naimisiin(ko)

Ai niin...hääpukutarjouksia otan myös vastaan :) koko 34-36...kuva olis myös kiva,mut ei pakol. :))

Olis varmaan ihan viisasta vielä miettiä!
Olen itse 19v. täyttävä tyttö ja en suosittelisi menemään naimisiin näin aikasin..Olin itse 2v. poikaystäväni kanssa yhessä ja edes kihloissa ei oltu ku oltii sitä mieltä et ollaa liian nuoria!Ootte ollu nii vähä aikaa yhessäki et teil on "alkuhuuma" menossa!Mitäs sitte ku tulee ensimmäiset kunnon tappelut ja ootte hyväs lykys menny naimisii..?Jos ette asu viel yhes ni mistä voit tietää et jaksat 24 h katella av(i)omiestäsi ja viel lopun ikää!?!?Itse en menis naimisii vast ku oon elämässäni kokeillu kaiken näkösta ja käyny kavereitten kanssa ulkomailla (niiku tänä kesänä kävin). Toivon todella että tiedät mitä teet!!kun olet naimisissa olet koko loppuelämäsi sidottu ihmiseen etkä välttämättä opi tulemaan toimeen omillasi!Nauti ihmeessä elämästä kun olet vielä nuori eikä ole lapsia(?)rajoittamassa elämääsi!!!Mutta onnea kuitenkin valitsemallesi tielle!!!
Hyvää loppukesää!=)

MINKÄ ihmeen takia nuoren ihmisen pitää mennä naimisiin ja yleensäkkin miksi pitäisi mennä, pelkän tradion takiakko??

Naimisiin menee yleensä ne joilla ei ole molemminpuolista luottamusta. Luottamusta kun ei ole niin ei voi saavuttaa aitoa rakkauttakaan. Naimisiin mennään siis pelkän jalkojenvälin tuntemuksen perusteella ja kun hyvältä sattuu tuntumaan sillä hetkellä niin yritetään sitoa toinen itseen ja miten se käy, no menemällä naimisiin tietty. Ensimmäisen huonon fyysisen kokemuksen perusteella sitten ollaan jo lähdössä kokeilemaan miltähän tuo juttu tuntuisi jonkun toisen kanssa ja tämän jälkeen avioero on selvä!

Tämän sanon 24-vuotisen avioliiton kokemuksella
jossa toisella ei ollu muu mielessä kuin fyysisten kokemusten hankkiminen ja se että sai satutettua toista mahdollisimman paljon. Nyt kun olen tuosta paskaläjästä päässyt eroon nautin elämästäni täysin siemauksin kaverisuhteessa jossa ei kihloja tarvita sillä siihen riittää täydellinen luottamus ja aito rakkaus molemmin puolin!!

T:raili
ps.toista ei voi omistaa koskaan

Aika vähän aikaa ootte seurustellu.. itse en menis naimisiin noin lyhyen tuntem,isen jälkeen. Olette olleet kihloissakin jo 2 kk muutenkin lyhyenlaisessa suhteessanne. Oletko aivan varma, etä hän on se ainoa oikea jota olet valmis katselemaan lopun ikääsi? Oletko valmis synnyttämään juuri hänelle lapsesi, onko hän hyvä isä? Et voi kysyä sukusi mielipidettä jos olet itse epävarma, oma epävarmuus on merkki omasta epäkypsyydestä mennä naimisiin. Sun on oltava itse varma, täysin 100 %:sesti!

Naimisiin menosta, samoin kuin kihlautumisesta on tullut muoti-ilmio. Ihmiset menevät mukavan kumppanin kanssa heti sen enempää ajattelematta naimisiin, kun sitten koittaa ensimmäinen kunnon riita, erotaan. Avioliiton ei kuulu olla tätä.

Kaveri meni puolen vuoden tuntemisen jälkeen kihloihin. Nyt ne on ollu yhdessä reilun vuoden, ja kaveri alkaa näkemään miehensä "todelliset piirteet". Ei olekaan semmonen prinssi uljas ku oli koko ekan vuoden. Nyt kihlautuminen kaduttaa. Onneks eivät naimisiin ehtineet, kihlaus on vielä helppo purkaa.

Itse olen seurustellut vajaat kuusi vuotta, ja naimisiin mennään vasta kahden vuoden päästä.

Joten, eipä mitään kiireitä!

Heipsan! Ajattelin nyt kirjoittaa sulle, kun olin kauhuissani tuosta sinun jutustasi! Oletko varmasti miettinyt tarkkaan tuota sinun suunnitelmaasi?

Olet kovin nuori, samoin poikaystäväsi. Teillä on paljon vielä näkemättä ja kokematta. Suosittelisin ensin seurustelemaan vähän pitempään, ja kenties muuttamaan saman katon alle, jolloin vasta sitten näkee suhteen ns laadun. Siinä tulee arki kunnolla vastaan ja oppii tosiaankin tuntemaan kumppanin.

