Kun ei jaksa katsoa, eikä kuunnella nirppanokkatytön nitinää natinaa ja ainaista vastaan väittämistä. Kun lapsi ei ole edes oman miehen biologinen lapsi niin miksi sen pitää tänne edes tulla?
Elämä olisi niin paljon helpompaa, kun tuo äitin lellimä jäisi joka toinen viikonloppu äitinsä luokse, eikä tulisi meille pilaamaan viikonloppuani, kun ei edes tarviisin, kun lapsi ei ole mieheni! Ahistaa koko tilanne niin että pää meinaa hajota!
Elämä olisi niin paljon helpompaa, kun tuo äitin lellimä jäisi joka toinen viikonloppu äitinsä luokse, eikä tulisi meille pilaamaan viikonloppuani, kun ei edes tarviisin, kun lapsi ei ole mieheni! Ahistaa koko tilanne niin että pää meinaa hajota!
Vastaukset 29
Vanhimmat
No en kyllä ymmärrä miestäsi,jos tyttö ei ole hänenkään oma?Kuitenkin adoptoitu? Onhan tilanne sama,jos joku penska kadulta tulisi vinkumaan ja sotkemaan teille viikonlopuksi.Keskustele miehesi kanssa tilanteesta ja sano,että nyt mitta on täysi.Tehkööt sit valintansa.Omaa elämää turha pilata.
Se vaan on kun kakaran isä ei halunnut pitää yhteyttä ni piti ottaa uus iskä tilalle..Ei ole mitään adoptioita eikä mitään sellaista. Tyttö pitää kylläkin miestäni isänä...ahistaa ihan suunnattomasti! Yök!
Mietin vaan miten voi jotain viatonta lasta kohtaan tuntea tälllaista pahaa?
Mutta valitettavasti tytön äiti luuli voivansa "pompottaa" miestäni ja minua tällä oikeasti vain hänen omalla biologisella lapsellaan. Korosti kuinka mieheni oli tytön isä, mutta minä en mitään... Yhtä hyvin olisin voinut olla äitipuoli siinä sukulaisuussuhteessa, jossa ei biologiaa just ollut muutenkaan... Äiti soitteli kuulumisia ja asioita mitä miehen kanssa pitää ostaa tytölle ja "kiukutteli" muuten vaan yksinäisyyttään.
Lopulta tilanne meni siihen, että pyysin miestäni valitsemaan exänsä tyttären ja minun välillä. En voinut olla suhteessa, jossa ex mölyää oman biologisen tyttären asioista ja vähättelee minua jopa lapselleen.
Mies valitsi minut ja tyttöä käy joskus sääliksi. Olisihan se kivalle tytölle ollut mukavaa, jos olisimme voineet säilyä hänen elämässään mukana. Tiedän, että tyttö olisi tykännyt ja kärsi tästä välirikosta.
Lapsen äiti luuli voivansa kiristää miehen takaisin itselleen lapsen kautta. Hölmö nainen. Olisi ajatellut tyttöä...
Samaan tilanteeseen. Olisi niiiin ihanaa olla ilman noita kamalia viikonloppuja ja sitä kesälomaa josta mieheläni tuo kakara on puolet. Mieheni tietää tuteeni lasta kohtaan ja olen sanonut ettei hänestä minun omalle lapselle tule koskaan siskoa!
Mieheni valitsee lapsen, minä olen siis toisena tässä tilanteessa. Siksi en tiedä mitä helvettiä minun pitää tehdä? Rakastan miestäni aivan älyttömästi, mutta voiko se "äpärä" pilata koko elämäni ja haaveet yhteisestä lapsesta...
Millainen aikuinen ihminen pakottaa toisen valitsemaan LAPSEN tai itsensä välillä??? Helvetti kun olet itsekäs paska! Toivottavasti, toivottavasti, toivottavasti et ikinä saa omia lapsia! Miten joku aikuinen ihminen voi olla noin mustasukkainen LAPSELLE? Käsitätkö edes rikostasi???
Ja paneminen ei kenestäkään isää tai äitiä tee. Se homma ansaitaan. Mun mielestä on hienoa, että miehesi on halunnut olla lapsen elämässä vielä eron jälkeenkin, vaikka ei biologinen isä olekkaan. Hän on hienosti ymmärtänyt, että lapsi on SYYTÖN tähän tilanteeseen. Kunnes tapasi kaltaisesi lehmän. Hyi helvetti, että oikeen oksettaa, että kaltaisiasi ihmisiä voi olla! Toivottavasti on hyvä mieli. Veit lapselta ainoan isän, jonka lapsi tuntee.
Ja on se äiti ollut kummonen persläpi vaan niin ei sitä lasta siitä olisi pitänyt rangaista!
Tee lapsia. Ei kaltaisesi kylmä ihminen sovellu äidiksi.
