisen siitä toisesta, niin onko se heidän välinen suhde sitten se oikea rakkaussuhde ja voisiko olla niin, että sinun ja hänen välinen suhde perustuu ystävyyteen, johon kuuluu myös fyysinen yhdessä olo?
Onhan ihmisiä, jotka sanovat menevänsä sänkyyn myös ystävän kanssa, jos siltä tuntuu ja se ei poista suhdetta omaan rakkaaseen. Niin, itse en näin ole koskaan tehnyt, joten en osaa sanoa millaiset tunteet siinä on kysymyksessä silloin.
Oletko Jennifer ihan varma, että jaksat tätä suhdetta näin? Pidemmän päälle? Olisiko sinun laiselle lojaalille hyväsydämiselle ihmiselle sittenkin paras vaihtoehto se ihan ikioma kulta, joka sanoo sinun olevan se täydellinen nainen eikä hipsi välillä toisen kainaloon....
Asiaa tuntematta luulen kuitenkin, että sinullekin on olemassa ihminen, joka on vain sinua varten....Kyllä meillä on suhde, johon kuuluu myös fyysisyyttä. Harvakseltaan, mutta on kumminkin. Virittyneisyyttä on sitäkin enemmän ja tiedän, että se on molemminpuolista.
Tapaamme kolmestaan usein, mutta tämä toinen nainen ei tiedä minusta. Epäilee kyllä ja tavallaan tietääkin, mutta ei voi olla varma.
Luulen myös hänen olevan tosissaan suhteessaan, vaikka on se raskas hänellekin, kuulemma.
Ja kyllä tämä meidänkin suhteemme ihan rakkaussuhde on, vaikkakin hakee muotoaan vielä. Ystävyyttä tämä ei ole, siitä olemme puhuneet monta kertaa.
Hmm..., kauanko jaksan suhdettani? Vaikea sanoa, mutta mitkään suhteeni eivät koskaan ole olleet helppoja. Toinen suhde on toisella tavalla työläs ja toinen toisella.
Suhteesta saa varmaan todellisuutta rajumman kuvan, koska kirjoitan näitä negatiivisia kommenttejani aikamoisen tunnekuohun vallassa. Ja neutraalissa tilanteessa tulee nuo positiiviset tekstit.
Asioita kun voi kuvata niin monella tapaa.
Ettäkö ikioma kulta kainaloon;)
Tottakai sellainen olisi yksinkertaisinta, mutta miten nopeasti alkuinnostus lopahtaa.. Jaksanko olla kiinnostunut vakkari-ihmisestä kauaa? Arki tulee ja tappaa:(
Näitäkin asioita olen pohdiskellut vasta nyt ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen alkanut miettiä, mitä minä toiselta ihmiseltä todellisuudessa haluan. Syventämään suhteitani en ole pystynyt, vaikka monen vuoden ajan olen yrittänyt.
Ja onko minulla mahdollisuutta muutokseen?
Mitä teen sydämelleni, jonka kaipaus on vain yhteen ja ainoaan naiseen. Rakkauteni on kaunis, puhdas ja vilpitön. Siinä ei ole mitään liikaa eikä liian vähän.
Me kaksi vain törmäilemme toisiimme kuin lapset Linnanmäen törmäily-auto-radalla:) - Hapsu
Jennifer kirjoitti:
Kyllä meillä on suhde, johon kuuluu myös fyysisyyttä. Harvakseltaan, mutta on kumminkin. Virittyneisyyttä on sitäkin enemmän ja tiedän, että se on molemminpuolista.
Tapaamme kolmestaan usein, mutta tämä toinen nainen ei tiedä minusta. Epäilee kyllä ja tavallaan tietääkin, mutta ei voi olla varma.
Luulen myös hänen olevan tosissaan suhteessaan, vaikka on se raskas hänellekin, kuulemma.
Ja kyllä tämä meidänkin suhteemme ihan rakkaussuhde on, vaikkakin hakee muotoaan vielä. Ystävyyttä tämä ei ole, siitä olemme puhuneet monta kertaa.
Hmm..., kauanko jaksan suhdettani? Vaikea sanoa, mutta mitkään suhteeni eivät koskaan ole olleet helppoja. Toinen suhde on toisella tavalla työläs ja toinen toisella.
Suhteesta saa varmaan todellisuutta rajumman kuvan, koska kirjoitan näitä negatiivisia kommenttejani aikamoisen tunnekuohun vallassa. Ja neutraalissa tilanteessa tulee nuo positiiviset tekstit.
