Joudun hoivaamaan dementoitunutta äitiäni, joka on minusta kovin nöyrän ja mieliksiolevan lapsena kurittanut. Olen miettinyt mikä on kuolemaa kaipaavan vanhuksen elämän jatkumisen tarkoitus ja tullut siihen tulokseen, että hänkin pehmenneissä aivoissaan jotain elämästä vielä oivaltaa kuten minäkin syistä ja seurauksista. Itsekin äitinä olen joutunut miettimään mitä ratkaisuni on jo aikuisiin lapsiini vaikuttanut. Puutteeni myöntäen olen kuitenkin heiltä virheitäni anteeksi pyytänyt mitä ei oma äitini ole tehnyt. Kuitenkin olen sitä mieltä, että jokainen tekee elämäänsä koskevat valinnat ja päätökset itse. Niistä ei voi menneisyyttään syyttää. Elämä on epistä ja jokaisena päivänä joudut tekemään valintoja, jotka tekevät elämästäsi hyvän tai huonon. Olosuhteita eikä muita ihmisiä voi syyttää, jos sinä teet virheratkaisun. Me suomalaiset osaamme syyllistyä ja kantaa riittämättömyyden taakkaa, mutta armahtakaamme itseämme, ei silloin, kun parhaamme teemme, läheisen valinnat voi olla pelkästään meidän syymme.
Lapsuuden vaikutus aikuisuuteen
äippä
4318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
anteeksi etten ota kantaa itse aiheeseen, vaan pelkästään ihmettelen, mitä PALSTAA nyt tuolla kirjoituksella ehdotat tässä Kehitysideat&tuki -valikossa, osiossa Palstaehdotukset, ja eikö sivustolta sittenkin olisi löytynyt joku sopivampi osoite tälle kirjoitukselle: esim ikäryhmät, tai Äidit ja isät tms.?
anteeksi, olen ensi kertaa lähestymässä keskustelupalstaa joten persiillen lens.
Mun kannalta oli hyvä että tuli vahingossa tälle osastolle . Hyvä kirjoitus.
Äippä voisitko rekistöröidä nimimerkin Suomi24.
Olisi kiva lukea juttujasi .
Huomasin muuten, että jos murrosiän kapina jää kapinoimatta, ei tule kyseenalaistettua vanhempiensa arvomaailmaa ja aikuisten lapsien ikäkaudelle tuoreemmat arvot ja vanhuksien sille aikakaudelle ominaiset katsantokannat jättävät minut välimaastoon ja hämmennyksen tilaan.