Miltäs tuntuisi jos joku kohtelisi sinun lastasi noin? Haukkuisi lastasi isälleen? Et hyväksyisi. Tai omalla asenteellasi hyväksyisit. Eli älä tee lapsia.
lasta, koska hän ei ole mieheni lapsi...valitettavasti.
Sama todella kun naapurin pentu tulisi joka toinen viikonloppu meille "iskälää". saman verran olisi mieheni hänellekin isä kuin nykyiselle..
Minun mielestäni isyys ansaitaan. Jos hän on ollut lapselle "isä" alusta asti niin anna olla vastedeskin! Tarkoitatko sitä, että jos joku adoptoi lapsen niin se on sama kuin hoitaisi kotonaan jotain "naapurin pentua"? Taidat olla aika nuori. Ei se siitä miehestä ole isää tehnyt, joka on miehesi exän paksuksi pannut, mutta se on tehnyt sinun miehestäsi isän, että hän on hoitanut lasta, ollut mukana arjessa jne.
Ja pidät mua varmaan kakarana, enkä ihmettele.
En voi kieltää ettei mulla ois asenneongelmaa tän asian kanssa, mutta en vain voi sietää lasta. En voi niin en voi. Olen kohta 5 vuotta yrittänyt onnistua, mutta meidän kemiat sen lapsen kanssa ei kohtaa...Kaikista kun ei voi pitää eikä kaikkia voi miellyttää.
Liikaa vaadittu, että antaisit heidän sitten olla vaan kahdestaan? Jos lapsi kerta käy vaan harvoin niin lähtisit silloin itse jonnekin ja viettäisit omaa aikaa? Uskon, että lapsi kuitenkin on tärkeä miehellesikin. Älä pistä häntä ikävään tilanteeseen valintojan sun muiden kanssa, vaan näytä, että SINÄ olet aikuinen.
Kaikista ei voi pitää, mutta on tilanteita, jolloin toimeen on vaan tultava.
Vaikka et varmasti ymmärrä tuota mainitsemaani tilannetta ollenkaan. Valitettavasti.
Ei mieheni ollut niinkään kiintynyt kyseiseen lapseen ja kysyi heti tavattuamme sopiiko lapsen olla kuvioissa. Se oli tilanne, jossa miehenikin oli helpompi olla ja pitää lasta elämässään mukana kuin viitata kintaalla. Lapsen äiti oli aika avuton tyyppi. Minulla ei ollut lasta kohtaan mitään mustasukkaisia tunteita. Katsos, kun lapselle on typerää olla mustasukkainen...
Muutaman vuoden kiristelin hampaitani ja yritin ymmärtää lapsen äidin oikkuja.
Kuinka paljon tämä luuli voivansa pompottaa ja haukkua lapsen varjolla, joka kaiken kukkuraksi ei edes ollut mieheni vaikka nainen tätä yritti toitottaa lapselle! Minä leivoin kakkuja, järjestin jouluja ja retkiä ja maksoin äidin tilaamia vappupalloja vaikkei olisi kuulunut...
Ei se miehelleni ollut niin kova paikka kun minulle se tytön taakse jättäminen.
Äiti oli sellainen taivaanrannanmaalari. Miksi pilata oma elämä toisen lapsen takia???
hylkää lapsensa. Missään tapauksessa en hankkisi lasta hänen kanssaan.
Ja jos olisin mies, alkaisin inhota naista, joka vaatii valitsemaan itsensä ja lapsen välillä. Kuvauksestasi päätellen olette molemmat rupusakkia.
Tulee vielä päivä, jolloin miehesi katuu kauppojaan.
Voi huhhuh sekä aloittajalle että monille muillekin tähän ketjuun kirjoittaneelle.
Voi elämän kevät todellakin, jos kaikki jäljellä olevat vapaat olisivat tuollaisia tapauksia. Saisi olla yksin, tai siis lapsen kanssa tietenkin.
No eiköhän jostain löydy vielä aikuinenkin nainen.
sulla ei ketään olekaan :(
..lapsen vaihtaisi naiseen?
Mutta uskon että aikuisiakin naisia vielä on, sellaisia jotka ymmärtävät että lapset menee monessa edelle.
kuin sinä. vaihtoi naisen lapseen. tosi hirveää toimintaa isältä ja lapsella kova ikävä. naisystävä kiristi ja lapsi jäi toiseksi.
jos vaihtoi naisen lapseen.
Hyljätty lapsi tullaan näkemään narkkarina tai rikollisena. Huuma naisen kanssa menee äkkiä ohi.
Omaa lapsi on oma lapsi, aina. Puolisin lapsi on tärkeä lapsi myös. Parhaamme yritetään ja joustetaan ja onnellisena eletään. Toisinaan kiristellään hampaita tai kuivataan ilon kyyneleitä pois toistemme karheilta poskilta.