Asioita kun voi kuvata niin monella tapaa.
Ettäkö ikioma kulta kainaloon;)
Tottakai sellainen olisi yksinkertaisinta, mutta miten nopeasti alkuinnostus lopahtaa.. Jaksanko olla kiinnostunut vakkari-ihmisestä kauaa? Arki tulee ja tappaa:(
Näitäkin asioita olen pohdiskellut vasta nyt ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen alkanut miettiä, mitä minä toiselta ihmiseltä todellisuudessa haluan. Syventämään suhteitani en ole pystynyt, vaikka monen vuoden ajan olen yrittänyt.
Ja onko minulla mahdollisuutta muutokseen?
Mitä teen sydämelleni, jonka kaipaus on vain yhteen ja ainoaan naiseen. Rakkauteni on kaunis, puhdas ja vilpitön. Siinä ei ole mitään liikaa eikä liian vähän.
Me kaksi vain törmäilemme toisiimme kuin lapset Linnanmäen törmäily-auto-radalla:)... sitten käy, kun se toinen nainen saa tietää, että teilläkin on suhde?
Luulisi, että kaikki eivät voisi "jakaa" ystäväänsä toisenkin kanssa, joten epäilemättä tulee mieleen, että sitten kumppanillasi olisi valinnan paikka. Ja kummanko hän sitten valitsee? Jos ajatellaan, että se toinen nainen saa tietää sinusta ja ei voi ajatusta hyväksyä ja vaatii jättämään sinut?
No näitä ajatuksia ja kysymyksiähän voi pyöritellä ja jatkaa hamaan loppuun asti ja yhtään viisaamiksi ei tulla. Ei ennen kuin olemme itse tilanteessa ja nähdään mitä on tapahtuva.
Suhteesi kuulostaa joka tapauksessa suht hyvältä, niin toimivalta, kuin se noissa puitteissa voi kuulostaa.
Kuitenkin minä aivan liian realistisena ihmisenä näen siinä joitain riskejä.
Riskeillä tarkoitan tässä tilanteessa vain ja ainoastaan sitä, että pelkäisin, että joku teistä kolmesta, pahimmassa tapauksessa kaikki, satuttavat itsensä..... niin, miksi satuttaisi? En tiedä, pelkäisin sitä itse, mutta minähän olen tunnetusti varovainen näissä asioissa. Pelaan varman päälle, minimoin riskit. Suojelen itseäni viimeiseen asti suurilta pettymyksiltä ja jos edes hetken kuvittelen, että jossain suhteessa olisi vaarana käydä liian huonosti en uskaltaisi viedä sitä pidemmälle...
Joka tapauksessa, niinkuin sanoin kuulostaa toimivalta teillä noin ja tovottavasti se jatkuu, niin, että jokaisella on hyvä siinä suhteessa olla. Ja että, jokainen teistä saisi sen, mikä hänelle kuuluu, aitoa läsnäoloa ja jakamatonta huomiota, rakkautta. Sillä sitähän se rakkaussuhde parhaimmillaan on ja miksi pitäisi tyytyä vähempään... - Jennifer
Hapsu kirjoitti:
... sitten käy, kun se toinen nainen saa tietää, että teilläkin on suhde?
Luulisi, että kaikki eivät voisi "jakaa" ystäväänsä toisenkin kanssa, joten epäilemättä tulee mieleen, että sitten kumppanillasi olisi valinnan paikka. Ja kummanko hän sitten valitsee? Jos ajatellaan, että se toinen nainen saa tietää sinusta ja ei voi ajatusta hyväksyä ja vaatii jättämään sinut?
No näitä ajatuksia ja kysymyksiähän voi pyöritellä ja jatkaa hamaan loppuun asti ja yhtään viisaamiksi ei tulla. Ei ennen kuin olemme itse tilanteessa ja nähdään mitä on tapahtuva.
Suhteesi kuulostaa joka tapauksessa suht hyvältä, niin toimivalta, kuin se noissa puitteissa voi kuulostaa.
Kuitenkin minä aivan liian realistisena ihmisenä näen siinä joitain riskejä.
Riskeillä tarkoitan tässä tilanteessa vain ja ainoastaan sitä, että pelkäisin, että joku teistä kolmesta, pahimmassa tapauksessa kaikki, satuttavat itsensä..... niin, miksi satuttaisi? En tiedä, pelkäisin sitä itse, mutta minähän olen tunnetusti varovainen näissä asioissa. Pelaan varman päälle, minimoin riskit. Suojelen itseäni viimeiseen asti suurilta pettymyksiltä ja jos edes hetken kuvittelen, että jossain suhteessa olisi vaarana käydä liian huonosti en uskaltaisi viedä sitä pidemmälle...