On ikävää lukea tilastoja nykyisistä avioliittojen kestävyyksistä! Ite olen seurustellu mieheni kanssa kohta kuusi vuotta, josta vuosi ollaan oltu kihloissa, ja vasta ensi kesänä häät.

Pyydän, että miettisit vielä tuota tulevaisuuttasi...
Mutta kaikesta huolimatta toivon teille pitkää ja kestävää rakkautta!!!

Olen sinua seitsemän vuotta vanhempi, mutta olen miettinyt tätä avioitumisjuttua viime aikoina. Elämnkokemusta minulta löytyy hieman sinua enemmän jo ikäni merkeissä. Olen esim. elänyt avoliitossa edellisessä suhteessa 5 vuotta, ja seurusteluaikaakin kertyi yhteensä 6,5 vuotta. Ja kihlattuni on ollut aiemmin naimisissa kuusi vuotta. Molemmat jo tässä vaiheessa ovat kokeneet paljon ja molemmilla on pitkä suhde takana, joka ei syystä tai toisesta onnistunutkaan. Molemmat tiedämme mitä parisuhteelta ja elämältä haluamme, ja olemme valmiit kertomaan sen koko maailmalle.

Olemme kihlattuni kanssa tunteneet kolmisen kuukautta ja sen ajan olemme myös olleet yhdessä. Sormuksia vaihdoimme kuukausi sitten. Viime viikon lomailimme ja keskustelimme matkan aikana paljon tulevaisuudesta ja siitä mitä haluamme. Matkan päätteeksi olimme varmoja asiastamme. Eilen toimitimme maistraatille pyynnön avioliiton esteiden tutkinnasta. Tarkoituksemme on avioitua vielä tämän vuoden puolella. Tarkkaa päivää emme ole vielä sopineet.

Tiedän, että moni miettii, että eikö yhtään hiljaisempaa tahtia voisi pitää. Itse olen miettinyt ja kihlattuni kanssa puhunut asiasta. Me rakastamme toisiamme, olemme valmiit elämään yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa. En näe aiheelliseksi odottaa, kuten edellisessä suhteessani tein. Olen valmis sitoutumaan ja ymmärrän avioliiton syyt ja seuraukset. En ole lähdössä tähän kevein mielin ja asiat on todella mietitty.

Sinulle sanoisin, että itse en olisi 17-vuotiaana ollut valmis avioitumaan. Se on suuri päätös elämässä. Sitä ennen on koettava elämää. Katsottava kuinka omat siivet kantaa. Jos kuitenkin olet täysin varma asiastasi, onnea valitsemallesi tielle. Tee töitä onnesi eteen, äläkä luovuta ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla. Onnistuneeseen suhteeseen tarvitaan kaksi toistaan rakastavaa ihmistä.

Ja muista matkan varrella: Rakkaus ei ole toisiinsa tuijottamista, vaan samaan suuntaan katsomista.

Olen 24v. ja menin tänä kesänä naimisiin. Se sopi mulle MUTTA naimisiinmenoa ennen olin tuntenut mieheni 10 vuotta. Seurusteltu ollaan 6 vuotta ja kihloissakin oltu jo jokunen vuosi. Vasta 6 vuoden seurustelun jälkeen tunsin olevani valmis naimisiin menoon. Mielestäni alle 20-vuotiaan ei juurikaan kannattaisi mennä naimisiin vaan kerätä hiukan kokemusta ensin. Kaverini meni 17-vuotiaana naimisiin, teki 3 lasta ja nyt hän on sitä mieltä että nuoruus jäi elämättä...rilluttelee nykyään kaupungilla toisten naisten kanssa. Kaveri on saman ikäinen kun minä. Mieti tarttaan mitä oikeasti haluat ettet joudu katumaan...

..siis ajatuksesi mennä naimisiin jo nyt! Ensi tuntemisen alkuhuumassa kaikki on onnellista ja ihanaa, mutta poikkeuksetta kaikki kohtaavat arjen - sen arjen, jota olisi avioliittoon sitoutuneena elettävä koko elämä, sinun tapauksessasi 60 vuotta? Oletko siihen todella valmis?
En sano, että rakkaus ei olisi ihanaa ja ajatus päivästä prinsessana upea. Mutta onhan teillä aikaa, aikaa kypsytellä rakkautta, aikaa suunnitella suurta päivää! Älä kiirehdi, rakkaus kyllä odottaa..

Itse olen seurustellut yli seitsemän vuotta, naimisiin menemme ensi kesänä. Suhteemme on ollut todellisella koetuksella nelisen vuotta seurusteltuamme, ja tuolloin ero oli enemmän kuin lähellä. Vasta nyt on varmuus siitä, että näin todella haluamme, ja että arkemme tapa elää sopii yhteen.

Onnea teille rakkauteen :)