Kommenttini tuolla ylempää koski miehen exän lasta, jota yritettiin pitää exän (äidin)toivomuksesta mukana meidän perheessä. Meistä kumpikaan ei siis ole lapsen oikea vanhempi. Ei sellainen kuvio toimi eikä sitä jaksa pyörittää, jos ex yrittää lapsen varjolla viekotella miestä itselleen ja maksattaa lapsen kuluja ihmisillä, joille ne ei kuulu.
Ei jaksa.
edelleenkään kyse omasta lapsesta!!! Lue oikein ennen kuin kommentoit!!!
Huomasin kyllä, että kirjoitit ettei lapsi ole puolisosi biologinen lapsi. So?
Kyllä minullakin toisinaan käy viikonloppukylässä exäni lapsi, vaikkei hän ole minulle mitään sukua.
En oikein jaksa uskoa, että puolisosi exä väkisin lastaan luoksenne tunkee. Jos puolisosi ei haluaisi "vierasta" lasta luokseen, kai hän nyt osaisi kieltäytyä siitä?
Tässä tapauksessa ex tosiaan työnsi lastaan meille väkisin, jotta sai itse olla vapaa. Ajattele mitä ajattelet. Lapsi oli kiva ja homma luisti, mutta kiukuttelevaa ja ahnetta exää en halua pitää kuvioissa.
Tässä ei ollut pääasiana oliko lapsi biologinen vai ei, mutta en ota elämääni "riesaa" kun ei ole kerran pakko (lapsi ei missään nimessä ollut itse riesa!). Lapsi olisi varmasti edelleen kuvioissa, ellai sen äiti olisi ollut niin lapsellinen käytökseltään. Minullakin on lapsia ja toisinaan hänen lemmekkäät yrityksensä mieheeni lasteni nähden eivät olleet suotavia...
Niin. Lapsi oli meillä ilman "elatusmaksua" ja usein noudin hänet itse, jotta pääsi tulemaan aikaisemmin.
Alussa ongelma oli nimenomaan »Kun ei jaksa katsoa, eikä kuunnella nirppanokkatytön nitinää natinaa ja ainaista vastaan väittämistä» ja se ettei lapsi ole edes biologisesti isän. Kun siihen ei tullut ymmärrystä, niin pääongelma onkin jokin perheeseenne kuulumaton nainen.
»Lapsi oli meillä ilman "elatusmaksua" »
Niin ihan itse minäkin joudun elättämään luonani olevat lapset, olivat he sitten biologisia tai eivät. Molemmat ilman sentinkään elatustukea, lapsilisää tai yh-korotusta.
Elatusmaksut ja sen sellaiset kulujen jakamiset kuuluvat eronneiden vanhempien velvollisuuksiin silloin kun kyseessä ovat omat, biologiset lapset. Hyvä näin. Lapsille on monet taloudelliset asiat turvattu.
Silloin kun viikonloppulapsi ei ole "oma" voisi kuluja ajatella reiluuden nimissä niin, että ne hoitaa enimmäkseen se "oikea" vanhempi. Enkä nyt nipota rahasta, todellakaan. Kaikki nuo asiathan on sellaisia, että omilla viikonloppu -ohjelmilla niitä pääsee paljon säätelemään.
Niin, enkä minä ollut tuo alkuperäinen kirjoittaja. Minä vain osaltani kommentoin hänen kirjoitustansa ja sitten sinä minun.
Meitä tällaisia, jotka pyörittävät uusperheitä yrittäen pitää exänkin edellisiä lapsia on olemassa... Uusperhe on aika mutkikas ja exän lasten mukana olo telee siitä toisinaan liiankin haastavaa...
Voisikohan olla toisin, jos exät osaisivat sopeutua tilanteeseen. Ajatellaan lapsen parasta... =)
tee kenestäkään fiksua..vaikka aikuisuuden yli pääseekin.
On vaikeampi sopeutua toisen lapseen,koska taustalla on muitakin vaikuttajia...ei pelkästään ja ainoastaan lapsi itse.Ex-nainen taustalla kiristää ja säätelee koska isä saakaan tavata lastaan..ja koska ei.
Esim.miehelleni tuli yllättäin töistä vapaata,ja ajatteli että nyt tilaisuus ottaa 4v etälapsena oleva luokseen..kun kerran arkivapaitakin,mutta eipä saanut lastaan hakea, kun ex ilmoitti ettei käy koska vie lapsen tarhaan silloin.Mies tyytyi tuollaiseen ,vaikka mie sanoin että vaatisi oikeutta olla oman lapsensa kanssa!
Hän itse on kotona uuden vauvan kanssa(hällä siis uusi mieskin),joten ei olisi ollut PAKKO viedä tarhaan tuota 4vuotiasta..eiköhän isän kanssa olisi kuitenkin ollut kivempaa viettää nuo kolme peräkkäistä päivää?