Joka tapauksessa, niinkuin sanoin kuulostaa toimivalta teillä noin ja tovottavasti se jatkuu, niin, että jokaisella on hyvä siinä suhteessa olla. Ja että, jokainen teistä saisi sen, mikä hänelle kuuluu, aitoa läsnäoloa ja jakamatonta huomiota, rakkautta. Sillä sitähän se rakkaussuhde parhaimmillaan on ja miksi pitäisi tyytyä vähempään.....nuo esittämäsi kysymykset. Jättämisiä ja hylkäämisiä ja toisiin ihastumisia saattaa tulla ihan missä suhteessa tahansa.
Tämä suhde ei tee sinällään poikkeusta.
Suhde voi myös kaatua meidän keskinäisiin riitoihimme, se voi loppua minun toimestani muuten tai rakkaani kyllästyy tilanteeseen. Ja minä voin jopa ihastua toiseen ihmiseen.
Variaatioita on monia..
Kuitenkin haluaisin vielä palata tuohon alkuperäiseen kirjoitukseeni tässä ketjussa ja kuulla, mitä ajatuksia tuo väliaikainen vetäytyminen ja toisaalta suuret lämmönosoitukset tuovat mieleen.
Miksi ihminen yleensä näyttäisi tunteitaan tänään ja huomenna ei? En tarkoita suoraan omaa kaveriani, jota kukaan ei tunne, mutta noin yleisesti ottaen, mitä tällainen tunnevaihtelu voi tarkoittaa, koska se on itselleni yllättävää. - Hapsu
Jennifer kirjoitti:
..nuo esittämäsi kysymykset. Jättämisiä ja hylkäämisiä ja toisiin ihastumisia saattaa tulla ihan missä suhteessa tahansa.
Tämä suhde ei tee sinällään poikkeusta.
Suhde voi myös kaatua meidän keskinäisiin riitoihimme, se voi loppua minun toimestani muuten tai rakkaani kyllästyy tilanteeseen. Ja minä voin jopa ihastua toiseen ihmiseen.
Variaatioita on monia..
Kuitenkin haluaisin vielä palata tuohon alkuperäiseen kirjoitukseeni tässä ketjussa ja kuulla, mitä ajatuksia tuo väliaikainen vetäytyminen ja toisaalta suuret lämmönosoitukset tuovat mieleen.
Miksi ihminen yleensä näyttäisi tunteitaan tänään ja huomenna ei? En tarkoita suoraan omaa kaveriani, jota kukaan ei tunne, mutta noin yleisesti ottaen, mitä tällainen tunnevaihtelu voi tarkoittaa, koska se on itselleni yllättävää.mieleen esim. se, että kumppani, joka joskus vain näyttää tunteitaan ei ehkä ole selvillä ihan perimmäisistä tunteistaan, koska ne noin "heittelee"?
Tai sitten kyseessä on ihminen, jolle tunteiden näyttäminen on niin vaikeaa, ettei se onnistu useinkaan. Siihen tarvitaan jotain suurempia tunnetiloja... tasapainoa muillakin alueilla.
Olen itse siitä hyvä esimerkki, että joinain päivinä olin suhteissani kuulemma tavattoman kaukainen ja toisena päivänä maailman rakastunein ihminen ja näytin myös sen.
Välittämisen vähenemisestä se ei kertonut niinä viileinäkään ajanjaksoina, mutta tavallaan halusin olla hetken itseni kanssa.
Kumppanini ovat siitä kärsineet aina, mutta eihän ihminen voi itseään muuttaa ja jospa ystäväsi on vain tälläinen samanlainen, joka joskus osaa näyttää tunteitaan, joskus ei...
Vaikea vastata, koska lukeudun itsekin tuohon kastiin ja en ole ollenkaan ylpeä siitä... - Jennifer
Hapsu kirjoitti:
mieleen esim. se, että kumppani, joka joskus vain näyttää tunteitaan ei ehkä ole selvillä ihan perimmäisistä tunteistaan, koska ne noin "heittelee"?
Tai sitten kyseessä on ihminen, jolle tunteiden näyttäminen on niin vaikeaa, ettei se onnistu useinkaan. Siihen tarvitaan jotain suurempia tunnetiloja... tasapainoa muillakin alueilla.
Olen itse siitä hyvä esimerkki, että joinain päivinä olin suhteissani kuulemma tavattoman kaukainen ja toisena päivänä maailman rakastunein ihminen ja näytin myös sen.
Välittämisen vähenemisestä se ei kertonut niinä viileinäkään ajanjaksoina, mutta tavallaan halusin olla hetken itseni kanssa.
Kumppanini ovat siitä kärsineet aina, mutta eihän ihminen voi itseään muuttaa ja jospa ystäväsi on vain tälläinen samanlainen, joka joskus osaa näyttää tunteitaan, joskus ei...
Vaikea vastata, koska lukeudun itsekin tuohon kastiin ja en ole ollenkaan ylpeä siitä.....samoja olen miettinyt itsekin. Hyvä että joku muukin sanoo ne ääneen.
Se on tärkeää, että tiedostaa itsensä minkälainen on. Ja kun osaa kertoa sen toiselle, niin tuntuu turvalliselta niinä etäisinäkin päivinä. Epätietoisuus on raastavinta.
- Jennifer
....on tuossa minunkin kaverissani.
Hän piti minua "maan alla" jo normaalin seurustelumme aikana. Ja nyt kun olen se toinen nainen olen varmasti "maan alla". Kukaan hänen kavereistaan ei tiedä minusta.
Ja kun olemme samoissa kekkereissä, hän on tiiviisti oman rakastettunsa kanssa.
Tilanne toisinaan tuntuu aivan hullulta ja minua sapettaa valtavasti, mutta sitten tulee taas päiviä, jolloin minulle on yksi lysti olenko tunnustettu vai en.
Klaudia, tuolla sinun ystävälläsi näyttää olevan keskittymisongelma. Et ehkä ole tarpeeksi pysäyttävä, vaativa..
Mutta toisaalta hänhän on vain ystäväsi ja ystävät saattavat toimia noin kuvaamallasi tavalla. He äkkiä ikään kuin unohtavat toisen, mutta sitten taas tulevat esiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuin aikaa ei olisi tapaamisten välillä ollut lainkaan.
Näin kummallisia me ihmiset olemme:)
Toisaalta, jos olet ihastunut häneen, niin hän saattaa muuttua huomioivaksi, jos kerrot tunteesi. Saattaa myös käydä, että hän torjuu sinut.
Tietenkään miltään toista huomioon ottavalta ihmiseltähän hän ei kirjoittamasi perusteella vaikuta. Olisiko se hänen perusluonnettaan? Ja miten sinä tulisit sellaisen luonteen kanssa juttuun...?
Harkinnan paikka.. Vaikea neuvoa, mutta ehkä jokin liike kannattaa tehdä..- Jennifer
..että älä vaan ihastu häneen vakavasti. Epäile, epäile koko ajan.. Pysyt turvallisen välimatkan päässä..
- Klaudia
Jennifer kirjoitti:
..että älä vaan ihastu häneen vakavasti. Epäile, epäile koko ajan.. Pysyt turvallisen välimatkan päässä..
Minä kerroin hänelle eilen, mitä tunnen häntä kohtaan, että minun on vaikeata olla vain ystävä, kun olen ihastunut häneen.
Ehkä en piittaa itsekään hänestä tarpeeksi, kun en nyt halua jatkaa edes ystävänä, kun hän teki selväksi, ettei välillämme voisi koskaan olla muuta kuin ystävyyttä.
Hän kyllä tunnusti suoraan, että voisi käyttää minua hyväkseen, muttei halua sitä tehdä. Hän sanoi, että hän on tuntenut suurta hellyyttä minua kohtaan. Muistan, kun hän itki kun olimme sylikkäin. En voinut käsittää sitä.
Hän sanoi, että hän on joutunut itse pettymään tosi monta kertaa. Ei kai hänenkään elämänsä ole ollut helppoa.
Turvallinen välimatka on se välimatka, jota aion nyt pitää häneen tästä lähtien. Hän saa ottaa minuun itse yhteyttä, jos haluaa. Itsepähän hän päättää omasta ajankäytöstään ja siitä, kenen kanssa aikaansa viettää. Hänellä on valinnanvaraa.
Minulla on varaa olla myös yksin. Ei tämä ole minulla mitään uutta. Olen jo tottunut tähän niin hyvin, ettei tunnu enää ollenkaan pahalta, ihan tavalliselta vaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6538014Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4682296Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332220- 1471791
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi281292Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511244Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1131180Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65854Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59833Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7766