Vaikka kuinka suhtaudut puolison lapseen positiivisesti ja kivaakin yhdessä on..vesittää se puolison ex ne kivatkin hetket älämölöllään..kateudella ja katkeruudella kun ei ole toisilla mitään rajaa.
Vaikka mies ei olisikaan "nirppanokkapennun" biologinen isä, on heillä kuitenkin ollut jonkinlainen suhde jo ENNEN sinua?? Miksi se suhde nyt pitäisi rikkoa, jos aikuinen mies on ollut tuolle lapselle tärkeä ja läheinen aikuinen? Siksikö, että sinä saisit miehestä isomman siivun?
Menehän hommaamaan tosiaan jotakin, mikä rauhoittaa ja saa näkemään asiat muiltakin kuin omalta kantiltasi, iso ihminen!
Mikäköhän tässä nyt on se todellinen ongelma? Lapsi, lapsen äiti vai sinä itse asenteinesi?
Minkä ikäinen lapsi on? Mieti mitä tuollainen pompottelu tekee lapsen psyykelle? Olit tietoinen lapsesta ja kuviosta astuessasi suhteeseen. Alun huumassa ei aina ajattele syvemmin asioita ja tulevia tilanteita. Tässä on nyt vastakkain aikuinen omine tottumuksineen ja mukavuudenhaluineen ja nuori kehittyvä lapsi. Mielestäni miehesi on todellinen sankari kun on yhteydessä lapseen, joka on ilmeisesti kuulunut hänen elämäänsä lapsen ollessa hyvin pieni (vauva?). Jos tilanne on noin ongelmallinen, niin miksi et kerää kimpsujasi ja lähde? Nyt pistit miehen vaikean valinnan eteen, koska et siedä lasta, hänen äitiään ja milloin mitäkin. Miehesi kuitenkin sietää sinun lastasi, eikö? Oletko mustis? Viekö toinen lapsi huomion omaltasi tms? Voisit jäsennellä tuntemuksiasi ja pohtia mikä todella on se syy.
Itse elän uusperheessä, johon kuuluu kolme teini-ikäistä lastani, lapseton mieheni ja minä. Meillä on törmäyskurssit käyty ja asiat puhuttu. Kompromisseja tehdään ja uusia sääntöjä on luotu. Olen erittäin kiitollinen miehelleni, että hän jaksaa "kestää" lapsiani vapaaehtoisesti, jotka ikänsä puolesta aiheuttavat aika ajoin paljon mielipahaa ja harmia teoillaan, ja on tukenani. Elämämme on jatkuvaa sukkulointia iloisten ja surullisten tapahtumien välillä, kuitenkin pääosin kivaa, ja kaikki tulemme hyvin toimeen toistemme kanssa. Sinun "taakkasi" on vain joka toinen viikonloppu "isäänsä" tapaamaan tuleva lapsi. Kaikki on suhteellista...
näistä lässyttäjistä ja "lapsen edun" toitottajista. Kun joutuisivat itse samanlaiseen tilanteeseen, olisikin moni jo varmasti eri mieltä. Itse en suostuisi "hyysäämään" mieheni ex-naisten mukuloita nurkissani. Itsellänikin on lapsi, enkä voisi kuvitellakaan, että jos suhteeni loppuisi mieheni kanssa, niin vaatisin häneltä samoja velvollisuuksia kuin biologiselta isältä edellytetään (en silti, vaikka lapseni biologinen isä on kuollut). Jos miehesi on adoptoinut lapsen, tilanne on eri - silloin hänellä on velvollisuuksia. Mutta jos hän on toiminut varaiskänä, niin haloo??? Mieti vielä tilannetta, kannattaako sinun jatkaa tuonlaisessa suhteessa. Sinua harmittaa jo etukäteen tulevat lapsiviikonloput ja lomat. Tai sitten voisikin olla järkevää, että hankkisitte oman lapsen, ehkä tilanne siitä selkiintyisi. Jos miehesi rakastaa sinua, hän suostuu johonkin kompromissiin, esim. että tämä exän tyttö tulisi esim. vain joka toinen kuukausi teille viikonloppuhoitoon. Otappa miehesi kanssa oikein kunnon palaveri asiasta!!
Tunteettomat paskat. Mihin hävisi ne TUNTEET? Eikö ne ja vastuu ja arki tee ihmisisistä vanhempia eikä se paneminen??? Juu tai sit jos on adoptoinu! Sithän on joku lappu, että lapsesta on vastuussa!!!!! Sehän siitä sitten äidin/isän tekeekin. Joku lappu.
Ja kuule: jos ei ole valmis tuommoisessa tilanteessa elämään valittamatta, niin olisi kannattanut valita toinen mies.
Oletpas typerä ja lapsellinen. Sinäkin.